1. kesäkuuta 2016

Uudet tuulet puhaltavat


Kuten varmasti kaikki hevosihmiset tietävät, ei hevosten kanssa mikään ole varmaa. Niin siinä sitten kävikin niin, että Minor ei lähtenytkään astumaan tänäkään kesänä vaan muutti Pirkanmaalle. Suunnitelmat siis menivät kertakaikkisen uusiksi; voitte varmasti kuvitella kuinka hankalaa oli löytää sopiva tallipaikka parin viikon aikataululla. Nyt onneksi pienien mutkien kautta ollaan päästy oikein kivalle viiden hevosen tallille Nokialle ja pikku hiljaa voidaan ruveta keskittymään normaaliin treenaamiseen.

Sen enempää asioita en täällä blogin puolella tule avaamaan, mutta Minor ei ainakaan toistaiseksi ole enää astutuskäytössä vaan siirtyi kokonaan minun omistukseeni tämän kuun lopussa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, olisihan se vielä hienoa saada oma varsa Minorista, mutta se riippuu täysin resursseista ja niitä on turha pohtia tässä vaiheessa.



Ollaan viimeinen kuukausi lähinnä vain humputeltu menemään ja sen on kyllä huomannutkin. Lisäksi Minor oli koko ajan hirvittävän jännittynyt sekä stressasi, nyt kuitenkin tilanne tosiaan vaikuttaa rauhoittuneen kun päästiin uudelle tallille. Minor nimittäin otti heti saapuessaan todella rennosti ja heti seuraavana päivänä oli kuin olisi asunut viimeiset vuodet kyseisellä tallilla. On se ihanaa kun näkee, että hevonen viihtyy!

Toisena päivänä kävinkin sitten jo ratsastelemassa askellajit läpi kun ensimmäinen päivä uudessa kodissa möllöteltiin vain tarhassa. Vähän oli kiireisyyttä ilmassa, mutta poni ei ollut yhtään samalla tavalla jännittynyt kuin edellisen kuukauden aikana. Minorista on tässä reilun kuukauden aikana tullut todella raskas (tai ainakin omasta mielestä) ja jopa melko vahva edestä, se tosin ei yhtään yllätä koska aina kevyemmän jakson jälkeen se koittaa päästä sieltä mistä aita on matalin. Nyt onkin kova työ edessä, että saadaan taas poika kevyeksi ja muutenkin treenirutiini takaisin. Onneksi on koko kesä aikaa :)




Kolmantena päivänä kävin yksin aamulla tallilla ja keskityinkin ratsastaessa erityisesti siihen, että apuihin reagoidaan nopeasti sekä siihen, että poni kantaa itse itsensä. Tehtiin vähän rankempi treeni suhteessa viime kuukauden kevyeen humputteluun. Tänään jatkettkiinkin sitten samalla linjalla, tosin hieman kevyemmin. Treenattiin käynnissä avotaivutuksia ja edelleen kiinnitin paljon huomiota siihen ettei Minor roikkuisi ohjalla. Vaatii kyllä taas hurjasti johdonmukaista ja pitkäjänteistä työskentelyä, mutta eiköhän se siitä ala taas toimimaan yhtä kivasti kuin ennenkin. Toki varmasti nämä helteet vähän tekevät ns. löysyyttä tai ainakin minusta siltä tuntuu. Oletteko te huomanneet että hevoset olisivat kesällä raskaampia ratsastaa tai hitaampia avuille?

Tämä postaus oli nyt tälläinen hyvin epämääräinen ja epäselkeä pläjäys, mutta pääpointtina olikin tulla kertomaan muuttuneesta tilanteesta. Saas nähdä vaikka blogi-innostuskin heräisi ja jaksaisin päivitellä useammin tännekin (ainakin ulkoasu pääsee piahkoin päivitykseen!) ;)



7. huhtikuuta 2016

Hevoset 2016

Vaikka juuri ilmoitin, että blogin puolella luultavasti eletään nyt pitkään hiljaiseloa ajattelin tulla kertomaan omat kokemukset viime viikonlopun hevosmessuista. Olimme Minorin kanssa esiintymässä lauantaina vuonohevoskatrillissa ja sunnuntaina kiertelin itse messuilla. Vain ensimmäinen kuva on otettu kamerallani, muut puhelimella joten kuvasuhteet ainakin vähän heittelee, mutta ei anneta sen häiritä.

Minor oli yllättävän pörheänä messuilla, toki minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä miten se käyttäytyy messujen kaltaisessa paikassa. Verryttelyalue oli melko pieni ja niinpä ratsastin vain askellajit nopeasti läpi ennen esitystämme. Jo verryttelyssä poni oli aluksi kovasti menossa ja sainkin työskennellä tavallista enemmän, jotta sain Minorin kuulolle.


Esitys itsessään sujui yllättävän hyvin siihen nähden kuinka paljon oli treenikertoja takana. Katrillia ehdittiin ennen messuja treenaamaan huimat kaksi kertaa, eikä kummallakaan kerralla ollut edes kaikkia ratsukoita paikalla! Siihen nähden siis erittäin onnistunut show, muuten ajatellen olisi toki voinut sujua paremminkin. Kun saavuttiin areenalle oli pyllyn alla melkoinen dynamiittipötkö. Minor tuntui siltä, että hetkenä minä hyvänsä se kipuaa edellä kulkeneen Nesson selkään tai lähtee muuten lapasesta. Siinä vaiheessa ei paljoa omaan ratsastukseen muuten keskittynyt, kunhan poni pysyisi lapasessa.

Ensimmäisen lisäyksen jälkeen kuitenkin tilanne laukesi. Minor tosin rikkoi esimmäisessä lisäyksessä laukalle, joka ärsytti suunnattomasti - poni on nimittäin tehnyt hyviä lisäyksiä ilman rikkoja jo pidemmän aikaan, mutta tällä kertaa molemmat varmasti olivat hieman jännittyneitä ja siitä tuo ikävä laukkarikko. Tosiaan tilanne kuitenkin renotutui ja pystyin nauttimaan esiintymisestä, loppuradan Minorkin oli oikein kiva ratsastaa. Muutenkin ponipoika käyttäytyi edukseen, ei kyttäillyt, pelännyt yleisöä ja muutenkin kaikki oli niin helppoa. Kyllä voisin uudestaankin Minorin kanssa lähteä esiintymään, voisin sanoa että oli ihan meidän juttu ;)


Sunnuntaina Minorilla oli palautteleva maastopäivä Millan kanssa ja itse tosiaan keskityin shoppailuun ja kiertelyyn messuilla. Esityksiä en hirveästi seurannut, jotenkin tuntui ettei sunnuntailta löytynyt itseä kiinnostavia esityksiä. Aamulla tosin katsoin loppuosan vuonohevosten esityksestä ja tietenkin kannustin kavereita Barrell Racing showssa! Iltapäivällä katsoin vielä valjakkoajon minimaraton kilpailun, mutta siinä lähinnä olikin. Toki kouluratsastusklinikkakin olisi varmasti mielenkiintoinen, mutta jotenkin sekin vain jäi väliin.

Jos ei esityksiä tullut paljon seurattua niin sitä enemmän tänä vuonna tuli shoppailtua. Aikaisempina vuosina en ole oikein mitään löytänyt, joten tämän vuoden ostosten määrä yllätti minut. Ensimmäiset ja ne jotka oikeasti olivatkin ostoslistalla tuotteet löytyivät puuilosta. Perus nailonriimunnaru sekä Magne Balansin magnesiumjauhe, kaupanpäällisiksi sain sävyyn sopivan kavioharjan. Ne ovat muuten loistavia suojien harjaukseen! Riimunnaru maksoi 5€, samoin magnesiumjauhe.


Seuraavana ostoksista löytyi tietysti nameja ponille! Harvemmin kyllä ostan mitään erityisherkkuja, mutta nämä olivat suhteessa edullisia ja kyllähän sitä nyt toiselle piti jotain tuoda kun oli esiintynytkin niin hienosti. Hintaa namipaketille tuli 2,50€. Seuraava ostos oli vielä vähemmän suunniteltu. Missään vaiheessa ei ole tullut mieleen kokeilla Solhedsin tuotteita, mutta sattumalta osuimme äitini kanssa paikalla kun yrityksen perustaja esitteli tuotesarjaansa. Kokeiluun lähti pesuaine ja tehoseerumi, tyyriitähän nuo olivat, mutta mitä sitä ei tekisi oman ponin parhaaksi? Nämä siis ostettiin hännän hoitoa varten ja hinta taisi pyöriä 16-19€ luokkaa per pullo.


Totta kai messuilta löytyi myös tavaroita joita tarvitsee aina, niinpä mukaan tarttui myös Pharmacaren linimenttejä; Arnikaa, MSM Lotionia ja Arnika Hottia. Pharmacaren tuotteissa taisi olla tarjous osta kolme maksa kaksi, ei siis ihan ilmaisia mutta kuitenkin kannattava ostos. Tosin tuo Arnika Hot tuli kyllä omaan käyttöön eikä tallille :D


Jos löytyi jotain mitä aina tarvitsee niin löytyi myös "turhake" ostoksia. Viime hetkillä päätin ostaa Minorille Böjesiltä valkoiset koulusuojat, joita olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Ah niin ihanat ja etenkin varmasti käytännölliset värinsä vuoksi! Tai sitten ei... Kaiken lisäksi jäljellä oli vain L koon suojia ja olivathan ne tietenkin liian pitkät etujalkoihin, mitä osasin jo messuilla epäillä. Onneksi Börjesillä on kuitenkin loistava asiakaspalvelu ja eilen lähtivät suojat vaihtoon, toivottavasti pian saadaan etujalkoihin oikean kokoiset suojat ja päästään näitäkin kokeilemaan. Hintaa suojilla oli huimat 25€/pari.


Satulahuopia tarvitsee aina? Tai ainakin niitä on aina kiva ostaa. Tällä kertaa messuilta tarttui mukaan Eurohunterin vihreä kouluhuopa 15€, kuva ei kyllä ole eduksi huovalle, mutta sopii mielestäni ponille todella hyvin värin puolesta! Ja vaikka en ehkä itse värinä hirveästi tästä tykkää, on se mielestäni todella siisti ja tyylikäs koulutuuppailuun toisin kuin esimerkiksi jotkut kirkkaat värit. Lisäksi olen tykästynyt Eurohuntterin huopiin, ne ovat laadukkaan tuntuisia ja tarpeeksi napakoita. Nyt meillä taitaakin olla jo viisi Eurohunterin huopaa jos en väärin laske, hinta-laatusuhde mielestäni siis enemmän kuin kohdillaan! Näistäkin ostoksista puuttuvat vielä rasvat jotka ostettiin Hankkijalta, toinen päätyi kotiin ja toinen taitaa lojua toistaiseksi auton takapenkillä, ehkä se joskus löytää tiensä tallillekin.


Shoppailujen lisäksi messuilla tuli tietysti ihasteltua erilaisia eläimiä. Nuo minihepat olivat melko koomisen näköisiä klippauksineen, shire oli aivan hirvittävän sympaattinen ja alpakat olisin voinut heti ottaa kotiin - kuten varmasti moni muukin :D Kokonaisuudessaan siis mieleenpainuva viikonloppu hienojen hevosten keskellä, ensi vuonna varmasti ainakin katsojan roolissa uudestaan!

5. huhtikuuta 2016

Blogi sen kuin nukkuu ja nukkuu

Vaikka aikaa blogin päivittämiseen perjaatteessa riittäisikin, koulu jutut alkavat olla loppusuoralla ja koulupäiviä harvoin, niin ei oikeastaan ole ollut minkään laista motivaatiota tai fiilistä kirjoittaa kuulumisia. Lähinnä tämä varmasti johtuu siitä ettei minulla juurikaan ole ratsastuskuvia. Blogi onkin elänyt hiljaiseloa oikeastaan koko opiskeluaikani, enkä oikeastaan jaksakkaan väittää enää että sitä tämän kevään aikana saisin heräteltyä.

En ole kuitenkaan ajatellut lopettaa bloggaamista, tähän tilanteeseen se vain ei ole ehkä sopivin vaihtoehto. Kouluni loputtua Minor lähtee Kivihaudan tallille astumaan kesäksi, joten silloin ei varmasti kirjoitettavaa löydy. Lisäksi tosiaan kevään aikana on oikeastaan turha odottaa kuvia, toki jos niitä sattumalta saan, saatan tulla päivittelemään blogin puolellekin.

Tällä hetkellä meidän menoa kuitenkin pääsee parhaiten seuraamaan instagramissa, jossa pyhitin vanhan tunnukseni ponini kuville ja päivityksille. Meidät löytää instagramista nimimerkillä: petraerica

Palaillaan sitten blogin puolella kunhan astutuskausi on ohi :)

27. tammikuuta 2016

Rentoutta ja venyttelyä

Nyt kun näytöt ovat ohi ollaan Minorin kanssa treenattu paljon eteen alas idealla. Se on ollut hieman jännittyneen oloinen sekä kaulasta että selästä, joten rento ja venyttävä treeni on ollut enemmän kuin kohdillaan. Aloiteltiin tätä treenijaksoa jo viime viikolla palauttavalla eteen alas maastolla esteratsastuksen näytön jälkeen. Lisäksi viime viikolla ratsastin kertaalleen kentällä gramaaneilla ennen loppuviikon vapaata, ideana edelleenkin tuo eteen alas ja jumppailu. Itse harvemmin ratsastan gramaaneilla, mutta välillä (oikein käytettynä) nekin ovat hyvä apuväline! Pitää vain huolehtia, ettei niillä kiskota hevosen päätä alas ryntäisiin - etenkin kun kyseessä on jo valmiiksi tyypillisesti etupainoinen rotu.

Tämä viikko aloitettiin maanantaina ratsastuksen merkeissä kentällä, kun keli sen vielä salli. Minor oli alkuverkassa todella kivan oloinen ja haki rennosti eteen alas. Jumppailun jälkeen keskityttiin etuosakäännöksiin, jotka osoittautuivatkin melko haastaviksi. Talven aikana etuosakäännökset ovat sujuneet todella hyvin, mutta onhan siitä hetki kun niitä viimeksi ollaan treenattu. Tiedä siis mistä johtui, mutta maanantaina Minor jännittyi aika paljon eikä oikein kuunnellut pohjettakaan. Treenattiin kuitenkin kunnes saatiin molempiin suuntiin siistejä ja onnistuneita käännöksiä, jonka jälkeen lopeteltiin treenit kevyessä ravissa hakien samalla alkutunnin rentoutta ja letkeyttä.

Eilen oli vuorossa maastoilua, joka on tässä näyttöihin treenatessa jäänyt harmillisen vähäiseksi ja tietenkin nyt kun vihdoin päästiin maastoilemaan oli keli kaikkea muuta kuin mukava. Satoi vettä ja kaikkialla oli järjettömän paljon loskaa (no kukapa tätä ainakaan etelä-suomessa asuva ei olisi huomannut…). Onneksi Minorilla on tilsakumit ja tietenkin hokit, joten päästiin maastoilemaan huonosta kelistä huolimatta. Käytiin noin tunnin maastolenkki, olin kyllä aluksi suunnitellut käyväni pidemmälläkin, mutta epäilin pohjien kuntoa, joten lopulta päädyimme lyhyemmälle lenkille. Hiittiradan pohja oli onneksi ihan hyvässä kunnossa ja päästiinkin siellä vetämään kunnon laukkavetoja (tietenkin verryttelyn jälkeen), jolloin lihakset pääsevät kunnolla venymään. Suosittelen kaikille joilla vain tähän on mahdollisuus, kyllä meinaan huomaa seuraavana päivänä hevosen vetreydessä! Muuten mulla olikin eilen huono päivä, kaikki tuntui hajoavan käsiin ja hankkimani panssarivyö oli tietenkin väärän kokoinen… Ai että kaikki ärsytys onnistuukin aina kasaantumaan samalle päivälle!

Tänään paremmilla fiiliksillä lähdettiin aamulla maneesille. Alunperin suunnitelmana oli hypätä tänään esteitä, mutta kun panssarivyö oli epäsopiva päätettiin treenata vain puomeja. En nimittäin aio hypätä Minorilla enään yhtään estettä ilman panssaria, ihan vain kaiken varalta. Maneesilla oli ihanan ja ihmeellisen tyhjää, vain yksi ratsukko meidän lisäksi - yleensähän maneesit ovat opiston käytössä aamusta iltapäivään, joten tämä oli aika luksusta!

Verkattiin ensin ravissa ilman mitään ihmeempiä, sen jälkeen laukassa välillä reippaammin eteen ja sen jälkeen aina takaisin lyhyempään laukkaan. Etenkin laukassa Minor oli kivan tuntuinen, ei enää tietoakaan siitä jännittyneisyydestä mitä on lähiaikoina hieman ollut ilmassa. Tehtävät olivat todella simppeleitä, kunhan vähän ihmeteltiin että miten niitä puomeja ylitettiin. Tultiin ensin ravissa molempiin suuntiin 3 puomia normaaleilla väleillä, tässähän nyt ei mitään sen ihmeellisempää ollut ja se sujuikin myös ilman suurempia kompurointeja tms. Minor oli yllättävän rento, sillä usein se on jokseenkin jännittynyt jo ravipuomeilla niin että muuttuu vahvaksi edestä, tällä kertaa tosiaan oikein mukava ja hyvin avuilla. Muutama kolautus toki otettiin, poni kun ei ole kovin tarkka jaloistaan - tätähän voisi treenata ihan vain sillä, että sisällyttäisi treeneihin useammin puomeja, niistä kun ei mitään haittaakaan ole!

Lopuksi tultiin vielä laukassa kahta puomia innarivälillä, joiden vastakkaiset päät olivat nostettu ilmaan n. 20cm. Itse hieman epäilin miten Minor suhtautuu viime viikon ikävän hyppykerran jälkeen vaikka kyseessä oli vain hieman korotetut puomit, mutta turhaan! Poni laukkasi innoissaan korvat hörössä ja loppua kohden alkoi jopa taas kuumua. Tämä oli siis todella positiivinen yllätys, sillä on todella mukava huomata ettei ainakaan puomien ylitys ole muuttunut vastenmieliseksi vaan on edelleen mukavaa ja piristävää vaihtelua koulutreenille. Ihan muutaman kerran tultiin hieman huonosti puomisarjalle, mutta kokonaisuudessaan paikat löytyivät loistavasti ja saatiin jumppailtua selkää oikein kunnolla. Huomenissa olisi vielä luvassa koulutreeniä, toivottavasti taas jossain kohtaa saan kuvia niin voi kirjoitellakin vähän mielekkäämpiä postauksia.

20. tammikuuta 2016

Hyvän mielen suorituksia

Nyt olisi sitten kaikki harrastepalveluiden näytöt suoritettu! Ehkäpä tämä blogikin heräilee henkiin kun stressi koulun puolelta laantuu ja aikaakin on enemmän :) Kuten edellisessä postauksessa lupailin tulin nyt päivittämään blogiin infoa siitä miten ne näytöt sitten oikein menivätkään.

Ensimmäisenä vuorossa oli viime perjantainen kouluratsastuksen näyttö, josta myös mainitsin edellisessä postauksessa. Näyttöön kuului siis k.n. special radan ratsastus, ei sen kummempaa - sen ei siis pitänyt olla meille mikään vaikea homma. Viime syksynä kuitenkin ollaan päästy heA:2 läpi hyväksytysti ja se nyt on hieman haastavampi kuin helppo B vastaava ohjelma.

Minor kuitenkin hieman aiheutti sydämentykytyksiä kuskille. Keskiviikkona ollut valmistava ratsastustunti meni nimittäin niin penkin alle, että maalailin jo kauhukuvia mielessäni tulevasta näytöstä. Onneksi kuitenkin turhaan! Poni oli näyttöpäivänä verkassa oma itsensä, ei mikään erityisen hyvä, mutta loistava verrattuna keskiviikkoon. Myös itse radasta suoriuduimme meille jo tyypilliseen tasaisen siistiin tapaan. Suoritus ei ollut mikään ihmeellinen, mutta tosiaan ihan kelpo rata.


Minor varmasti suoriutuisi kouluradoista paljon paremmin ilman minua, sillä olen jo pitkään tiedostanut radalla ongelman, jonka takia meidän kouluradat eivät koskaan ole “sen kummoisempia”. Itse nimittäin jännitän polvia/reisiä, jonka seurauksena en saa pohjetta läpi ja Minorista tulee todella hidas puolipidätteille. Se on ns. “turta” ja tuntuu, että sitä saa oikein tuupata eteenpäin. Onneksi se ei kuitenkaan näytä hitaalta eli toisin sanoen tuntuu kamalammalta mitä näyttää. Ja tähänhän ongelmaan ei auta muu kuin saada mahdollisimman paljon ratoja alle, mutta saa nyt nähdä - itse en ole niin kovin kilpailunhaluinen.

Tätä ongelmaa käytiin läpi myös palautteen annon aikana ja tuomarit totesivatkin, että kun pääsisin rentoutumaan paremmin jaloista saisin myös asetettua ponia paremmin ja se tulisi rehellisempään muotoon. Mitään sen negatiivisempaa palautetta ei saatu, Minor sai kehuja laukastaan jossa on kyllä vielä kehittämistä, mutta kuulemma ainesta kehitettäväksi ja loppujen lopuksi numeroksi napsahti 3 eli täydet pisteet! Ihan en kyllä osannut 3 odottaa, mutta eihän tästä voi olla kuin hirmuisen tyytyväinen :)

Kun kouluratsastuksen näytöstä, joka ei edes jännittänyt, oli selvitty hengissä olikin vuorossa se minulle jännittävämpi eli esteratsastuksen näyttö. Ennen näyttöä meillä oli vielä maanantaina estetunti, jolloin kuski sai taas enemmän kuin vähän paniikin aihetta tiistain näyttöä ajatellen.


Minor paineli nimittäin koko alkutunnin semmoista vauhtia, että kuskia ihan hirvitti. Poni oli hirmuisen innoissaan ja auta armias kun otin hieman vahvemman pidätteen sain vastaukseksi vain pukkeja. Naureskelin jälkikäteen, että eipä ole kyllä tuommoista protestoimista vielä ennen nähty Minorin kanssa. Lopputunnista poni olikin sitten ihan rätti; hypyt löysiä, paikat huonoja ja laukat vääriä. Eli esteratsastuksen näyttöönkään lähdetty kovin hyvillä mielin…

Seuraavana päivänä näytön verkassa koko pakka sitten levisikin käsiin. Aluksi otettiin muutama kummallinen hyppy ravilähestymisestä - tämä nyt ei vielä ihmetyttänyt, sillä Minor tulee aika usein ravilähestymiset kummallisesti. Sen jälkeen joko aivan pohjaan tai liian kaukaa 70cm pystylle ja loppujen lopuksi varmasti ainakin miljoona kieltoa 80cm okserille. Minor ei ole ikinä kieltänyt minulla olo aikanaan, joten meni siinä kyllä kuskilla hieman pasmat sekaisin kun poni ei vain suostunut ylittämään okseria ellei “johteena” seissyt joku hevonen. Tosin eihän se nytkään kieltänyt esteen eteen vaan sujahti aina ohi. Tässä vaiheessa tuumailin, että noh täytyypä olla radalla vain napakkana okserilla, että varmasti mennään yli.

Kun sitten oli meidän vuoro saimme ottaa vielä yhden hypyn 80cm pystylle kuten kaikki ennen omaa suoritusta. Noh… Helpommin sanottu kuin tehty. Minor oli nimittäin tässä vaiheessa sitä mieltä, ettei mene yli enää yhdestäkään esteestä ja kuski valmis luovuttamaan. Loppujen lopuksi sain sen pystystä yli ja vaikka olin jo huudellut etten suorita näyttöä ollenkaan silloin, muutin mieleni ja päätin että yritetään nyt ainakin.


Sain siis itseni kasattua ja tungettua ikuisesti kalvaavan estekammon jonnekin taka-alalle. Itse rata oli hetkessä ohi. Laukat olivat vähän sitä sun tätä, yksi pomppu tuli ihan pohjaan joka tietenkin johti pudotukseen ja viimeinen puomin ylitys oli myös aika erikoinen, itse keskityin vain siihen että kaikista esteistä mennään yli. Se olikin siinä vaiheessa ainoa tavoite jäljellä ja siinä ihme kyllä onnistuttiinkin! Jälkikäteen videolta rata ei näyttänyt ihan niin kamalalta mitä siinä paniikissa mielessään pyöritteli.

Palautteessa sain tietenkin noottia siitä, että kieltojen suhteen tulee olla nollatoleranssi - no tietenkin tämän itsekin tiedän, mutta ikävästi se pelko ottaa helposti sijan ja siinä vaiheessa on hirveän vaikea ryhdistäytyä ja saada se poni esteen yli. Kuitenkin positiivista kommenttia siitä, että sain itseni koottua, esitin kevyttä istuntaa radan aikana ja poni sai taas kehuja kivasta laukasta, jossa varmasti säätövaraa kunhan kehittyy. Eli lisää vain treeniä molemmille niin tiedä vaikka joskus se estekammokin lähtisi kummittelemasta. Näyttö meni ihme kyllä läpi, mutta olin 100% varma että joudun uusimaan sen. Palautteen aikana löysin muuten syyn Minorin kieltämisillekin. Toinen tuomareista nimittäin sanoi, että sille on ehdottomasti hankittava panssari. Ette arvaakkaan kuinka paljon ärsytti, ettei meidän opettaja ole voinut siitä mainita! Ihan turhia kieltoja ja molemmilla itsevarmuuden heikentämistä. No ei muuta kuin panssariostoksille ja uusia esteitä kohti!

Itse kyllä pohdin estesatulan ostamisen yhteydessä, että pitäisi se panssarivyökin hommata. Ei kuitenkaan ikinä löytynyt sopivaa ja ajattelin, että hyppäämme kuitenkin niin vähän ja niin pieniä, että tuskin se sitä tarvitsee. Tämäkin tietenkin ärsyttää niin paljon etten voi sanoin kuvailla, mutta ei auta murehtia menneitä. Kunhan panssari saadaan hankittua olisi tarkoitus ruveta hyppäämään suhteellisen säännöllisesti pikkuesteitä, jottei tuosta kieltämisestä muodostu mitään ikävää tapaa.


Eilen illalla saimmekin jo numerot myös esteratsastuksen näytöstä. Hiphei, sieltä tuli 2! Kirjaimellisesti juoksin pitkin asuntolaa pomppien riemusta :D Miksikö sitten ei riittänyt että näyttö meni vain läpi. No, meidän linjalaisilla (hevosharrastepalvelujentuottaminen) on mahdollista opintojen jälkeen anoa harrasteohjaajan nimikettä SRL:tä, kunhan on saanut jokaisesta neljästä näytöstä (ratsastuksen opettaminen, maaston vetäminen, kouluratastus ja esteratsastus) vähintään numeron 2. Sitä tässä ollaankin stressattu, sillä muuten ei olisi näyttöjen numeroilla ollut niin väliä, mutta nyt voi huokaista helpoituksesta :)

  • Maastonäyttö 2
  • Ratsastuksen opettaminen 3
  • Kouluratsastuksen näyttö 3
  • Esteratsastuksen näyttö 2

    Tänään olikin mukava käydä aamulla vain rentouttavassa palauttelumaastossa ja loppuviikko onkin koulunkin puolesta lomaa. Oilisikohan nyt aihetta hieman juhlaankin? ;)
  • 11. tammikuuta 2016

    Aika kuluu ja vuodet vierivät

    On ikuisuus siitä kun olen kirjoittanut tai edes ajatellut kirjoittavani blogiin. Ei vain ole ollut inspiraatiota, jaksamista tai saatikka aikaa. En tällä kertaa lupaa päivittää blogia yhtään sen useammin, mutta päivittelen tätä omien fiiliksien mukaan. Tiedä vaikka se innostus jostain taas löytyisi?

    HIHS on nähty, koettu ja ennen kaikkea sieltä selvittiin hengissä! Työskentelimme siis maanantai - sunnuntai tallialueella; ensin kuivittaen kaikki karsinat, sitten avustimme groomeja purkamaan hevosautot ja sen jälkeen loppuviikon huolehdimme yleisestä siisteydestä ja groomien/omistajien kysymyksiin vastailusta (myimme heinää, kuiviketta yms.). Kunnes taas lopuksi autoimme groomeja pakkaamaan autonsa ja sanoimme myös itse heipat Helsingille. Tämän enempää tuskin käyn aihetta läpi, ellette halua aiheesta jonkin sortin erikoispostausta?



    Mitäs muuta? Omassa elämässä isoja muutoksia kun muutin takaisin äitini helmoihin hihs'sin jälkeen ja erosin poikaystävästä. Tämä onkin ollut ehkä suurin syy siihen miksen ole jaksanut päivitellä blogia, mutta tämän enempää en henkilökohtaisesta elämästäni aio täällä blogin puolella jaaritella.

    No entäs sitten blogin päätähti, Minor? Poni treenaili syksyllä ihan normaalisti kunnes sitten ensimmäiset pakkaset alkoivat ja maa jäätyi. Pohjat ovatkin olleet hirmuisen pitkään huonossa kunnossa ja sen takia ollaan otettu rennommin. Kerrankin minäkin olen osannut rentoutua ja ollaan vain nautiskeltu Minorin kanssa. Lähinnä siis käyntitreenailuja, maastoja ja pellolla humputtelua. Itsellä on koulussa ollut sen verran paljon tehtävää, että maneesireissut jäivät viime vuoden puolella vähiin.


    Lomailu ja rennosti ottaminen on kyllä tehnyt tehtävänsä, sillä karvainen ponipallo ei ole ehkä parhaasssa edustuskunnossa tällä hetkellä. Toisaalta tuntuu, että hevonen kuin hevonen on vähintäänkin koomisen näköinen paksun talvikarvan kera. Että ehkä siellä karvapeitteen alla on edelleen se komistus joka näissäkin syksyisissä kuvissa askeltaa ;) Pikkuhiljaa kuitenkin ollaan palaamassa normi treenailujen pariin, että kehtaa sitten keväällä lähteä kohti Alajärveä astumaan kauniita neitosia.

    Minor tosiaan on lähdössä kesäksi Alajärvelle astumaan, joten jos unelmissa olisi oma pikku-Minor olisi nyt oikea aika ottaa yhteyttä :) Ennen sitä kuitenkin suoritan Minorilla ratsastuksen loppunäyttöni; K.N. Special ja rata 2 (esteet max80cm). Itse asiassa jo tänä perjantaina pitäisi suorittaa koulunäyttö ja ensi viikon tiistaina estenäyttö, kääks! Nyt kuitenkin on pakko uppoutua liiketoimintasuunnitelman pariin, joten palailen jälleen jossain kohtaa... Ehkä näyttöjen jälkeen ;)


    4. lokakuuta 2015

    Pomppuja ja hyppyjä siellä ja täällä

    Vihdoin ja viimein oma luokkani palasi työssäoppimasta, mikä tietysti tarkoittaa, että myös koulu alkaa kunnolla. Olen ollut tästä enemmän kuin tyytyväinen ja viikko sujuikin vähintäänkin kivasti! Meillä oli monenlaista tehtävää; saatiin uudet A-hevoset, käytiin Helsingissä HIHS toimihenkilöinfossa, putsattiin vanhoja vaellussatuloita, laskettiin hevosten ruokintalaskuja hoptilla ja tietysti ratsastettiin.


    A-hevosenani tällä hetkellä on suomenhevostamma Urali, jolla olen aiemmin ratsastanut ehkä kerran. Viikon aikana ratsastin tammalla kaksi kertaa ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Laukka sillä ei ole mikään hääppöinen ja edestä se on omaan makuun kovin erikoinen, mutta hyvät fiilikset jäi molemmista tunneista sillä saatiin myös onnistuneita pätkiä ja se vaikuttaa loppupeleissä aikas kivalta ratsastaa.

    En kuitenkaan aio suorittaa Uralilla ratsastuksennäyttöjä, vaan suoritan näytöt kenelläs muullakaan kuin Minorilla! Nyt ensimmäiseksi olisi vuorossa estenäyttö, niinpä kaikilla estetunneilla ratsastan Minorilla. Ensimmäinen tunti oli kuluneella viikolla kuten tämän postauksen kuvista voi päätellä.


    Meillä on Minorin kanssa melkoinen hyppytauko minkä kyllä huomasikin. Tai oikeastaan itsehän suoritin tänä syksynä estenäytön, joten minulla ei ole oikeastaan edes pitkä tauko - poni sen sijaan on hypännyt viimeksi keväällä. Tämän huomioiden ensimmäinen estetunti sujui siis kuitenkin oikein mallikkaasti!

    Verkkasimme tunnilla aika pitkään ja otimme vain muutamia pieniä hyppyjä. Tehtävät olivat tulevalta radalta, mutta hieman muunneltuja. Itseäni hieman jännitti miten poni selviytyy radaltakin löytyvästä innari tehtävästä. Jännitin kuitenkin turhaan sillä Minor suoriutui kys. tehtävästä helposti ja ongelmitta. Se olikin meille ehkä päivän helpoin tehtävä.


    Nimittäin muille esteille otettiin muutamia kummallisia hyppyjä. Radaltakin löytyvä ristikko maalinjalla oli varmaankin toisiksi helpoin tehtävä. Radalla ristikolle tullaan ravissa, joten niin myös me treenasimme ristikkoa etupäässä ravilähestymisellä. Ravissa hypyt eivät olleet niin sujuvia kuin lopuksi otettu laukkahyppy, mutta ei sinäänsä muuta vikaa. Ravilähestymisien jälkeen Minor myös jatkoi vasemmassa laukassa kun tehtävässä kuuluisi jatkaa oikeassa, sain kuitenkin laukat korjattua tarpeeksi ajoissa, joten sinäänsä ristikolla hommat olivat myös aika hyvin hallinnassa.


    Vaikeimmaksi tehtäväksi meille osoittautuikin pienen kavaletin ylitys ympyrällä, onneksi tätä ei radalta löydy! :D Minor oli ihan varma, että kavaletit syövät pieniä poneja ja vaikka kuinka koitin tuoda sen hyvin esteelle, hypyt olivat mitä kummallisimpia. Aina vinoon ja joko läheltä tai liian kaukaa. Loppua kohden kavaletitkin ylittyivät hieman paremmin, mutta siitä ei päästy vielä yli etteivät ne ole yhtään sen kummempia kuin muutkaan esteet.


    Kokonaisuudessaan kuitenkin siis jäi positiiviset fiilikset, nyt vain alle lisää hyppykertoja niin alkaa hyppääminenkin varmasti sujua luontevammin :) Koostin myös estetunnin videoista pienen videon, jonka laitan postauksen loppuun teille katseltavaksi. Videot on kuvattu vanhalla kameralla, sillä uudesta kamerastani oli akku loppu enkä tietenkään muistanut ottaa laturia mukaan Ypäjälle... Täten eivät myöskään postauksen kuvat ole otettu omalla uudella kamerallani vaan kuvista saan kiittää luokkalaisiani ja Lauran kameraa!


    Viikko huipentui ratsastuksen osalta perjantain maasto/maastoestetuntiin. Oletin tietenkin, että ratsastamme A-hevosilla, mutta ratsastuksenopettaja olikin keksinyt muutoksia meidän pään menoksi. Niinpä pääsin tutustumaan itselleni ihan uuteen tuttavuuteen. Ratsunani oli suomenhevostamma Tinakenkä eli tutummin Tinis. Maastoilu sujui pientä peura-äksidenttiä lukuunottamatta mukavissa merkeissä, noin puolessa välissä tuntia kävimme hyppäämässä muutaman pikkuriikkisen tukkiesteen maastoestekentällä.

    Tinis osoittautui varsin hauskaksi tapaukseksi ja kuten kuvasta voi päätellä hypyt olivat myös huvittavia. Laukka ei tämänkään tamman vahvuus ole, mutta onneksi näistä esteistä pääsi yli helposti ravillakin. Oli mukava päästä hyppäämään vaihteeksi pieniä maastoesteitäkin ja siihen oli myös mukava päättää viikko! Saa nähdä mitä tuleva viikko tuo mukanaan :)