2010/11/28

[42] Joulutontut, tiptap tiptap!

Tänään piti mennä maastoilemaan, mutta ulkona oli sen verran ihana keli, että päätettiinkin kuvata "joulukorttikuvia". Pakkasta oli ainakin -17 astetta ja olikin todella kylmää! Hyrr... Tämäkin taisi olla osasyynä sille, etten viitsinyt maastoon lähteä. No ensi viikolla lupaan Fridalle, että mennään maastoon. Tamma kun tarvitsisi niitä maastoiluja mahdollisimman paljon. Kuvaukset itsessään sujuivat aika mielenkiintoisesti... Tiedä sitten oliko Fridalla tänään "pakkasta jee!" -päivä vai oliko se muuten vain todella ärsyttävän oloinen. Koko ajan piti hamuilla taskuja ja yrittää näykkiä, paikallaanpysyminenkin oli lähes mahdottomuus. Meinasi omat hermot mennä pariinkin otteeseen, mutta loppujen lopuksi ei sille voinut olla vihainen. Tuollainen karvamammutti kun koittaa henkensä edestä hamuilla nameja, se on aika huvittava näky :D Kipusin sitten vielä selkään ja otettiin silläkin tavalla kuvia. Frida oli todellakin raketin tuntuinen, onneksi ei kuitenkaan päättänyt pelleillä. Ponin ilmeet vain olivat mielenkiintoisia, kuten viereisestä kuvasta näkee. Loppuun vielä tämän päivän otoksia (: Hei, ehdotelkaapas meille ensiviikolle treenisuunnitelmaa (oma pää ihan tyhjänä helppojen koulutehtävien suhteen)!








2010/11/27

[41] Napapiirin sankaritar

Ihanaa, kun joutuu menemään lauantaina kouluun kello 8:00, "Adventtijuhlaan"! Toisaalta, tulipahan kerrankin herättyä aikaisin ja sen jälkeen oli mukava lähteä shoppailemaan (: Löysin vihdoin itselleni talviratsastustakin (klik), tohvelit (klik) ja kivat hanskat yms. Shoppailun jälkeen suuntasin tien äipän kanssa kohti tallia ja yllätyksekseni pääsimme tallille valoisaan aikaan. No tyytyväisenä sitten aloinkin puunailemaan lumista Friiduliinia, joka seisoi nätisti pesarissa. En laittanut vielä valoja kentälle, siellä kun tosiaan näki vielä eteensä. Taluttelin Fridaa alkuun nelisen kierrosta kentän ympäri ja kipusin sitten selkään. Tamma oli vähän levoton, mutta alkoi kuitenkin heti kuunnella kun pyysin sitä rauhoittumaan. Vähän oli tahmean oloista meno, mutta olin kuitenkin tyytyväinen kun tamma kulki kohtuullisen nätisti (eikä kaahaillut pitkin kenttää). Teimme käynnissä ympyröitä ja tuota ympyrän pienennys/suurennusjuttua, ihan kivastihan ne sujui. Lisäksi tehtiin yksi takaosakäännös, tai ainakin jokin sen tapainen. Fridahan ei vielä osaa mitään hienoja taka- taikka etuosakäännöksiä, mutta eipä niitä muuten kuin harjoittelemalla opikkaan. Takaosakäännökseen olinkin siis todella tyytyväinen ja pienen "levon" jälkeen siirsin tamman raviin.

