Kuten varmasti kaikki hevosihmiset tietävät, ei hevosten kanssa mikään ole varmaa. Niin siinä sitten kävikin niin, että Minor ei lähtenytkään astumaan tänäkään kesänä vaan muutti Pirkanmaalle. Suunnitelmat siis menivät kertakaikkisen uusiksi; voitte varmasti kuvitella kuinka hankalaa oli löytää sopiva tallipaikka parin viikon aikataululla. Nyt onneksi pienien mutkien kautta ollaan päästy oikein kivalle viiden hevosen tallille Nokialle ja pikku hiljaa voidaan ruveta keskittymään normaaliin treenaamiseen.
Sen enempää asioita en täällä blogin puolella tule avaamaan, mutta Minor ei ainakaan toistaiseksi ole enää astutuskäytössä vaan siirtyi kokonaan minun omistukseeni tämän kuun lopussa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, olisihan se vielä hienoa saada oma varsa Minorista, mutta se riippuu täysin resursseista ja niitä on turha pohtia tässä vaiheessa.
Ollaan viimeinen kuukausi lähinnä vain humputeltu menemään ja sen on kyllä huomannutkin. Lisäksi Minor oli koko ajan hirvittävän jännittynyt sekä stressasi, nyt kuitenkin tilanne tosiaan vaikuttaa rauhoittuneen kun päästiin uudelle tallille. Minor nimittäin otti heti saapuessaan todella rennosti ja heti seuraavana päivänä oli kuin olisi asunut viimeiset vuodet kyseisellä tallilla. On se ihanaa kun näkee, että hevonen viihtyy!
Toisena päivänä kävinkin sitten jo ratsastelemassa askellajit läpi kun ensimmäinen päivä uudessa kodissa möllöteltiin vain tarhassa. Vähän oli kiireisyyttä ilmassa, mutta poni ei ollut yhtään samalla tavalla jännittynyt kuin edellisen kuukauden aikana. Minorista on tässä reilun kuukauden aikana tullut todella raskas (tai ainakin omasta mielestä) ja jopa melko vahva edestä, se tosin ei yhtään yllätä koska aina kevyemmän jakson jälkeen se koittaa päästä sieltä mistä aita on matalin. Nyt onkin kova työ edessä, että saadaan taas poika kevyeksi ja muutenkin treenirutiini takaisin. Onneksi on koko kesä aikaa :)
Kolmantena päivänä kävin yksin aamulla tallilla ja keskityinkin ratsastaessa erityisesti siihen, että apuihin reagoidaan nopeasti sekä siihen, että poni kantaa itse itsensä. Tehtiin vähän rankempi treeni suhteessa viime kuukauden kevyeen humputteluun. Tänään jatkettkiinkin sitten samalla linjalla, tosin hieman kevyemmin. Treenattiin käynnissä avotaivutuksia ja edelleen kiinnitin paljon huomiota siihen ettei Minor roikkuisi ohjalla. Vaatii kyllä taas hurjasti johdonmukaista ja pitkäjänteistä työskentelyä, mutta eiköhän se siitä ala taas toimimaan yhtä kivasti kuin ennenkin. Toki varmasti nämä helteet vähän tekevät ns. löysyyttä tai ainakin minusta siltä tuntuu. Oletteko te huomanneet että hevoset olisivat kesällä raskaampia ratsastaa tai hitaampia avuille?
Tämä postaus oli nyt tälläinen hyvin epämääräinen ja epäselkeä pläjäys, mutta pääpointtina olikin tulla kertomaan muuttuneesta tilanteesta. Saas nähdä vaikka blogi-innostuskin heräisi ja jaksaisin päivitellä useammin tännekin (ainakin ulkoasu pääsee piahkoin päivitykseen!) ;)
