Koska itse kitkuttelen pienen flunssan kanssa sai ratsastus jäädä pois ohjelmasta eilen. Sen sijaan päätin irtohypyttää Fridaa, kentän pohja kun vaikutti vaihteeksi ihan hyvältä (: Tallilla oli jo viideltä pilkkopimeää, hyvä kun eteensä näki. Onneksi pimeään tottui pian ja taivaalla möllöttelevä täysikuu valaisi mukavasti. Siivoilin ensin tamman karsinan ja hain sen sitten pesariin. Frida seisoi nätisti, eikä edes kuopinut kamalasti. Sillä on ollut vaihtelevia "kausia", jolloin se kuopii aivan hervottomasti, kun taas joskus se seisoo tekemättä mitään. Hassua. Toisaalta olen alkanut jälleen kehua Fridaa hyvästä käytöksestä ja luulen sen vaikuttavan paljolti. Harjailin tamman nopeasti ja puin sille jännesuojat etusiin. Tamma on jaloistaan vähän sählä esteillä ja nyt kun on hokkikausi, niin haluan välttyä syviltä haavoilta etusissa. Hain itselleni hanskat, porkkanoita taskun pohjalle ja suljin koirani julmasti Fridan karsinaan :D Suitset puettuani talutin tamman pihalle, koirani jäädessä talliin. Suljin portin ja päästin Fridan vapaaksi. Hetken aikaa se seurasi minua ja säpsyili tuulen aiheuttamaa huminaa - ja kaikkea muutakin. Lähti kuitenkin hetken päästä tallustelemaan ympärilleen rauhallisemmin, jolloin itse aloin koota pitkälle sivulle pientä estetehtävää; puomi, 50cm este, 30cm este, puomi. Lopuksi kannoin tehtävää "rajaamaan" pari estetolppaa ja viritin niiden välille liinan. Frida oli tällä välin päätynyt mussuttelemaan lumen alle jäänyttä heinää, eikä vaikuttanut ilahtuneen kun kävin kiskomassa sen pois. Ensimmäiset kerrat tehtävä suoriutui melko... erikoisesti. Frida pomppasi jopa puomien yli varmasti 60cm ilmavaralla ja sen meno oli suorastaan huvittavan näköistä :D Vähitellen se kuitenkin tajusi, ettei tehtävää kannata loikkia kuin jänis, vaan sen pystyi suorittamaan pienemmällä vaivannäöllä. Onnekseni se ei kuitenkaan laiskistunut kolauttelmaan jalkojaan, vaan hyppäsi edelleen esteet ihan nätisti.Fridan lähestymiset olivat kaahottelua ja useampaan otteeseen puomit lentelivät. Eipä siinä itse voi muuta kuin äänellä rauhotella tammaa ja toivoa, että se hiljalleen tajuaa ettei tehtävää kannata mennä kiitolaukassa.
Vähitellen Frida alkoikin rauhoittua, myös pukittelut ja sinkoilut loppuivat. Olin yllättynyt kun tamma jopa hölkkäsi iloisesti luokseni hakemaan porkkananpalasta (: Treenailimme vielä tovin tehtävää molempiin suuntiin vaihtelin tuloksin. Edelleen tuli virheitä, mutta myös onnistumisia. Lopettelimme hiljalleen hyviin ja rauhallisiin suorituksiin ja lopulta taluttelin energiapommin pesariin. Yllätyksekseni Frida oli jopa hieman hionnut kainaloista! :O No harjailin siinä vielä tamman, tarjosin sille vettä ja vein sen karsinaan. Sen jälkeen valmistin pöperöt, annoin iltaheinät ja jäin odottelemaan, että äippä tulisi hakemaan. Kello oli kuitenkin vasta seitsemän ja kyyti tulossa kahdeksan jälkeen. Niinpä päätin hakea shettikset sisään ja juoksuttaa hieman Daisya. Tällä välin olin toki päästänyt koirani pois Fridan karsinasta (:D) ja antanut sille pari porkkanaa. Selvästikkään Milou (koira) ei ollut nauttinut olostaan karsinasta, koska se ei ollut syönyt sille antamia porkkanoita - vaikka yleensä syö kaiken mitä nenän eteen tupsahtaa. Daisyn kanssa sujui ihan kivasti, mutta siinä samalla kyselin hieman tammasta sen omistajalta. Selvisi, että sillä tuskin on edes papereita, joten siitä ei minulle kilpaponia tule, mutta ehkäpä sen silti koulutan kärryjen eteen (: Tänään oli kuitenkin kiva päivä, toivottavasti Fridan kanssa alkaa nyt muutenkin sujua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti