Olen nyt sitten päättänyt olla ratsastamatta tuolla epäsopivalla satulalla, ettei vain tule ponin selkään mitään jumeja. Niinpä ollaan viimeiset kolme kertaa menty juoksutusvyö + jalustimet viritelmällä, joka loppujen lopuksi toimii ihan hyvin (: Frida on alkanut liikkua selkeästi paremmin ja halukkaammin. Nyt olen myös huomannut kuinka jännittyneesti se on selästään kulkenut ja kuinka sen liikkeet alkavat olla letkeämmät. Minustahan tuli siis ihan kokonaan ilman satsaa tuuppari :--D Ette voi uskoa kuinka vaikea minun tätä on kuvitella! Minä, joka ei ole ilman satulaa pysynyt edes ravissa, hyvä jos käynnissä, uskaltaa kunnolla treenailla pukkiponin kanssa laukkajuttujakin! (--: Yksinkertaisesti sanottuna tästä hommasta on jäänyt MAHTAVA FIILIS. Olen myös oppinut luottamaan yhä enemmän Friiduliinin ja siihen, ettei se heitä minua alas selästä. Joulun jälkeen kuitenkin toivottavasti saadaan uusi satula - pelkkä harjoitusravitreeni kun ei tee Fridalle selälle pidemmän päälle hyvää, kuten ei myöskään minun selälleni.Sunnuntaina ratsastin ensimmäistä kertaa ilman satsaa kunnolla. Ulkona tuuli kamalasti ja Frida oli todella pörheänä! Se tuijotteli kentän vieressä olevaa autopressua, joka kahisi pelottavasti. Se jopa sinkosi laukkaan moneen otteeseen kyseisellä pitkällä sivulla. Olin todella turhautunut, mutta yllättynyt siitä, että pysyin kyydissä ja sain ponin niinkin nopeasti kiinni. Vähitellen tajusin, että minun täytyy yksinkertaisesti alkaa työstämään sitä ravissa ja samassa hetkessä alkoi ponikin toimia. Olin pettynyt siihen, että oli "pakko" ratsastaa gramaaneilla, kun tammuliini olisi muuten sinkoillut vielä enemmän, enkä pystynyt ratsastamaan sitä edestä pehmeäksi. Lopputunnista se meni kuitenkin todella kivasti ravissa, tällöin tietenkin kamerasta oli loppunut akku... No molemmille jäi kuitenkin ihan kivat fiilikset (toivottavasti) :--D
Maanantaina Fridalla oli vapari, josta huolimatta päätin tiistaina uskaltautua ponin selkään. Sydämeni pamppaili alkutunnin jännityksestä - pimeä ilta, maanantaina ollut vapari, melua lähistöllä ja vielä se, etten laittanut gramaaneja. Yhdistelmä pelotti minua, rehellisesti sanottuna! Olen kuitenkin todella tyytyväinen päätökseeni jättää gramaanit pois, koska se osoittautui loistavaksi. Frida oli heti alkuun letkeämmän tuntuinen, vaikkakin paineli reippaasti eteenpäin. Tehtiin perus käyntityöskentelyä tovi, jonka jälkeen aloitettiin ravi. Tammasta kyllä huomasi, että sillä oli ollut vapaata, mutta tässä vaiheessa en antanut sen enää häiritä. Tehtiin paljon siirtymistyöskentelyä, mikä sujui loistavasti, lukuun ottamatta tunnetta "oho, poni meinaa lähteä käsistä". Onnekseni se ei kuitenkaan sinkoillut, vaan tuntui olevan harvinaisen energisellä tuulella. Siirtymistyöskentelyn lisäksi väännettiin paljon ympyräjuttuja ja kun ravi tuntui suorastaan täydelliseltä lopetettiin. Frida ei ole koskaan ollut niin hyvä ratsastaa (--: Se oli pehmeä suustaan, ei painanut kuolaimeen kuten yleensä ja kulki kuitenkin rennosti matalassa muodossa. Lisäksi se tuntui kerrankin polkevan kunnolla takaa ja käyttävän selkäänsä! Eikä tempokaan ollut enää lopputreenistä mikään kauhea, oli siis todella ahaa -elämys ainakin minulle.
Tänään (tai siis keskiviikkona, kirjoittelu "vähän" venähti) päätin myös ratsastaa ja tehdä oikein kunnon treenin, nyt kun itsekkin olin oppinut ratsastamaan ilman satulaa. Minun täytyy vain itse keskittyä siihen, että sekä jalat että kädet pysyvät tasaisina enkä ala heilumaan turhia selässä. Tänään Frida oli kuitenkin harmikseni alkujaan kunnon pöhlö. Se tuijotteli ties kuinka kauan, eikä edes tehtävät saanut sitä keskittymään. Tehtiin paljon suunnanvaihtoja, väistöjä ja etuosakäännöksiä. Mikään ei kuitenkaan tuntunut auttavan ja poni oli tiukasti kiinni kuolaimessa :s Yleisesti ottaen tässä vaiheessa on auttanut kun siirryn ravityöskentelyyn. Niinpä tein myös tänään. Edelleen tunsin kuinka osa selkälihaksista olivat jännittyneitä (hassua miten ilman satulaa tuntee heti, jos poni vähäänkään jännittää), mutta periaatteessa Frida keskittyi paremmin. Halusin kuitenkin mennä rauhallista ravia ja koska tamma oli erimieltä tehtiin paljon siirtymisiä. Äääh, edelleenkään se ei keskittynyt ja pääsi kerran pöllöily "säikähtelemäänkin". Tässä vaiheessa meni melkein hermot! Ei ollut mitään syytä miksi olisi pelännyt ja muutenkin oli vain niin kuuro. Niinpä nappasin ohjat napakammalle tuntumalle ja päättäväisesti ratsastin eteen.
Selkeästi tamma huomasi, että "ohjat" olivat nyt mulla ja sen ei tarvinnut enää pelätä. Työskentelykin alkoi sujua reilusti paremmin, vaikka tahdin kanssa oli edelleen erimielisyyksiä. Tehtiin alkuun rentoa ympyrätyöskentelyä, vaihdellen samalla paljon suuntaa - vähitellen alkoi sitä tahtiakin löytymään. Alkulämpän jälkeen pidettiin tauko, jonka jälkeen treenailtiin tarkemmin takaosan työskentelyä ja jopa hieman "lisäyksiä". Ravityöskentelyyn olin todella tyytyväinen (---: Ravin jälkeen päätin pitää jälleen tauon ja tauon jälkeen kevyen laukkatyöskentelyn. Jouduin hakemaan raipan kun laukka ei noussut, kuten yleensäkkin. Muutenkin oli taas avut vähän hakusessa ja pukkia tuli niin perkuleesti! Olen kiitollinen jo siitä, että pysyin kyydissä. Laukkaili kuitenkin ihan kivasti, jopa molemmat suunnat! Tästä onkin sitten hyvä alkaa treenailemaan tuota laukkailuakin - kunhan siihen saadaan vielä vähän kontrollia. Laukan jälkeen ravi oli taas yhtä kaahottamista ja sain tehdä vielä aika pitkään töitä ennen kuin sain sen taas rennoksi. Loppuun eteen-alas ravia ja käynnissä vielä parit väistöt (VÄISTI UPEASTI :--)). Jäi tästäkin kerrasta siis hyvät fibat. Ainoa mikä nyt jälkikäteen on, että selkän on kipeä ponin pukkisooloilusta. No huomenna vähän rennommin (: Kuvat ovat muuten sunnultailta, no jännittyneisyydestä näkeekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti