Tänään oli tarkoitus jälleen työskennellä kentällä, kun eilen oli ollut hieman kevyempi päivä. Jännitin innoissani oliko Frida kerännyt taas valtavia määriä energioita, mutta koitin kuitenkin itse olla rauhallinen. Tamma ei onneksi vaikuttanut heti kättelyssä kummalliselta ja niimpä aloitin valmistautumisen totuttuun tapaan. Laitoin siis ponin valmiiksi, käytiin maastossa taluttelemassa alkukäynnit ja palattiin sitten kentälle. Maastossa tosin sattui tänään pari ikävää säpsähdystä, kun naapuritalon pikkutytöt juoksivat Fridan luo takaa päin. Onneksi ei sen vakavemmin käynyt ja toivottavasti tytötkin oppivat etteivät voi tulla tammaa silittämään, kuten eivät voineet tänäänkään (vaikka KOLME kertaa säikäyttivät tamman!). Ei siis ole kyse siitä, että enkö antaisi kenenkään Fridaa tulla silittämään, mutta en vain yksinkertaisesti halua, että tamma säikkyy ja alkaa pelkäämään maastoilua. Enkä myöskään halua, että kiljuvat pikkutytöt (3-6v) juoksevat ponin taakse ja oikeasti säikyttelevät sitä vaarallisesti! Aargh. Noo, ehkä tämä tästä.Ratsastus sujui tänään maastosähläilystä huolimatta loistavasti :) Alkuun kentällä pyöri kuitenkin myös Tomppa ja Ami, eikä Frida jaksanut kuunnella minua tarpeeksi. Niinpä päästiin aloittamaan kunnon työskentely vasta kun jätkät lopettivat hyppäämisen. Tein jälleen paljon ravityöskentelyä, Frida liikkui välillä ehkä turhankin reippaasti. Se ei oikeastaan kuunnellut pidätteitä, vaan painoi täysillä eteen päin. Lopulta kuitenkin lukuisten ympyröiden, rauhoittelujen ja suunnanvaihtojen jälkeen olin erittäin tyytyväinen tamman raviin. Se liikkui tahdikkaasti ja kuunteli hyvin, eikä pääkään ollut taivaissa :) Tämän jälkeen annoin Fridan levätä hetken ja tein muutamia väistöjä, jotka sujuvat yhä paremmin ja paremmin. Kun sitten lepo oli ohi, alkoi jännittävin osuus ratsastuksesta. Tarkoitus oli jälleen kokeilla nostaa laukat! Ensimmäinen nosto oli aika mielenkiintoinen, Frida heitti kunnon pukit ja lähti kaahottamaan vastalaukkaa :D No onneksi kaksi muuta nostoa sujuivatkin sitten jo kohtuullisen hyvin ja itse laukkakin oli paljon parempaa kuin toissapäivänä.
Kun sitten olin ratsastanut kierroksen tai pari laukassa molempiin suuntiin, annoin ponin pöhistä suurimmat hengästykset pois ravissa ja ratsastin rennot loppuravit. Varmaankin ensimmäistä kertaa se kulki oikeasti rentona ja jaksoi venyttää edes satunnaisesti kaulaansakkin. Ravailun jälkeen siirryimmekin sitten jo käyntiin, teimme jälleen parit väistöt ja lopettelimme ratsastuksen. Hetken kävelyn jälkeen kiitin Fridaa, joka oli toiminut loistavasti ja laskeuduin maankamaralle. Poni oli aivan litimärkä hiestä ja äitini lupautuikin hakemaan fleecen sisältä loppukäynneiksi, lisäksi otettiin ponista rakennekuva. Tässä vertauskuva Fridan rakenteesta tältä päivältä ja ensimmäiseltä päivältä kun se on minulle tullut; tässä(pahoittelut kuvien epätarkkuudessa, kamerassa oli väärät säädöt tai meillä liian luja vauhti :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti