16. marraskuuta 2016

15. marraskuuta 2016

Valoa pimeässä

Minor on palautunut hyvin hetkellisestä ruokalakostaan. Nyt kun asutaan tutussa turvallisessa karsinassa maistuukin ruokakin loistavasti, täten ollaankin palailtu pikkuhiljaa treenailun pariin. Sunnuntaina kävin juoksuttamassa ponin ja eilen maastossa. Juoksuttaessa ponilla löytyikin hieman ylimääräistä virtaa, mutta ihmekkös tuo, sen jälkeen kuitenkin ollaan käyttäydytty varsin mallikkaasti.

Tänään oli vuorossa rokotusloman jälkeen ensimmäinen varsinainen treeni. Vähän on heikosti lähtenyt tämä meidän #nostirrup marraskuu käyntiin, sillä ennen tätä päivää olen yhden treenin kerennyt haasteeseen ratsastamaan. No onneksi vielä puolet marraskuusta jäljellä, joten vielä ehditään hyvin ilman jalustimia treenata.


Muuten oli normaali, melko kevyehkö treeni, mutta kuten haasteeseen kuuluu mentiin varsinainen treeniosuus ilman jalustimia. Minor oli aluksi melko kiireinen, mutta rauhottui ravissa nopeasti oikein mukavaksi. Laukassa oli vähän turhan kiireinen koko ajan, pistetään loman piikkiin. Tehtiin siis ihan perustyöskentelyä kahdeksikolla ravissa, kahdeksikon keskellä aina neljä askelta käyntiä. Vaikka itse sanonkin poni oli ihan superkiva! Pehmeä ja kivasti avuilla.

Tehtävä siis sujui hienosti vaikka muuten poni olikin hieman häslä ja kankea loman jäljiltä. Huomenissa olisi tarkoitus pyörähtää taas maastossa, torstaina ja perjantaina on vuokraajan päivät kun itse olen töissä. Rennon puoleisesti otetaan vielä tämä viikko, mutta ehkäpä ensi viikolla saataisiin jotain treenikuviakin. Nyt on meinaan niin hyvät valot kentällä, että kelpaa mennä ja veikkaampa että kuviakin voisi onnistua räpsimään!

Pakko todeta, että kyllä on luksusta - entisillä talleilla ei ole noin tehokkaita valoja ollut ja tänään kun jouduin ensimmäistä kertaa ratsastamaan pimeään aikaan olin vain yhtä hymyä valojen ansioista. Kyllä sitä ihminen voi pienestä nauttia, valoisiin tunnelmiin pimeän keskellä ja ensi kertaan siis!

7. marraskuuta 2016

Eikö ne vaan tajua?

Ruokintalaskut on laskettu ja ruokinta oli, kuten toivoinkin, kohdillaan. Magnesiumia vähennettiin 1mt / päivä ja tarkoitus olisi ennen joulua syöttää ADE-vitamiinikuuri. Eli vitamiinien kohdalla oli hieman vajausta, mutta tätä ei toki pysty ihan tarkasti laskemaan, koska heinä-analyysiä meillä ei ole, joten heinästä saatujen vitamiinien määrä on lähes mahdoton arvioida.

Vaikka ruokinta onkin kunnossa Minor sai melkein minun sydämen pysähtymään viikonloppuna. Tallilla on tapahtunut monia muutoksia lähiaikoina ja siitä ilmeisesti tämä ketjureaktio johtuikin. Ensimmäiseksi vajaa kaksi viikkoa sitten Minor vaihtoi karsinaa. Ideana se, että pesupaikan viereinen karsina ei olisi yhtä vetoisa ja keväällä pystyisi loimittamaan vähemmän, koska tähän karsinaan ei vetäisi pienestä ulko-ovesta.

Lisäksi reilu viikko sitten tallille muutti tallin omistajan puolivuotias tammavarsa ja hänelle kaveriksi 3-vuotias ponitamma. Ponitamma sai Minorilta pasmat ihan sekaisin - se oli kuulemma esitellyt kaikki miehiset taitonsa karsinassa tamman tullessa sisälle. Kyseinen poni ei kuitenkaan asunut tallilla kuin reilun vuorokauden, ei tullut varsan kanssa toimeen joten palautettiin suosiolla heti (kiipesi varsan päälle ja potki tätä jatkuvasti karsinassa - varsa oli täynnä haavoja ja jäi kiinni vesikuppiinkin). Heti tämän jälkeen varsan kaveriksi muutti pieni orivarsa, joka on oikein kova hirnumaan.

Aluksi lukuunottamatta tuota oripörhistelyä Minor vaikutti olevan muutosten kanssa ihan ok. Kuitenkin viime keskiviikkona tallin omistaja soitti illalla ja kertoi ettei poni syö kunnolla ja vain makoilee. Aluksi ensin hirveä paniikki, että Minor on ähkyssä - ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään kipeältä, joten tallin omistaja lupasi seurata yön kameran kautta ja ilmoittavansa jos tilanne pahenee. Tällöin nimittäin melassimehu ja kaura kelpasivat ihan hyvin. Seuraavana päivänä riensin katsomaan ponia, keskiviikkona oli siis vuokraaja käynyt liikuttamassa.

Torstaina käytiin poikaystäväni kanssa taluttelemassa Minoria. Poni oli sekä hoitaessa että taluttaessa pirteä oma itsensä, pihalla oli myös heinä maistunut. Karsinassa kuitenkin heinä tökki edelleen eikä kaurakaan ihan niin hyvin uponnut. Tässä vaiheessa olin käynyt jo mielessäni eri vaihtoehtoja mistä tämä voisi johtua. Muistin jo keskiviikko iltana, että Minor oli kertaalleen nirsoillut heinän suhteen Ypäjällä kun uusi tamma kiimassa oli tullut tallille, samoin kuin Solsikessa ei heinä maistunut vuonismestaruuksien aikana. Päättelin siis, että eiköhän se taas siitä - on vain ottanut vähän itseensä muutoksista.


Perjantaina oli varattu eläinlääkäri raspaamaan hampaat ja rokottamaan. Mentiin ajoissa tallille ja seurasin kuinka poni söi täysin normaalisti päiväheinät. Raspaus sujui rauhoitettuna ihan jees, ekaa kertaa (ainakin minun aikanani) Minor raspattiin sähköraspilla. Kaksi reikää löytyi, eivät akuutteja, mutta saa nähdä mitä niille tehdään. Seuraava raspauskin pitäisi tehdä jo puolen vuoden kuluttua (ennen raspattu aina vuoden välein). Minor vaikutti siis myös perjantaina omalta itseltään, joten en osannut olla sen kummemmin huolissani.

Lauantaina olin itse katsomassa koiranpentuja ja siihen reissuun menikin koko päivä. Illalla sain viestin tallin omistajalta, ettei Minor ole koko päivänä syöynyt oikeastaan yhtään mitään. Niinpä sunnuntaina huolestuneena tallille, ei se normaalisti näin radikaalisti ole ollut syömättä. Sovittiin tallin omistajan kanssa, että vaihdetaan Minor takaisin vanhaan karsinaansa - josko se vain ei viihdy uudessa karsinassa. Kun pääsin tallille otin Minorin sisälle sen vanhaan karsinaan.

Tarjosin heinää, porkkanaa, omenaa, pellavaa, kauraa. Mikään ei kelvannut. Yhden porkkanan se suostui syömään ja näpersi se vähän heinääkin (reippaasti alle kilon). Ajatuksena oli, että nyt täytyisi jotain saada menemään alas. Melassivettä se suostui nihkeästi juomaan, mutta ei sekään maistunut entiseen tapaan. Lopulta kokeilujen jälkeen kuivattu leipä osoittautui ainoaksi joka kelpasi. Niinpä poni sai niin paljon leipää mitä tallilta nyt sattui löytymään, laitoin karsinaan sekä heinää maahan että heinäverkkoon ja jäin toivomaan parasta.


Edelleenkään poni ei näyttänyt kipeältä vaan pikemminkin masentuneelta. Se ei potkinut mahaansa, liikkui normaalisti, vatsaäänet täysin normaalit, ei kuumetta, lantaa tuli eikä tunnustelemalla löytynyt mitään omituista tai aristavaa kohtaa. Tarkoituksena oli soittaa heti maanantaina eläinlääkärille ja kysyä mitäs nyt. Tallin omistajalta tuli kuitenkin jo eilen illalla pari kuvaa ja iloisia uutisia! Minor oli tyhjentänyt heinäverkon, juonut ja iltamössöt oli mussutettu tyytyväisesti.

Kävin tänään päivällä morottamassa ponia, joka oli aamulla ollut pari tuntia ulkona ja sen jälkeen tullut sisälle (jos olisi ollut jotain tulehdusperäistä ei viitsi pitää ponia ulkona pakkasessa). Minor oli ihan eri tyypin näköinen tai pikemmin oman itsensä näköinen. Kiinnostunut ympäristöstä, porkkanat kelpasi ja melassi maistui. Vein sen harjailun jälkeen pihalle ja sielläkin se jaksoi liikuskella tarhassa, kävi myös maistelemassa heiniä. Huhhuh kyllä säikähdinkin oikein kunnolla, enpä nimittäin ole ennen tavannut hevosta joka rupeaisi kokonaan ruokalakkoon karsinan vaihdosta. Nyt vain rukoillaan sormet ristissä, että Minor oikeasti stressasi vain uutta karsinaa ja nyt rupeaa taas ruoka maistumaan kunnolla. Poni saa nyt rokotuksenkin puolesta olla vähän kevyemmällä tämän viikon ja katsellaan sitten ensi viikolla taas kunnolla treenaamisen pariin palaamista.

Lopuksi mainostan vielä meille tulevan koiranpennun blogia, vielä ei ihan hirveästi kirjoitettavaa ole, mutta kunhan pentu kotiutuu aktivoituu varmasti se blogi (täytynee kuitenkin koittaa tätäkin blogia ohessa pitää hengissä). Käyhän toki kurkkaamassa jos koirajutut kiinnostaa: Intoa Täynnä.

24. lokakuuta 2016

Sopiva, lihava vai laiha? + liipalaapaa

Arvatkaapa mikä on ehkä ärsyttävintä ikinä? Juuri kun on päässyt bloggaamisen makuun kiinni päättää kone olla toista mieltä...! Vajaa pari viikkoa sitten kuvailin nimittäin hienosti teille maastovideopostauksen ja sain jopa videot koneelle, kunnes tajusin ettei minulla ole enää tällä koneella edes movie makeria - eikä näköjään edes tule olemaan. Tästä koneesta puuttuu joitakin videon toistamiseen liittyviä ajureita, joten vaikka kuinka koitin säheltää en saanut yhtään ohjelmaa toimimaan. Tästä tympääntyneenä en edes viitsinyt avata toista konetta joka on melkoinen operaatio johtuneista syistä. Ei siis videopostausta tällä kertaa (ehkä kuitenkin joskus, sillä toiselta koneelta löytyi kuin löytyikin vegas kuten olin arvellutkin) - mutta ihan jotain muuta!


Minorin kanssa treenit ovat noudattaneet samaa linjaa; vuokraaja käy kerran viikossa, maastossa käydään vähintään kerran samoin esteitä tai puomeja on kerran viikossa. Tähän yksi tai kaksi (riippuen omista aikatauluista) vapaapäivää, lisäksi tietenkin koulutreenit ja enintään kerran viikossa juoksutus. Viime viikko poikkesi siinä mielessä, että yhtenä päivänä oli vuorossa kengitys - nyt pysytään pystyssä talvellakin. Tietenkään hokkeja ei vielä laitettu, mutta laitettiin jo hokkireiät kun ei näistä Suomen keleistä koskaan tiedä...

Talvi kyllä totisesti koputtelee ovella ja tuntuukin, että koko ajan on muka kauhea kiire eikä ehdi ponin kanssa treenaamaan ikinä "kunnolla". Viikot kuluvat hirveää vauhtia ja jo tämän viikon jälkeen alkavat työt - kauhulla ja innolla odotan miten saan rytmitettyä uuden työn ja ponin liikutukset elämääni. Toisaalta pitäisi varmasti osata olla vähän rennommin, sillä kun näitä kuvia katson ei Minor mielestäni näytä mitenkään huonolta - se ei ole liian lihava eikä laihakaan.

Tästä itse asiassa päästäänkin varsinaiseen aiheeseen josta halusin kirjoittaa. Nimittittäin vajaa pari viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi "punnita" Minorin. Käytin painon laskemiseen tältä sivulta löytyvää laskukaavaa, joka puntarin puuttuessa on luotettavin keino. Itse olin hieman yllättynyt tuloksesta sillä poni painoi vain 390kg. Onhan se kyllä pieni, mutta olisin olettanut sen kuitenkin reilu 400kg painavan - toki tuolla kaavallakin paino voi heittää 20kg suuntaansa, mutta kuitenkin!


Olisi niin hauskaa (ja ennen kaikkea hyvä!), jos muistaisi tarkistaa ponin painon vaikka edes puolivuosittain. Pystyisi vertaamaan vähän tarkemmin kuin pelkkien kuvien perusteella ja tarvittaessa muuttamaan myös ruokintaa. Minor on nyt varmaan 1½ vuotta syönyt samaa ruokaa (lukuun ottamatta kesällä sai hieman vähemmän heinää kun sai olla osittain laitumella) ja hyvältä näyttää - ainakin omaan silmään. Silti olen pyöritellyt ideaa siitä, että täytyisi vaikka ihan vain varmuudeksi laskea ja tarkistaa ponin ruokinta. Tällä hetkellähän Minor syö; kaura 1L/pv, pellava 1dl/pv, magnesium 2mt/pv, biotin 10mg/pv, kivennäinen 1dl/pv ja kuivaheinää 7kg. Tämän lisäksi n. 3-5 porkkanaa per päivä ja aika usein myös omenoita ja kuivatettua ruisleipää. Huomisen asiaksi voisinkin ottaa sen, että kaivan vanhat laskukaavat esille ja perehdyn jälleen ponin ruuan laskemiseen.

Kiinnostaisiko teitä nähdä mitkä ovat ruokintalaskujen tulokset? Entäs mitä te olette mieltä - onko Minor teidän mielestä sopiva, lihava, laiha? Olisi erittäin hauska kuulla, sillä oma silmä varmasti sokeutuu vuosien aikana kun ponia näkee lähes päivittäin. Nyt näihin tunnelmiin, ehkä lähiaikoina palaillaan jopa videon merkeissä!

Oli ihan pakko laittaa tämä kuva vaikkei edustava olekkaan, mutta katsokaa nyt kuinka pieneltä poni näyttää poikaystäväni vieressä! :D

12. lokakuuta 2016

Poikittain puomeilla

No ei nyt ihan poikittain, mutta puomipäivä tänään oli kuten olin suunniellut. Koska poni on ollut myös hieman kankea (tiedä sitten vaikuttaako nuo kylmät ilmat) ajattelin lisätä treeniin tänään myös väistöjä taivuttelu mielessä, siitä siis otsikko. Vielä tämän vuoden puolella olisi kyllä tarkoitus hierotuttaa poni, mutta ennen sitä luvassa ensi viikolla kengitys ja marraskuun alussa rokotus sekä hampaiden raspaus. Asiat siis tärkeysjärjestykseen, itse kuitenkin pystyn venyttelemään ja jumppaamaan Minoria, mutta esimerkiksi hampaiden hoidon jätän mieluusti ammattilaiselle.

