Kovapäinen aasi ja maailman surkein ratsastaja

No ei kai sentään! Vaikka toissapäivänä tuntui kyllä siltä, että koko talven/kevään työ on mennyt hukkaan ja poni on ihan mahdoton ratsastaa. Tai ei mahdoton, mutta kaukana siitä ihanasta, kevyestä ja pehmeästä - mitä se oli vielä keväällä (vaikka hienohan se on aina ja siitä en tule mielipidettä muuttamaan!). Toissapäivänä tosiaan treenailtiin taas pellolla ja kuski oli ratsastuksen jälkeen ihan epätoivoisissa fiiliksissä, vaikka itse asiassa ratsastus meni ihan hyvin.

Tehtiin paljon taivutteluja, siirtymisiä ja pyrin vaatimaan Minoria liikkumaan pohkeesta aktiivistesti eteen kohti ohjaa. No eteen se kyllä liikkui, mutta suusta se oli kova kuin kivi. Tosin pehmeni loppua kohden ja näissä tilanteissa on hyvä aina katsoa myös peiliin! Lisäksi ollaan menty aika pitkälti nyt pelhamilla (maastoilukuolain), joten ei ehkä ihmekkään.

Tänään käytiin vastavuoroisesti köpöttelemässä rento parin kilsan maastolenkki, jonka aikana otettiin vain muutama ravipätkä. Nyt tarkoituksena olisi pikku hiljaa herkistellä poikaa taas "sille tasolle" mitä oli keväällä. Eli maastoillessakin mennään kolmipaloilla, kun ei tuo ole tuntunut millään tavalla vauhdikkaalta. Hieno se on vaikka onkin yhtä kovapäinen kuin kuskinsakin ;)

Sitten silmäpahkuran kuulumisiin. No, toissapäivänä se näytti jo siltä, että paranemaan päin ollaan menossa. Samoin tänään ennen ratsastusta, mutta ratsastuksen aikana rupi oli jäänyt jonnekkin matkan varrelle ja pahkura oli aikas... Kammottavan näköinen. Niinpä soitettiin kotiin päästyä eläinlääkärille ja saatiin aika samalle illalle.

Eläinlääkäri epäili, että pahkura on ns. talipahkura, joka nyt on syystä tai toisesta puhjennut. Nyt sitä puhdistetaan (puristetaan kuin finniä, yök!) ja siihen levitetään antibioottivoidetta 2x päivässä + päässä huppu suojaamassa ötököiltä. Voisinpa vaikka huomenna koittaa muistaa ottaa ällötyksestä teille kuvankin! Mutta nyt täytyy rientää untenmaille, jotta jaksaa aamulla kiiruhtaa hoitamaan pientä harmaata :)

Hiljaista ja rentoa menoa

Tänään minun piti olla ahkera ja kuvailla laitumella poikaa, mutta kuinka ollakkaan alkoi juuri satamaan kun kaivoin kameran autosta, joten... No ehkä sitten huomenna! :D Kuvailu jäi siis tältä päivältä, mutta maastossa ehdittiin käymään ennen sadetta.

Käytiin tavallisen rento köpöttelylenkki + muutamat ravipätkät ja molempia laukkoja pikkupätkät. Minor oli tavalliseen tapaan hienosti :) Siitä on tullut jopa vähän laiskamato (yleensä nykyään vähän enemmänkin, hyvä jos eteenpäin liikkuu!), mutta laitetaan kuumuuden piikkiin ja eipä tuo kyllä ole haitannut maastoillessa, että vauhti on tavallista rauhallisempi.

Tänään pääsi käyttöön myös eilen ostettu kärpäshuppu. Onneksi otettiin se full koko vaikka myyjä oli kovasti sitä mieltä, että cob olisi parempi. Ei meinaan ollut yhtään iso tuo full meidän jättipäälle :) Saas nyt nähdä kuinka hyvin se pysyy mukana. Huomenna haluaisin ratsastella taas vähän laitumella (ehkä sitä läpiratsastuksen tapaista), mutta täytyy katsoa missä kunnossa pohja on... Toivottavasti siis laitumilla ei hirveästi sataisi niin päästäisiin taas vähän treenailemaan :)

Peltotuuppailua ja muutamia kuvia

Tänään oli ohjelmassa peltotuuppailua, joka kyllä oli enemmän humputtelua. Minor kuunteli taas hyvin ja tuntui siltä, että senkin mielestä oli kiva päästä vähän "töihin" pitkästä aikaa. Tuossakaan laitumella ei tosin mitään ihmeitä tehdä, joten treenailu oli lähinnä ympyröitä ja muutamia siirtymisiä sekä hieman laukkabaanailua.

