Varmaan elämäni isoin päätös

Blogin hiljaiselolle on järkevä selitys, on aika sanoa hyvästit. En olisi ikiniä uskonut, että omasta toimestani sanon näin, mutta minun ja Fridan taival päättyy pian. Frida lähtee muualle ylläpitoon.

Tämä on minulle varmasti yksi elämän vaikeimpia päätöksiä, sillä tänä aikana Fridasta on tullut minulle todella tärkeä ja rakas. Vaikka meillä on ollut vaikeita aikoja ja monet kerrat olen lähtenyt itku kurkussa tallilta, on Frida opettanut minulle jotain, mitä kukaan muu hevonen ei ole tehnyt. Olen kehittynyt todella paljon kolmen vuoden aikana ja saanut kokea todella upeita hetkiä, joita en koskaan tule unohtamaan. Frida tulee aina pysymään sydämessäni, vaikka tiemme nyt erkanevatkin.

Syitä siihen miksi Frida lähtee on monia, mutta suurin niistä on se, että minulle avautui tilaisuus saada potentiaalinen kouluratsu, jonka kanssa pääsisin kehittymään pidemmälle ja luultavasti myös kisaamaan tulevaisuudessa vaativampia luokkia. Fridan liikkeet kun eivät helppo B'tä korkeammalle riitä, vaikka se onkin todella miellyttämishaluinen ja tekee kaiken mitä ratsastaja siltä pyytää. Toki osasyynä on myös se, että Frida on vaikea - se on ihan kuin minä, tekee vain silloin kun hyvittaa ja onkin myös enemmän puskaratsu. Mutta se, että Frida on vaikea, johtuu lähinnä siitä, että vaadin siltä liikaa - aina kun otamme rennosti ja teemme jotain senkin mielestä mukavaa, kaikki sujuu loistavasti. Tämän vuoksi on myös Fridalle parempi, että se toivottavasti pääsee kotiin, jossa tavoitteet eivät ole niin korkealla. Lisäksi itseäni on jo pidemmän aikaa stressannut se, että en saa Fridaa pidettyä laihana vaikka kuinka yritän ja tämä harrastus on ollut sen vuoksi todella stressaava ja voimia vievä, vaikka välillä on ollut ihanaakin.

Tämän blogin jätän näkyville, sillä sitten kun olen siihen valmis, haluan muistella minun ja Fridan yhteisiä aikoja - niin hyviä kuin huonojakin. Lisäksi tämä on varmasti heille, jotka ovat kouluttamassa nuorta itseppäistä ponia, loistavaa luettavaa!

En siis ole lopettamassa ratsastusta, vaan minulle on tulossa ylläpitoon nuori koululupaus. Joudun taas aloittamaan alusta, mutta olen tyytyväinen valintaani. Joskin viimeiset päivät olen ollut todella maassa siitä, että joudun antamaan Fridan pois - tallillakin meinaa joka kerta päästä itku kun tajuan, että pian poni ei enää luonani. Pitäisin ehdottomasti Fridan kakkoshevosena (puskaponina), mikäli meillä vain olisi rahaa. Uuden hevosen kehittymistä halukkaat pääsevät lukemaan uudessa blogissa, jonka osoitteen julkaisen tänne jossain vaiheessa.

Näin lopuksi haluan kiittää sydämeni pohjasta;
Fridaa, olet opettanut minulle niin paljon. Olen oppinut ratsastamisessa ja hevosen käsittelyssä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olet ollut tukenani monina hetkinä ja palauttanut minut maan kamaralle kun olen leijallut pilvissä, kiitos. Näen sinussa paljon piirteitä joita on myös minussa, toisaalta ne ärsyttävät, mutta toisaalta olen juuri sen vuoksi kiintynyt siinuun ennemmän kuin keneenkään muuhun eläimeen tässä maailmassa. Toivottavasti pääset oikein hyvään kotiin ja näemme vielä useasti tulevaisuudessa!

Lisäksi haluan kiittää Fridan omistajaa, Sannaa, siitä, että hän on mahdollistanut minulle aivan uskomattoman tilaisuuden. Tilaisuuden oppia ja elää nuoren hevosen kanssa lähes kolme vuotta. Olen saanut pitää Fridaa kuin omaani ja haluan kiittää siitä Fridan omistajaa.

Lopuksi kiitän vielä talliporukkaa, jotka ovat pitäneet ponista todella hyvää huolta! Myös kentät on pidetty loistavassa kunnossa ja muutenkin palvelu on pelannut todella hyvin! (: Kiitos!

Lisäksi tietenkin haluan kiittää äitiäni, joka on myös henkilö tämän kaiken takana. Ilman äitiäni en koskaan olisi saanut kokea tätä upeaa mahdollisuutta. Äitini on ollut myös tukenani monina vaikeina hetkinä ja onneksi myös nyt. Kiitos.

Ja ai niin! Tietenkin haluan kiittää Teitä, LUKIJAT! Teitä on kertynyt vuosien aikana hirveän paljon ja minulle on ollut todella uskomatonta, kuinka moni on halunnut lukea meidän pientä puskablogia. Olen blogin kautta saanut sekä hyviä että huonoja kommentteja. Haukkumiset ja syyttämiset ovat tietenkin masentaneet ja lannistaneet, mutta kiitos teille jotka olette jaksaneet myös kannustaa! Positiiviset kommentit ovat oikeasti piristäneet välillä päiviäni todella paljon! Toivottavasti ainakin osa teistä jatkaa myös uuden blogini parissa (:

Kiitos vielä tuhannesti kaikille! Näemme vielä!