Aloitettiin tänään treenaaminen alkuverkan jälkeen pohkeenväistöllä ja kolmella puomilla. Tultiin tätä tehtävää käynnissä, niin että puomit olivat pitkän sivun keskellä ja väistö tehtiin aina lyhyeltä sivulta kohti puomeja ja pitkää sivua. Minor oli aluksi vähän hidas kuten se käynnissä tuppaa olemaan, mutta kunhan sain ponin hereille saatiin kivoja aktiivisia väistöaskelia. Puomit meni vähän hutiloiden kun ponia ei oikein käynnissä kiinnosta kinttuja nostella, mutta hyvää treeniä siis!

Väistö + puomitehtävän jälkeen siirryttiin seuraavaan tehtävään. Tässä tehtävässä tultiin pitkän sivun neljä puomia ravissa, jonka jälkeen seuraavan lyhyen sivun puolesta välistä nostettiin laukka ja jatkettiin pääty-ympyrälle, jossa ylitettiin yksi puomi laukassa. Laukkaympyröitä tehtiin aina kaksi peräkkäin ennen kuin jatkettiin taas puomeille. Ravipuomit sujuivat tasaisesti, ei kolautuksia (toisin kuin käynnissä) ja poni oli rennon tuntuinen. Laukkaympyrällä Minor oli hetkittäin vahva edestä ja muutamat lähestymiset puomeille eivät osuneet ollenkaan. Lopetettiin tietenkin onnistuneisiin suorituksiin ja loppujen lopuksi ei se niin vaikeaa ollut kun muisti itse pitää keskivartalon jämäkkänä, pohkeet lähellä ja tarjosi tasaisen tuntuman. Kyllähän se vika usein sieltä satulan päältä löytyy...

Pitäisi varmasti treenata useammin laukkapuomeja sillä tuntuvat aina olevan meille jotenkin ylivoimaisen vaikeita. Molemmat ovat kyllä kehittyneet niiden suhteen - ennen minua jopa kauhistutti ratsastaa yksittäiselle laukkapuomille kun ei yhtään tiennyt hyppääkö poni jättiloikan vai sotkeutuuko poni jalkoihinsa. Nykyään kunhan saa Minorin tarpeeksi hyvin avuille ei puomeissakaan ole ongelmia, niitä vain pitäisi muistaa useammin treenata niin sujuisivat vielä luontevammin. Huomenna kuitenkin luvassa rentouttava maasto, tällä kertaa kevyttä palauttelua sillä perjantaina luvassa vapaapäivä. Laitan lähipäivinä tuohon sivupalkkiin kyselyn koskien erikoispostauksia, toivottavasti moni vastaa!

11. lokakuuta 2016

Hallitusti eteen

Tänään päästiin kuin päästiin kuin päästiinkin pellolle, pohja oli tosin aavistuksen savinen (ei kuitenkaan paha) jonka vuoksi mentiin oikeastaan vain alkuravit ja pätkät laukkaa pellolla, jonka jälkeen siirryttiin kentälle. Kuvat ovat vanhoja, mutta menkööt - tänään ei siis menty kangilla.

Minor oli pelolla oikein mukava ja oikeastaan yllättävän hidas pohkeelle. Tänään ei tarvinnut oikeastaan ollenkaan neuvotella reippaampien laukkapätkien jälkeen siitä kuunnellaanko vaan poni toimi oikein mallikkaasti. Vähän väsyneen oloinen se oli - ilmeisesti eilinen kiipeilymaasto olikin yllättävän rankka. Sen vuoksi siis ei ralliteltu pellolla sen enenpää vaan siirryttiin kentälle hetkeksi treenaamaan.


Kentällä tehtiin muutamia siirtymisiä laukassa kuten olin suunnitellut. Aluksi Minor oli vähän hidas pohkeelle ja ensimmäiset siirtymiset laukasta käyntiin eivät tulleet ihan puhtaasti vaan muutamien raviaskelten kautta. Nopeasti kuitenkin itse aktivoiduin ja sitä kautta myös poni oli paremmin avuilla, jonka jälkeen saatiin kivoja siirtymisiä. Etenkin oikealle siirtymiset olivat todella siistejä, vasemmalle vielä on tekemistä. Kun saatiin molempiin suuntiin muutamat hyvät siirtymiset lopeteltiin tältä päivältä eli aika kevyt treeni tehtiin tänään. Itse tunnustelen mielummin hevosen fiilistä ja sitä miltä se juuri silloin tuntuu - turha ruveta hinkkaamaan silloin jos hevonen on selkeästi väsynyt tai fiilis jommalla kummalla huono. Toki aina tehdään sen verran, että saadaan tehtävä suoritettua onnistuneesti ja joskus mennään kyllä mukaavuusrajojen ulkopuolelle, mutta pääpointtina meillä että tekeminen on molemmille mielekästä.

Huomenna olisi vuorossa puomitreeniä, katsotaan nyt kuitenkin onko Minor vielä kovin väsynyt. En usko että enää väsyttäisi, mutta olen jo suunnitellut, että tehdään taivutteluja ja jumppatehtäviä puomeilla. Kunnon jumppatreenit luvassa siis. Täytyy katsoa jos jostain keksisin kuviakin niin voisi ehkä tämä postaustahtikin pysyä yllä.

10. lokakuuta 2016

Syksy tuo mukanaan muutoksia


Kamera lojuu tuolla jossain nurkassa ja hyvät kuvauskelit vaan vierivät ohi nenän. Ei vain yksinkertaisesti oikeastaan ole minkäänlaista motivaatiota raahata jotain kuvailemaan meitä tallille. Tästä onkin helppo johdatella siihen ettei myös paljon ole intoa kirjottaa - kuvattomia postauksia kun on niin tylsä lukea, eikös? No päivittelen siis jatkossa aina silloin kuin kuvia ja intoa löytyy, toivottavasti te lukiat jaksatte silti roikkua mukana!

Viimeisestä peltobaanailusta ponin kanssa taitaa olla jo pari viikkoa, mutta käytetään nyt näitä kuvittamaan muuten niin kuvatonta postausta. Heh, mun kyllä piti käyttää näitä kuvia blogissa jo silloin kun nämä otettiin, mutta se vain aina jäi... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Tai parempi ehkä olisi olla selittelemättä ja keskittyä taas ponin kuulumisten kertomiseen.



Peltobaanailut on sujunut ponin kanssa ihan superkivasti! Vähän on ollut ehkä laukkapätkien jälkeen liikaa energiaa, mutta kyllähän se isolla pellolla liikkuu niin paljon ilmavammin kuin kentällä, joten en pistä pahaksi. Tällä viikolla koitankin ehdittää treeneihin yhden pellolla ratsastuksen mukaan - mikäli pellon pohja on vielä pysynyt hyvänä. Lisäksi olisi tarkoitus tällä viikolla treenailla puomeja, laukkasiirtymisiä ja toki maastoilla.

Tänään olikin vuorossa maastopäivä (toinen sitten loppuviikosta) ja käytiin pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki. Vielä saadaan odotella sitä, että pääsisi maastossa ravaamaan tai laukkaamaan (jos nyt sitä lunta ikinä tulee tarpeeksi siihen), mutta onneksi löytyy jyrkkiä mäkiä kiipeiltäväksi. Omaan silmään näyttääkin siltä, että Minor on saanut peppuun lihaksia ihan vahingossa! Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että sillä on vähän ns. vinttikoirapylly (kuten omaan silmään aika monilla vuonoilla, johtunee varmasti siitä että rintakehä ja etuosa ovat suhteessa melko jykevät) ja kovasti ollaan koitettu peppulihaksia treenata. Nyt kun en ole tähän "ongelmaan" kiinnittänyt huomiota ja maastot ovat mäkisiä on se ikään kuin ratkennut itsestään - huvittavaa.

Itse maastoilu sujui kivasti, kuten yleisestikin. Alkumatkasta vauhtia oli kyllä tavallista enemmän, mutta pistetään se kevyen viikonlopun piikkiin, sillä poni rauhoittui kyllä heti kun päästiin kiipeilyn makuun. On se mukavaa kun on poni jolla voi turvallisin mielin lähteä vapaapäivänkin jälkeen maastoon lampsimaan. Huomenna olisi tarkoitus jumppailla vähän siirtymisten parissa, joko kentällä tai pellolla.