Joku päivä pitäisi yrittää ratsastaa oikein kunnolla pohkeet läpi ja poni ohjan ja pohkeen väliin, sillä lomailun takia se on aikamoinen mato! :D Ihan nätistihän se menee, mutta selkään se ei ole puoliakaan niin hyvä kuin keväällä. Etenkin kääntävät avut eivät paljoa kiinnosta ja muutenkin ollaan aika rautakankia. Mutta pistetään tämä nyt lomailun piikkiin ja syksyllä sitten ruvetaan taas treenailemaan oikein kunnolla :)

Simmun vieressä oleva patti vuotaa "ihanasti" verta. Tänään oli siis vuorossa taas myös sen putsailua. Käytiin myös ostamassa hööksistä kärpäshuppu, josko patti lähtisi paranemaan kun eivät ötökät pörräisi siinä koko ajan. Nyt vain pitää pitää peukut pystyssä, että huppu on sopivan kokoinen ja herra Minor suostuu sitä pitämään ;) Lisäksi hööksistä tarttui mukaan heijastinratsastusloimi, syksyn pimeitä maastoreissuja varten. Huomenna lupailin ponille, että otetaan rennommin, joten luvassa varmaan rauhallinen maasto + kuvailua :)

Humputtelua ja lomailua

Peltotreeniä kauheassa paahteessa!
Kuten jokainen hevosenomistaja tietää: hevoseton on huoleton! Minorille kuuluu muuten hyvää ja pulskeaa (poika on vihdoin tajunnut, että laitumella voi myös syödä), mutta sen silmän vieressä oleva pahkura vuotaa verta... Ja minä olen yksi niistä hysteerisistä hevosenomistajista joka saa suurinpiirtein sydänkohtauksen kun 'mamman pikku mussukalla on jokin hätänä'! No nyt putsaillaan ja seuraillaan tilannetta, toivoen tietenkin parasta :)

Minorilla on siis sen oikean silmän vieressä pahkura tai mikä lie kummallisen näköinen patti, joka on ilmestynyt ilmeisesti viime kesänä. Eläinlääkäri on tutkinut sen ja todennut, ettei se vaikuta mitenkään näköön tms. Mutta nyt tosiaan joku nälkäinen paarma on keksinyt puraista pahkuraa ja jälki ei kovin kauniilta näytä... Onneksi ei mitään sen vakavempaa, sillä tuokin hoituu kunhan muistaa päivittäin hoitaa huolella :)

Ehdittiin ekalla laitumella maastoilla myös ilman satulaa! :)

Muuten kuuluu ihan hyvää, ollaan jatkettu aika rentoa linjaa. Lähinnä kuumuuden takia, mutta kieltämättä ei tuolla laitumella ole mitään loistavia maastoja... Laitumellakin humputeltiin yksi päivä ja sekin sujui kieltämättä ihan hyvin. Nyt on ollut pari päivää ihan täysin lomaa molemmilla ja huomenna (siis tänään) taas pitäisi keksiä jotain kehittävää tekemistä. Voisin kyllä yrittää raahata kameran mukaan laitumelle, sillä nyt ei ole vähään aikaan taas otettu yhtään kuvia, vaikka siihen mahdollisuus koko ajan olisi... Laiskuus iski! Ja niin, olin ahkera ja väsäsin blogille uuden bannerin (kuten varmaan kaikki jo huomasikin!), vähän kesäisempää meininkiä :)

Maastoilemassa 2. laidunpaikassa

Vähemmän aktiivista bloggailua

alkuravailuja
Huhhuh! Ei ole kyllä lomalta tuntunut, sillä koko ajan on saanut repiä hiuksia päästä stressin takia. Jouduttiin noin viikko sitten vaihtamaan laidunta ja sen jälkeen kaikki on ollut enemmän tai vähemmän stressaavaa. Lisäksi vaihdettiin laidunta vielä kertaalleen pari päivää sitten.

Minoristakin olen jo osannut stressata, sillä se rupesi laidunvaihdon yhteydessä vahitmaan kavereita. No eihän se mitään, mutta kun lurjus ei mukamas ehdi vahtaamiselta syödä! Oikeasti näki päälle päin, että kilot vain karisivat. Tähän päälle Minorin muuttostressi -> paikallaan ei voinut seistä sekuntiakaan ja leuan alle ilmestynyt haava. Nyt onneksi ilmeisesti poika ehtii myös välillä syömään (en kyllä ole vielä nähnyt tälläistä ihmettä) ja muutenkin poika on ollut oma rauhallinen itsensä.

Maastoihinkaan ei päästy siltä yhdeltä laitumelta, joten Minor on nyt saanut liikunnan suhteen ottaa tosi kevyesti. Nyt ollaan pari päivää käyty käppäilemässä maastossa ja tänään taivuteltiin vähän laitumella. Minor oli tosi raskaan tuntuinen, mutta kuvissa näyttikin huomattavasti paremmalta miltä tuntui. Hyvin se oli kuitenkin kuulolla ja muutenkin hieno mies! :) Itsellä kyllä istunta vaan kärsii entisestään maastohumputtelusta, mutta ehkä sitten syksyllä taas ryhdistäydytään. Nyt kuitenkin koitetaan ottaa rennosti ja nauttia lomasta :)

loppuun kuskin tyylikäs takakeno! :D