Ah kuinka tahmeaa! Ei vais, kyllä se liikkui, mutta jotenkin tuntui siltä ettei se jaksanut nostaa jalkojaan. Ensi viikolla pitänee siis tehdä paljon puomijuttuja, että oppii nostamaan niitä jalkoja ja käyttämään takaosaa paremmin. Ravikin kuitenkin alkoi vähitellen sujua ja muuttua tahdikkaammaksi. Tein paljon suunnanvaihtoja ja ympyröitä. Tähän väliin äippä kävi laittamassa valot päälle ja tuomassa minulle raipan. Heti muuttui Fridan asenne, se rupesi kaahottamaan. Päättäväisesti vaadin siltä kuitenkin rauhallista ravia - raippa kun ei tarkoita sitä, että lähdetään käsistä. En vain tahdo ratsastaa Fridaa ihan turraksi pohkeille, kun se ei joka päivä ole niin herkkä. Vähitellen kuitenkin ravi alkoi jälleen sujua ja siihen selkeästi oli löytynyt parempi tempo ja tahti. Frida haki rennosti kuolaimelle ja polki ihan ok'sti takaa - edelleen se kuitenkin rojahtaa helposti etupainoiseksi ja alkaa painaa kädelle. Uskon tähän olevan ongelmana etenkin suhteellisen vahva käteni ja Fridan heikko kunto. Se ei jaksa kantaa itseään pitkiä aikoja ja jos siinä vaiheessa otan vahingossa kovemmin ohjasta, painuu tamma sekunnissa alas. Ei kulje kuitenkaan kuolaimen alla, joten eiköhän tästä selvitä kunhan kuntoa saadaan lisää (: Hetken ravitaivuttelun jälkeen päätin ottaa pari laukkapätkää. Frida oli selkeästi sitä mieltä, että sana "laukka" tarkoitti pukittelua ja laukkapohkeistakaan se ei ollut moksiskaan ensimmäisillä kerroilla. Onneksi tamma kuitenkin luovutti pian ja nosti laukan ihan kivasti pariin kertaan. Nyt täytyy vain alkaa työstämään yhä enemmän laukkaa, että siitä saadaan oikeasti toimivaa! Parin laukkapätkän jälkeen pidin pienen hengähdystauon ja jatkoin sitten ravissa.


Frida oli sitä mieltä, että nyt hän saa kaahottaa pää pystyssä jännittyneenä ja heitellä pukkeja. Olin kuitenkin erimieltä ja sinnikkäästi koitin ratsastaa sitä pehmeäksi. Pariin kertaan alkoi ärsyttää oikein kunnolla, kun tamma heitti takapäätä sisälle ja puri kiinni kuolaimeen. Tällä kertaa ei onneksi kuitenkaan lähtenyt käsistä, vaan selkeästi yritti kokeilla rajojaan. En kuitenkaan antanut periksi ja hetken kuluttua se luovutti. Annoin hieman ohjaa ja hetkessä Frida oli paljon pehmeämpi. Minun vain pitäisi aina muistaa, että se tarvitsee tuokea ja samalla joustavuutta - sitä pitäisi aina ratsastaa vähän normaalia pidemmällä ohjalla. Lopputunti sujuikin loistavasti, Frida polki paremmin alleen ja oli pehmeämpi myös suusta. Teimme vielä hetken raviympyröitä sekä ravi-seis-ravi harjoituksia ja lopetimme sen jälkeen. Hyvin siis sujui (: Ensiviikolla jatketaan treenailuja puomien ja irtohypyttelyn merkeissä, huomenna pitäisi vielä päästä maastoonkin.

2010/11/25

[40] Tuulen huminaa...

Iloinen yllätys; pääsimme tänään koulusta jo tunti aikaisemmin! Niinpä ehdin 15:20 bussiin ja olin kerrankin tallilla valoiseen aikaan. Sitä riemua ei kuitenkaan pitkäksi aikaa riittänyt, sillä kun olin siivonnut karsinan oli ulkona jo pilkkopimeää. Lisäksi ulkona oli alkanut tuulemaan entistä kovemmin, en ole ikinä ollut niin kovassa tuulessa! Metsä suhisi, puut ja talli narisivat ja pressut rapisivat. Jos olisin ollut hevonen, olisin varmasti pelännyt! Päätin kuitenkin koittaa ratsastusta, sillä Fridaa kun ei ole tällä viikolla ratsastettu vielä kertaakaan. Hoitaminen sujui hyvin rupatellessa. Olen huomannut, että tamma on paljon rauhallisempi kun sille koko ajan juttelee jotain (: Pian oltiinkin valmiit ja pujahdettiin ulos tuiverrukseen. Onneksi olin varustautunut kerrankin hyvin, eikä minullekkaan tullut kylmä! Taluttelin Fridaa ensin viitisen kierrosta kentän ympäri ja kipusin sitten selkään. "Ethän riehu kun mulla on kädet kipeät?" Tuumasin vielä tammalle ja annoin sille sokeripalan. Frida tuntui heti alkuun ihan kivalta, tauko koulutyöskentelyyn on tainnut tehdä ihan hyvää. Aloittelin tekemällä ensin ison pääty-ympyrän, sitten pienentäen sitä minimaaliseksi. Keskeltä sitten väistätin tammaa ulospäin, ikään kuin "pohkeenväistöä". Sujui loistavasti! Frida kulki hyvässä muodossa ja rennosti, etenkin toinen kierros oli tosi kiva. Käyntijuttujen jälkeen otin pari kierrosta molempiin suuntiin rentoa hölkkää ja isoja ympyröitä.

Frida oli vähän jäykän oloinen, mutta kuitenkin pysyi hyvin kuulolla. Tämän jälkeen oli pieni tauko, kunnes jatkoin ravityöskentelyä. Tehtiin seuraavanlaista harjoitusta; kevyttä ravia eteen alas pitkät sivut, kootumpaa harjoitusravia molemmissa päädyissä + siinä pääty-ympyrät. Toinen suunta sujui loistavasti! Frida taipui todella kivasti ja kuunteli hyvin kääntäviä apuja (: Harjoitusravi sujui melkein paremmin kuin kevytravi. Toiseen suuntaan tamma oli vähän jäykkä, mutta vähitellen alkoi toimia siihenkin hyvin. Olen tosi ylpeä Fridasta, koska se ei säpäshtänyt kertaakaan vaikka tuuli oli todella kova ja ulkona oli pimeää! Nam, no meillä siis oli tosi hyvä päivä tänään ja lopeteltiinkin jo tuohon - osittain myös siksi, ettei oma kuntoni jaksa rankempaa treeniä ja onhan parempi, että tehdään lyhyt ja onnistunut, kuin pitkä ja ei niin hyvä treeni.

2010/11/24

[39] Hyppää pois, hyp-pää POIS! (:

Koska itse kitkuttelen pienen flunssan kanssa sai ratsastus jäädä pois ohjelmasta eilen. Sen sijaan päätin irtohypyttää Fridaa, kentän pohja kun vaikutti vaihteeksi ihan hyvältä (: Tallilla oli jo viideltä pilkkopimeää, hyvä kun eteensä näki. Onneksi pimeään tottui pian ja taivaalla möllöttelevä täysikuu valaisi mukavasti. Siivoilin ensin tamman karsinan ja hain sen sitten pesariin. Frida seisoi nätisti, eikä edes kuopinut kamalasti. Sillä on ollut vaihtelevia "kausia", jolloin se kuopii aivan hervottomasti, kun taas joskus se seisoo tekemättä mitään. Hassua. Toisaalta olen alkanut jälleen kehua Fridaa hyvästä käytöksestä ja luulen sen vaikuttavan paljolti. Harjailin tamman nopeasti ja puin sille jännesuojat etusiin. Tamma on jaloistaan vähän sählä esteillä ja nyt kun on hokkikausi, niin haluan välttyä syviltä haavoilta etusissa. Hain itselleni hanskat, porkkanoita taskun pohjalle ja suljin koirani julmasti Fridan karsinaan :D Suitset puettuani talutin tamman pihalle, koirani jäädessä talliin.

Suljin portin ja päästin Fridan vapaaksi. Hetken aikaa se seurasi minua ja säpsyili tuulen aiheuttamaa huminaa - ja kaikkea muutakin. Lähti kuitenkin hetken päästä tallustelemaan ympärilleen rauhallisemmin, jolloin itse aloin koota pitkälle sivulle pientä estetehtävää; puomi, 50cm este, 30cm este, puomi. Lopuksi kannoin tehtävää "rajaamaan" pari estetolppaa ja viritin niiden välille liinan. Frida oli tällä välin päätynyt mussuttelemaan lumen alle jäänyttä heinää, eikä vaikuttanut ilahtuneen kun kävin kiskomassa sen pois. Ensimmäiset kerrat tehtävä suoriutui melko... erikoisesti. Frida pomppasi jopa puomien yli varmasti 60cm ilmavaralla ja sen meno oli suorastaan huvittavan näköistä :D Vähitellen se kuitenkin tajusi, ettei tehtävää kannata loikkia kuin jänis, vaan sen pystyi suorittamaan pienemmällä vaivannäöllä. Onnekseni se ei kuitenkaan laiskistunut kolauttelmaan jalkojaan, vaan hyppäsi edelleen esteet ihan nätisti.Fridan lähestymiset olivat kaahottelua ja useampaan otteeseen puomit lentelivät. Eipä siinä itse voi muuta kuin äänellä rauhotella tammaa ja toivoa, että se hiljalleen tajuaa ettei tehtävää kannata mennä kiitolaukassa.

Vähitellen Frida alkoikin rauhoittua, myös pukittelut ja sinkoilut loppuivat. Olin yllättynyt kun tamma jopa hölkkäsi iloisesti luokseni hakemaan porkkananpalasta (: Treenailimme vielä tovin tehtävää molempiin suuntiin vaihtelin tuloksin. Edelleen tuli virheitä, mutta myös onnistumisia. Lopettelimme hiljalleen hyviin ja rauhallisiin suorituksiin ja lopulta taluttelin energiapommin pesariin. Yllätyksekseni Frida oli jopa hieman hionnut kainaloista! :O No harjailin siinä vielä tamman, tarjosin sille vettä ja vein sen karsinaan. Sen jälkeen valmistin pöperöt, annoin iltaheinät ja jäin odottelemaan, että äippä tulisi hakemaan. Kello oli kuitenkin vasta seitsemän ja kyyti tulossa kahdeksan jälkeen. Niinpä päätin hakea shettikset sisään ja juoksuttaa hieman Daisya. Tällä välin olin toki päästänyt koirani pois Fridan karsinasta (:D) ja antanut sille pari porkkanaa. Selvästikkään Milou (koira) ei ollut nauttinut olostaan karsinasta, koska se ei ollut syönyt sille antamia porkkanoita - vaikka yleensä syö kaiken mitä nenän eteen tupsahtaa. Daisyn kanssa sujui ihan kivasti, mutta siinä samalla kyselin hieman tammasta sen omistajalta. Selvisi, että sillä tuskin on edes papereita, joten siitä ei minulle kilpaponia tule, mutta ehkäpä sen silti koulutan kärryjen eteen (: Tänään oli kuitenkin kiva päivä, toivottavasti Fridan kanssa alkaa nyt muutenkin sujua!

2010/11/21

[38] Ratiritirallla tuli talvi halla!

PhotobucketFridalla on nyt ollut vähän väsymystä ilmassa, ilmeisesti sitä ei huvittaisi tehdä kentällä koulutyöskentelyä. Niinpä päätin sitten tänään lähteä maastoon ja kinuta äipän taluttelemaan meitä ihan varmuuden vuoksi :D Harjailin Fridan tarhassa kun tytöillä oli vielä heinät kesken ja taluttelin sen sitten talliin. Harvinaista kyllä, tallin omistaja Sanna, oli paikalla ja siinä sitten samalla rupateltiin hänen kanssaan. Sannalla kun ei tallilla ole enää omia heppoja (tai siis tyttären hepat on myyty ja se ainoa asustelee talvikauden maneesitallilla), niin eipä häntä enää niin paljon tallillakaan näy. No juteltiin siinä siitä, kuinka Sannan tyttö halusi toista hevosta ja kuinka itselläni on kauhea hinku saada Fridan ohelle joku shettis raviponiksi. No siinä sitten Sanna tokaisi, että kouluta tuosta Daisysta itsellesi raviponi - heidän oloneuvosshetusta. "Se on tosi oppivainen!" Tämä korvantakana nyt olen ihan innoissani, josko siitä oikeasti saisinkin pienen projektin? (: No toivottavasti saan asiat sumplittua niin, että pääsen pientä poniakin tässä kohta koulimaan.

PhotobucketHeh, palataampas sitten takaisin pääaiheeseen eli Fridaan :D Maastoilu sujui loistavasti, reippaastihan tuo aina menee, mutta kertaakaan ei säikähtänyt! Käytiin pieni käyntilenkki ja palattiin sitten viereiselle "metsäpellolle". Äippä irrotti riimun ja me päätettiin vähän kaahotella. Frida oli heti ihan innoissaan ja kun pyysin sitä raviin, se lähti kaahottelemaan innoissaan. Kuunteli kuitenkin alkuun ihan ok, kunnes sitten päätti että nyt vähän päästellään. Ryösti pariinkin kertaan laukalle, eikä millään olisi antanut takaisin :'D Hauskaahan meillä oli, vaikka tuntui että ohjattavuus katosi ponista kokonaan, kun se veteli pukkilaukkee kohti pusikkoa. Lopulta sain sen kuitenkin kiinni ja palattiin äipän luo, joka katseli kauhusta sydän melkein halvaantuneena. Minä olin osannut odottaa tämmöistä käyttäytymistä, mutta äitini tietenkin oli ollut kuoleman peloissaan että lennän sieltä alas. Onneksi mitään ei sattunut ja päästiin turvallisin mielin takaisin tallille, tästä onkin sitten hyvä jatkaa - iloisista tunnelmista! (:

pahoittelut kuvien huonosta laadusta!
Photobucket

Photobucket

Photobucket

2010/11/18

[37] Ylös alas ylämäkeä

PhotobucketAAA! Kauheat pahoittelut epäaktiivisuudesta :( Ei vaan ole yhtään kiinnostanut kirjoittaa. No jospa nyt saisin takaisin inspiraationi ja jaksaisin yrittää jotain. Fridan kanssa ollaan menty todellakin ylös ja alas ylämäkeä, parempaan suuntaan onneksi kuitenkin vaihteeksi. Minusta vain tuntuu, että aina kun poni alkaa toimia kenttä menee paskaksi. Esimerkiksi eilenkin se oli sellaisessa kunnossa, etten voinut kunnolla ratsastaa :s