Lähiaikoina ollaan koulutreeneissä keskitytty paljon laukka-käynti-laukka siirtymisiin ja nyt pikkuhiljaa ne alkavat olla sitä tasoa, että ruvetaan treenaamaan laukanvaihtoja käynnin kautta. Toki ollaan jo aikaisemmin laukanvaihtoja käynnin kautta tehty, mutta tämän syksyn varsinaiseksi hiomisen kohteeksi otin, että ne suoritetaan puhtaasti, jotta päästään jossain kohtaa etenemään laukanvaihtoihin. Siirtymisten lisäksi tehdään ns. vuorotellen erilaisia taivuttavia liikkeitä (väistöt, avot, sulut). Itse olen sitä mieltä, että treenien tulee olla monipuolisia ja montaa viikkoa ei kannata samaa juttua putkeen hinkata. Yleensä treenataankin aina yhtä juttua kouluratsastuksessa jonkin aikaa (toki vaihtelevilla harjoituksilla) ja sen jälkeen tehdään välissä jotain ihan muita harjoituksia, kunnes taas voidaan palata hiomaan sillä hetkellä ns. ykkösliikettä tai mikä silloin kyseessä onkaan.

Tällä hetkellä vuorossa laukkasiirtymiset, kuten varmasti kävi ilmi ja tavoitteena olisi että talven aikana päästäisiin etenemään vaihtoihin. Hyvällä mallilla ollaan tällä hetkellä, vaikka kovin vakavamielisesti ei treenaillakkaan. Saas nähdä kuinka paljon vaikuttaa tulevat muutokset syksyn aikana - ainahan sitä elämänsä hevoselle aikaa löytää ja järjestää, mutta eri asia kuinka tavoitteellisesti ehtii treenaamaan kun ei kuitenkaan kisoja ole tähtäimessä tällä hetkellä. Muutoksia on siis tulossa ja niistä mainittakoon mm. omien töiden alkaminen marraskuussa (JES!), joka varmasti vaatii taas tottumista kun nyt syksyllä olen saanut kaikki aikani ponin kanssa hääräilyyn (ja työpaikan etsimisestä johtuvaan stressailuun). Ei voi kyllä siltikään kuin hihkua riemusta - varmaan ihan arvattavaa, että ponin ylläpitäminen on aika mahdotonta ilman säännöllisiä tuloja (onneksi minulla on maailman ihanin äiti, joka on aina tukemassa). Nyt saa edes siitä huokaista helpotuksesta vaikka muuten tulisikin olemaan rankempaa.

Muitakin muutoksia on tämän työjutun lisäksi luvassa ja vaikka mikään ei vielä 100% varmaa ole niin uskallan siitä jo tänne kirjoittaa. Nimittäin viiden vuoden jälkeen on meille tulossa vihdoin uusi koira! Pysytään rotu-uskollisina joten odotettavissa olisi bernipoika hieman ennen joulukuuta - sovittiinkin äitini kanssa, että se on sitten meidän joululahja. Nimiä on tässä tullut jo pyöriteltyä vaikka kuinka mielessä, lisäksi tietenkin on koirakirjat kaivettu kaapista ja selailtu nettikaupoista mitä kaikkea sitä nyt taas tarvitseekaan. Onneksi vielä on aikaa pennun tuloon, vaikka eihän sitä millään malttaisi odottaa. Hieman on tullut myös jo kauhisteltua yhdistelmää pieni koiranpentu, työpaikka ja hevonen - toisaalta tiedän niin monia ihmisiä, jotka saavat tämän toimimaan joten ei se mahdotonta ole! Onneksi on myös tässäkin tapauksessa äiti, joka viettää paljon aikaa kotona ja on lupautunut koiran hoitotädiksi kun itse olen töissä. Aluksihan se kyllä tulee meille yhteiseksi kun vielä täällä kotinurkissa pyörin, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.