Nyt kun näytöt ovat ohi ollaan Minorin kanssa treenattu paljon eteen alas idealla. Se on ollut hieman jännittyneen oloinen sekä kaulasta että selästä, joten rento ja venyttävä treeni on ollut enemmän kuin kohdillaan. Aloiteltiin tätä treenijaksoa jo viime viikolla palauttavalla eteen alas maastolla esteratsastuksen näytön jälkeen. Lisäksi viime viikolla ratsastin kertaalleen kentällä gramaaneilla ennen loppuviikon vapaata, ideana edelleenkin tuo eteen alas ja jumppailu. Itse harvemmin ratsastan gramaaneilla, mutta välillä (oikein käytettynä) nekin ovat hyvä apuväline! Pitää vain huolehtia, ettei niillä kiskota hevosen päätä alas ryntäisiin - etenkin kun kyseessä on jo valmiiksi tyypillisesti etupainoinen rotu.
Tämä viikko aloitettiin maanantaina ratsastuksen merkeissä kentällä, kun keli sen vielä salli. Minor oli alkuverkassa todella kivan oloinen ja haki rennosti eteen alas. Jumppailun jälkeen keskityttiin etuosakäännöksiin, jotka osoittautuivatkin melko haastaviksi. Talven aikana etuosakäännökset ovat sujuneet todella hyvin, mutta onhan siitä hetki kun niitä viimeksi ollaan treenattu. Tiedä siis mistä johtui, mutta maanantaina Minor jännittyi aika paljon eikä oikein kuunnellut pohjettakaan. Treenattiin kuitenkin kunnes saatiin molempiin suuntiin siistejä ja onnistuneita käännöksiä, jonka jälkeen lopeteltiin treenit kevyessä ravissa hakien samalla alkutunnin rentoutta ja letkeyttä.
Eilen oli vuorossa maastoilua, joka on tässä näyttöihin treenatessa jäänyt harmillisen vähäiseksi ja tietenkin nyt kun vihdoin päästiin maastoilemaan oli keli kaikkea muuta kuin mukava. Satoi vettä ja kaikkialla oli järjettömän paljon loskaa (no kukapa tätä ainakaan etelä-suomessa asuva ei olisi huomannut…). Onneksi Minorilla on tilsakumit ja tietenkin hokit, joten päästiin maastoilemaan huonosta kelistä huolimatta. Käytiin noin tunnin maastolenkki, olin kyllä aluksi suunnitellut käyväni pidemmälläkin, mutta epäilin pohjien kuntoa, joten lopulta päädyimme lyhyemmälle lenkille. Hiittiradan pohja oli onneksi ihan hyvässä kunnossa ja päästiinkin siellä vetämään kunnon laukkavetoja (tietenkin verryttelyn jälkeen), jolloin lihakset pääsevät kunnolla venymään. Suosittelen kaikille joilla vain tähän on mahdollisuus, kyllä meinaan huomaa seuraavana päivänä hevosen vetreydessä! Muuten mulla olikin eilen huono päivä, kaikki tuntui hajoavan käsiin ja hankkimani panssarivyö oli tietenkin väärän kokoinen… Ai että kaikki ärsytys onnistuukin aina kasaantumaan samalle päivälle!
Tänään paremmilla fiiliksillä lähdettiin aamulla maneesille. Alunperin suunnitelmana oli hypätä tänään esteitä, mutta kun panssarivyö oli epäsopiva päätettiin treenata vain puomeja. En nimittäin aio hypätä Minorilla enään yhtään estettä ilman panssaria, ihan vain kaiken varalta. Maneesilla oli ihanan ja ihmeellisen tyhjää, vain yksi ratsukko meidän lisäksi - yleensähän maneesit ovat opiston käytössä aamusta iltapäivään, joten tämä oli aika luksusta!
Verkattiin ensin ravissa ilman mitään ihmeempiä, sen jälkeen laukassa välillä reippaammin eteen ja sen jälkeen aina takaisin lyhyempään laukkaan. Etenkin laukassa Minor oli kivan tuntuinen, ei enää tietoakaan siitä jännittyneisyydestä mitä on lähiaikoina hieman ollut ilmassa. Tehtävät olivat todella simppeleitä, kunhan vähän ihmeteltiin että miten niitä puomeja ylitettiin. Tultiin ensin ravissa molempiin suuntiin 3 puomia normaaleilla väleillä, tässähän nyt ei mitään sen ihmeellisempää ollut ja se sujuikin myös ilman suurempia kompurointeja tms. Minor oli yllättävän rento, sillä usein se on jokseenkin jännittynyt jo ravipuomeilla niin että muuttuu vahvaksi edestä, tällä kertaa tosiaan oikein mukava ja hyvin avuilla. Muutama kolautus toki otettiin, poni kun ei ole kovin tarkka jaloistaan - tätähän voisi treenata ihan vain sillä, että sisällyttäisi treeneihin useammin puomeja, niistä kun ei mitään haittaakaan ole!
Lopuksi tultiin vielä laukassa kahta puomia innarivälillä, joiden vastakkaiset päät olivat nostettu ilmaan n. 20cm. Itse hieman epäilin miten Minor suhtautuu viime viikon ikävän hyppykerran jälkeen vaikka kyseessä oli vain hieman korotetut puomit, mutta turhaan! Poni laukkasi innoissaan korvat hörössä ja loppua kohden alkoi jopa taas kuumua. Tämä oli siis todella positiivinen yllätys, sillä on todella mukava huomata ettei ainakaan puomien ylitys ole muuttunut vastenmieliseksi vaan on edelleen mukavaa ja piristävää vaihtelua koulutreenille. Ihan muutaman kerran tultiin hieman huonosti puomisarjalle, mutta kokonaisuudessaan paikat löytyivät loistavasti ja saatiin jumppailtua selkää oikein kunnolla. Huomenissa olisi vielä luvassa koulutreeniä, toivottavasti taas jossain kohtaa saan kuvia niin voi kirjoitellakin vähän mielekkäämpiä postauksia.
Nyt olisi sitten kaikki harrastepalveluiden näytöt suoritettu! Ehkäpä tämä blogikin heräilee henkiin kun stressi koulun puolelta laantuu ja aikaakin on enemmän :) Kuten edellisessä postauksessa lupailin tulin nyt päivittämään blogiin infoa siitä miten ne näytöt sitten oikein menivätkään.
Ensimmäisenä vuorossa oli viime perjantainen kouluratsastuksen näyttö, josta myös mainitsin edellisessä postauksessa. Näyttöön kuului siis k.n. special radan ratsastus, ei sen kummempaa - sen ei siis pitänyt olla meille mikään vaikea homma. Viime syksynä kuitenkin ollaan päästy heA:2 läpi hyväksytysti ja se nyt on hieman haastavampi kuin helppo B vastaava ohjelma.
Minor kuitenkin hieman aiheutti sydämentykytyksiä kuskille. Keskiviikkona ollut valmistava ratsastustunti meni nimittäin niin penkin alle, että maalailin jo kauhukuvia mielessäni tulevasta näytöstä. Onneksi kuitenkin turhaan! Poni oli näyttöpäivänä verkassa oma itsensä, ei mikään erityisen hyvä, mutta loistava verrattuna keskiviikkoon. Myös itse radasta suoriuduimme meille jo tyypilliseen tasaisen siistiin tapaan. Suoritus ei ollut mikään ihmeellinen, mutta tosiaan ihan kelpo rata.
Minor varmasti suoriutuisi kouluradoista paljon paremmin ilman minua, sillä olen jo pitkään tiedostanut radalla ongelman, jonka takia meidän kouluradat eivät koskaan ole “sen kummoisempia”. Itse nimittäin jännitän polvia/reisiä, jonka seurauksena en saa pohjetta läpi ja Minorista tulee todella hidas puolipidätteille. Se on ns. “turta” ja tuntuu, että sitä saa oikein tuupata eteenpäin. Onneksi se ei kuitenkaan näytä hitaalta eli toisin sanoen tuntuu kamalammalta mitä näyttää. Ja tähänhän ongelmaan ei auta muu kuin saada mahdollisimman paljon ratoja alle, mutta saa nyt nähdä - itse en ole niin kovin kilpailunhaluinen.
Tätä ongelmaa käytiin läpi myös palautteen annon aikana ja tuomarit totesivatkin, että kun pääsisin rentoutumaan paremmin jaloista saisin myös asetettua ponia paremmin ja se tulisi rehellisempään muotoon. Mitään sen negatiivisempaa palautetta ei saatu, Minor sai kehuja laukastaan jossa on kyllä vielä kehittämistä, mutta kuulemma ainesta kehitettäväksi ja loppujen lopuksi numeroksi napsahti 3 eli täydet pisteet! Ihan en kyllä osannut 3 odottaa, mutta eihän tästä voi olla kuin hirmuisen tyytyväinen :)
Kun kouluratsastuksen näytöstä, joka ei edes jännittänyt, oli selvitty hengissä olikin vuorossa se minulle jännittävämpi eli esteratsastuksen näyttö. Ennen näyttöä meillä oli vielä maanantaina estetunti, jolloin kuski sai taas enemmän kuin vähän paniikin aihetta tiistain näyttöä ajatellen.
Minor paineli nimittäin koko alkutunnin semmoista vauhtia, että kuskia ihan hirvitti. Poni oli hirmuisen innoissaan ja auta armias kun otin hieman vahvemman pidätteen sain vastaukseksi vain pukkeja. Naureskelin jälkikäteen, että eipä ole kyllä tuommoista protestoimista vielä ennen nähty Minorin kanssa. Lopputunnista poni olikin sitten ihan rätti; hypyt löysiä, paikat huonoja ja laukat vääriä. Eli esteratsastuksen näyttöönkään lähdetty kovin hyvillä mielin…
Seuraavana päivänä näytön verkassa koko pakka sitten levisikin käsiin. Aluksi otettiin muutama kummallinen hyppy ravilähestymisestä - tämä nyt ei vielä ihmetyttänyt, sillä Minor tulee aika usein ravilähestymiset kummallisesti. Sen jälkeen joko aivan pohjaan tai liian kaukaa 70cm pystylle ja loppujen lopuksi varmasti ainakin miljoona kieltoa 80cm okserille. Minor ei ole ikinä kieltänyt minulla olo aikanaan, joten meni siinä kyllä kuskilla hieman pasmat sekaisin kun poni ei vain suostunut ylittämään okseria ellei “johteena” seissyt joku hevonen. Tosin eihän se nytkään kieltänyt esteen eteen vaan sujahti aina ohi. Tässä vaiheessa tuumailin, että noh täytyypä olla radalla vain napakkana okserilla, että varmasti mennään yli.
Kun sitten oli meidän vuoro saimme ottaa vielä yhden hypyn 80cm pystylle kuten kaikki ennen omaa suoritusta. Noh… Helpommin sanottu kuin tehty. Minor oli nimittäin tässä vaiheessa sitä mieltä, ettei mene yli enää yhdestäkään esteestä ja kuski valmis luovuttamaan. Loppujen lopuksi sain sen pystystä yli ja vaikka olin jo huudellut etten suorita näyttöä ollenkaan silloin, muutin mieleni ja päätin että yritetään nyt ainakin.
Sain siis itseni kasattua ja tungettua ikuisesti kalvaavan estekammon jonnekin taka-alalle. Itse rata oli hetkessä ohi. Laukat olivat vähän sitä sun tätä, yksi pomppu tuli ihan pohjaan joka tietenkin johti pudotukseen ja viimeinen puomin ylitys oli myös aika erikoinen, itse keskityin vain siihen että kaikista esteistä mennään yli. Se olikin siinä vaiheessa ainoa tavoite jäljellä ja siinä ihme kyllä onnistuttiinkin! Jälkikäteen videolta rata ei näyttänyt ihan niin kamalalta mitä siinä paniikissa mielessään pyöritteli.
Palautteessa sain tietenkin noottia siitä, että kieltojen suhteen tulee olla nollatoleranssi - no tietenkin tämän itsekin tiedän, mutta ikävästi se pelko ottaa helposti sijan ja siinä vaiheessa on hirveän vaikea ryhdistäytyä ja saada se poni esteen yli. Kuitenkin positiivista kommenttia siitä, että sain itseni koottua, esitin kevyttä istuntaa radan aikana ja poni sai taas kehuja kivasta laukasta, jossa varmasti säätövaraa kunhan kehittyy. Eli lisää vain treeniä molemmille niin tiedä vaikka joskus se estekammokin lähtisi kummittelemasta. Näyttö meni ihme kyllä läpi, mutta olin 100% varma että joudun uusimaan sen. Palautteen aikana löysin muuten syyn Minorin kieltämisillekin. Toinen tuomareista nimittäin sanoi, että sille on ehdottomasti hankittava panssari. Ette arvaakkaan kuinka paljon ärsytti, ettei meidän opettaja ole voinut siitä mainita! Ihan turhia kieltoja ja molemmilla itsevarmuuden heikentämistä. No ei muuta kuin panssariostoksille ja uusia esteitä kohti!
Itse kyllä pohdin estesatulan ostamisen yhteydessä, että pitäisi se panssarivyökin hommata. Ei kuitenkaan ikinä löytynyt sopivaa ja ajattelin, että hyppäämme kuitenkin niin vähän ja niin pieniä, että tuskin se sitä tarvitsee. Tämäkin tietenkin ärsyttää niin paljon etten voi sanoin kuvailla, mutta ei auta murehtia menneitä. Kunhan panssari saadaan hankittua olisi tarkoitus ruveta hyppäämään suhteellisen säännöllisesti pikkuesteitä, jottei tuosta kieltämisestä muodostu mitään ikävää tapaa.
Eilen illalla saimmekin jo numerot myös esteratsastuksen näytöstä. Hiphei, sieltä tuli 2! Kirjaimellisesti juoksin pitkin asuntolaa pomppien riemusta :D Miksikö sitten ei riittänyt että näyttö meni vain läpi. No, meidän linjalaisilla (hevosharrastepalvelujentuottaminen) on mahdollista opintojen jälkeen anoa harrasteohjaajan nimikettä SRL:tä, kunhan on saanut jokaisesta neljästä näytöstä (ratsastuksen opettaminen, maaston vetäminen, kouluratastus ja esteratsastus) vähintään numeron 2. Sitä tässä ollaankin stressattu, sillä muuten ei olisi näyttöjen numeroilla ollut niin väliä, mutta nyt voi huokaista helpoituksesta :)
Maastonäyttö 2
Ratsastuksen opettaminen 3
Kouluratsastuksen näyttö 3
Esteratsastuksen näyttö 2
Tänään olikin mukava käydä aamulla vain rentouttavassa palauttelumaastossa ja loppuviikko onkin koulunkin puolesta lomaa. Oilisikohan nyt aihetta hieman juhlaankin? ;)
On ikuisuus siitä kun olen kirjoittanut tai edes ajatellut kirjoittavani blogiin. Ei vain ole ollut inspiraatiota, jaksamista tai saatikka aikaa. En tällä kertaa lupaa päivittää blogia yhtään sen useammin, mutta päivittelen tätä omien fiiliksien mukaan. Tiedä vaikka se innostus jostain taas löytyisi?
HIHS on nähty, koettu ja ennen kaikkea sieltä selvittiin hengissä! Työskentelimme siis maanantai - sunnuntai tallialueella; ensin kuivittaen kaikki karsinat, sitten avustimme groomeja purkamaan hevosautot ja sen jälkeen loppuviikon huolehdimme yleisestä siisteydestä ja groomien/omistajien kysymyksiin vastailusta (myimme heinää, kuiviketta yms.). Kunnes taas lopuksi autoimme groomeja pakkaamaan autonsa ja sanoimme myös itse heipat Helsingille. Tämän enempää tuskin käyn aihetta läpi, ellette halua aiheesta jonkin sortin erikoispostausta?
Mitäs muuta? Omassa elämässä isoja muutoksia kun muutin takaisin äitini helmoihin hihs'sin jälkeen ja erosin poikaystävästä. Tämä onkin ollut ehkä suurin syy siihen miksen ole jaksanut päivitellä blogia, mutta tämän enempää en henkilökohtaisesta elämästäni aio täällä blogin puolella jaaritella.
No entäs sitten blogin päätähti, Minor? Poni treenaili syksyllä ihan normaalisti kunnes sitten ensimmäiset pakkaset alkoivat ja maa jäätyi. Pohjat ovatkin olleet hirmuisen pitkään huonossa kunnossa ja sen takia ollaan otettu rennommin. Kerrankin minäkin olen osannut rentoutua ja ollaan vain nautiskeltu Minorin kanssa. Lähinnä siis käyntitreenailuja, maastoja ja pellolla humputtelua. Itsellä on koulussa ollut sen verran paljon tehtävää, että maneesireissut jäivät viime vuoden puolella vähiin.
Lomailu ja rennosti ottaminen on kyllä tehnyt tehtävänsä, sillä karvainen ponipallo ei ole ehkä parhaasssa edustuskunnossa tällä hetkellä. Toisaalta tuntuu, että hevonen kuin hevonen on vähintäänkin koomisen näköinen paksun talvikarvan kera. Että ehkä siellä karvapeitteen alla on edelleen se komistus joka näissäkin syksyisissä kuvissa askeltaa ;) Pikkuhiljaa kuitenkin ollaan palaamassa normi treenailujen pariin, että kehtaa sitten keväällä lähteä kohti Alajärveä astumaan kauniita neitosia.
Minor tosiaan on lähdössä kesäksi Alajärvelle astumaan, joten jos unelmissa olisi oma pikku-Minor olisi nyt oikea aika ottaa yhteyttä :) Ennen sitä kuitenkin suoritan Minorilla ratsastuksen loppunäyttöni; K.N. Special ja rata 2 (esteet max80cm). Itse asiassa jo tänä perjantaina pitäisi suorittaa koulunäyttö ja ensi viikon tiistaina estenäyttö, kääks! Nyt kuitenkin on pakko uppoutua liiketoimintasuunnitelman pariin, joten palailen jälleen jossain kohtaa... Ehkä näyttöjen jälkeen ;)