No ollaan tässä kuitenkin sinnitelty ja Fridakin on lopettanut suurimmaksi osaksi temppuilunsa. Tänään koitettiin jopa ohjasajoa, joka sujui loistavasti (: Fridahan on kyllä koulutettu kärryjen eteen, mutta eipä sillä ole sen koulutuksen jälkeen mitään siihen liittyvää tehty. Arvatkaapa vaan tuliko mulla kauhee himo päästä kärryttelee tamman kaa :D Nooo, ehkä saan jostain hommattua kärrytkin. Hmm, mitäköhän muuta kertoisin. No tallilla ei ainakaan ole sujunut kovin hyvin! Yks päivä kun sato kaatamalla ei Fridalle oltu laitettu loimea ja oma heppa kyllä oli käyty ottamassa sisälle, mutta kaikki seiso nollakelissä kaatosateessa -.- Ärsyttää tommonen, se päivä kulukin siinä ku pesin Fridan ja loimittelin sitä ettei vilustu. Toissapäivänä tamma sitten oli rikkonu loimensa, siitä oli menny lukot edestä rikki ja tänään Frida oli ihan jään ja lumen peitossa, joka kivasti suli vedeksi. Onneks tänään pystyin heittää loimen päälle ja siihen vaan juoksutusvyön. Pitäis varmaan mennä vähän loimiostoksille, vaikka toi sadeloimi saatiinkin kuntoon... Mmm. Koitan kirjotella viikonloppuna, jos sais vaikka uusia kuviakin (:

2010/11/07

[36] Tahdotko mut tosiaan?

Photobucket

Meillä ei todellakaan mene niin hyvin kuin voisi. Frida on kyllä todella ihana poni, mutta on nyt tullut mietittyä että onko se sitä mitä haluan tältä harrastukselta. Haluanko kouluttaa täysin raakaa ja kiukuttelevaa ponia jättäen samalla oman kehityksen taka-alalle? Lisäksi äitiäni ilmeisesti pelottaa se, että lennän tuon selästä alas ja loukkaan itseni pahemman kerran. Meillä on kuitenkin muodostunut todella vahva tunneside, voi kumpa pystyisinkään uhraamaan Fridalle vielä vähän enemmän aikaa elämästäni. Hmph, no toivottavasti kaikki nyt kuitenkin alkaa sujua - luovuttaa en kuitenkaan tahtoisi "turhasta syystä" ja muutenkin Frida on jo liian tärkeä.

Eilen kipusin Fridan selkään ensimmäistä kertaa sitten viikkoon, juoksutuksen jälkeen kylläkin. Tamma oli jokseenkin tahmean tuntuinen ja painoi kuolaimelle, mitä ei ikinä normaalisti tee! :o Tein kuitenkin hieman myös ravityöskentelyä, joka sujui ihan ok. Loppuun koitin nostaa vielä laukkoja, ensimmäinen nosto sujuikin hyvin ja Fridan sai helposti kiinni. Seuraava kerta olikin sitten täysin erilainen, tamma ennakoi ja pisti ranttaliksi! Taas mentiin kauheaa kiitopukkilaukkaa, mutta onnekseni sain sen tällä kertaa kiinni (kiitos äipän, joka huuteli "KEVENNÄ KEVENNÄ!" kentän keskeltä). Loppuun tein vielä ravityöskentelyä, että sain tilanteen taas hallintaan.

Photobucket

Tänään elettelin jo toivoa siitä ettei Frida riehuisi. Mutta arvaattekin varmaan jo, että turhaan! Jo juoksuttaessa poni oli kuin hullu. Se kulki lapa edellä sinkoillen sinne sun tänne. Niimpä virittelin ohjista sivuohjat ja laitoin sen kunnolla töihin. Edelleen riehuminen jatkui, mutta osittain tamma liikkui nätistikkin. Lopulta päätin kivuta selkään, vaikka äitini ei olisi sitä halunnut sallia. Avukseni otin gramaanit, tasan sen takia, että Frida puree lähtiessään kuolaimeen niin kovasti kiinni ettei se kuule enää mitään apuja. Gramaaneista en itse tykkää apuvälineenä, mutta mielummin ne nyt vähän aikaa kun vaihto johonkin kovempaan kuolaimeen. Itse ratsastus... Miten sen nyt ottaa, käynnissä kulki suhteellisen ok'sti. Ravissa oli vähän tyhjä ja jännittynyt. Lisäksi koitti ryöstää useampaan otteeseen yhdestä kulmasa, sitä sitten hiottiinkin. Eli joka kerta Frida ryösti eräästä kulmasta kiitolaukalle, kun tulimme ravissa. Tamma ei selvästikkään pelännyt, vaan siitä oli muodostunut tapa. Niinpä pyysin sitä tulemaan erittäin hitaassa ravissa ja lopulta kun se ei enää edes kiihdyttänyt lopetin treenit ja palkitsin tammuskan. Huhhuh, oli taas vaihteeksi vähän rankempaa.

2010/11/04

[35] Syysmasennusta

PhotobucketHuoh, tää viikko on ollut yhtä tuskaa. Viime keskiviikon jälkeen, jolloin Fridalla oli rokotus, olen pitänyt vähän rennompaa meininkiä ja sunnuntain jälkeen kaikki on tuntunut menevän vain huonosti. Maanantaina en edes mennyt tallille ja tiistaina oli kengitys - joka onnekseni sujui ongelmitta. Eilinen oli kuitenkin poikkeus... Keli oli kaikista mahdollisista kauhein; tuuli ja satoi, eikä eteensä nähnyt metriäkään! Lopulta kun olin raahautunut bussipysäkiltä tallille olin litimärkä hiuksista varpaisiin. Myös Fridan karvapeite valui vettä. Tamma oli kyllä sisällä, mutta ulkona sillä ei ollut loimea (miksi?) ja nyt se seisoskeli litimärkänä likaisessa karsinassa. No, heitin sitten ponille viltin selkään ja aloin touhuilla kaikkea muuta, siinä välissä kun odotin kahden uuden yksityisen käyvän kentällä ratsastamassa. Onneksi pian toinen hevonen, Sasu ja sen omistaja tulivat takaisin ja pääsin juoksuttamaan Fridaa. Tamma oli ihan lukossa, se vain poukkoili pelokkaana liinassa. Frida todellakin pelkää pimeää! Sain sen kuitenkin loppujen lopuksi rauhoittumaan, vaikka se suurimman osan aikaa puskikin lapa edellä kaahaillen.

Keskiviikko todellakin oli sellainen päivä jolloin olisin voinut antaa Fridan takaisin. Liikutuksen jälkeen itse olin polvia myöten mudassa ja jäljellä oli vielä ponin sekä karsinan siivousta. Pestyäni suurimmat mudat Fridasta (lue: melkein koko ponin) ja siivottuani karsinan, olin lopulta valmis. Huhhuh! Keskiviikko oli ehkä kamalin päivä koko aikana mitä Frida minulla on ollut. Onneksi se päättyi kuitenkin ihan hyvin, vaikka huono mieli minulle jäikin.

Alkujaan minun ei sitten tänään pitänyt edes mennä tallille, mutta onneksi päätin kuitenkin mennä. Ilma ei nimittäin ollut läheskään niin kauhea, vaikka kenttä on edelleen kamalassa kunnossa ja ulkona on todella pimeää. Tänään Frida osottautui taas 'maailman kilteimmäksi' poniksi :D Minua oikein huvitti, aivan kuin se tietäisi etten jaksaisi jos se jatkaisi vielä samaa rataa ja ilma pysyisi kamalana. Juoksutus sujuikin tänään huomattavasti paremmin, vaikka minulla oli kiire. Alkuun ja loppuun juoksuttelin ilman sivuohjia rennosti, tai niin rennosti kun Frida vain pystyi olemaan ja välissä sitten lyhyt ravitreeni sivuohjien avustuksella. Pariin kertaan tamma säikähti kun kuului tavarajunan ääniä, eikä silloinkaan kun lähtenyt laukkaan pariksi askeleeksi. Jes, olen tyytyväinen (: Voi olla kuitenkin, etten huomennakaan vielä ratsasta - haluan ponin ensin hallintaan maastakäsin. No, tänään kuitenkin kaikki sujui hyvin ja päätin nyt ainakin vielä jonkin aikaa sinnitellä näitten ilmojen kanssa (: Toivottavasti tulisi pian lunta! ♥ Viikonloppuna tulee varmaan kuvia ja jotain parempaa materiaalia...