2019/08/13

Voihan hammaspeikko

Tänään oli vuorossa se kauhulla odotettu päivä eli hampaiden röntgenkuvaus. Eikä turhaan ollut kauhulla odotettu... Minor käyttäytyi varsin mallikkaasti ja naureskelin äidin kanssa, että papereihin oli kirjattu "ruuna". Hoitaja oli katsonut tiedot saksalaisesta passista ja ilmeisesti ponipoika käyttäytyi niin leppoisasti, että eihän se voi ori olla. No siinä olikin päivän positiiviset aiheet, sillä tutkimustulokset eivät suoraan sanottuna olleet kovin kivoja.

Vasemman puolen yläposkihampaasta löytyi kaksi avonaista juurikanavaa karieksen lisäksi ja vaikka eläinlääkäri niitä porasi ja yritti löytää kohdan, josta olisi tullut tervettä hammasta vastaan oli tulos toivoton. Kyseinen hammas on sen verran pahasti kärsinyt, että ainoaksi ratkaisuksi jää poisto. Jos kyseisen hampaan paikkaisi tilanne luultavasti vain pahenisi ja tulehdus etenisi poskionteloihin. Toisen puolen karieshampaalla sen sijaan on toivoa, siitä ei löytynyt avonaisia juurikanavia, joten se voidaan paikata. Jos jotain positiivista niin diasteemasta ei ole enää jälkeäkään ja muuten ponin hampaat ovat todella hyvässä kunnossa.

Juuri tämän takia eläinlääkäri suositteli vahvasti tuon kuolleen hampaan poistoa, mikäli muutkin hampaat olisivat huonossa kunnossa olisi turha lähteä tekemään näinkin isoa operaatiota yhdelle hampaalle. Nyt kuitenkin päädyimme poistoon, lompakko ei todellakaan kiitä ja todellisuudessa se on tässä vaiheessa pienin murhe. Poskihampaan poisto on iso operaatio ja siinä on myös isot riskit. Hammas voi murtua poiston yhteydessä, jolloin poskeen joudutaan tekemään reikä jota kautta leikkausta jatketaan. Reikä itsessään ei ole iso ja paranee yleensä hyvin, mutta hermot posken alueella voivat kärsiä tästä. Tämä tarkoittaa kosmeettista vauriota; toinen sierain saattaa jäädä roikkumaan tms. Näiden riskien lisäksi on tietenkin iso tulehdusriski; reikään saattaa jäädä luunpalasia ja toki muutenkin noin iso onkalo saattaa tulehtua (onneksi kontrollit ovat 1 ja 2 viikon jälkeen leikkauksesta). Sen lisäksi saattaa poskiontelon luu murtua tai olla niin hauras, että poskiontelo tulehtuu leikkauksesta huolimatta. Ja vielä jottei olisi liian helppoa on toki olemassa ähkyriski leikkauksen yhteydessä... Riskit tuntuvat todella suurilta siihen nähden, että tällä hetkellä hampaalla on riski aiheuttaa ainoastaan tuo poskiontelon tulehdus.

En kuitenkaan edes pysty ajattelemaan sitä etteikö hampaalle jotain tehtäisi. Siellä on tulehdus eikä ole mitään tietoa kuinka kivulias se Minorille on. Laskeskelimme äidin kanssa, että koko tähän rulianssiin tulee kulumaan noin 4000€, joten mistään halvasta lystistä ei totisesti ole kyse - jos vielä jotain positiivisia puolia yrittää etsiä on se, että klinikalle ajaa tallilta tunnin ja meidän uusi kotieläinlääkäri tekee vahvasti yhteistyötä klinikan eläinlääkärin kanssa. Jatkossa puolen vuoden välein tehtäviin tarkistuksiin voi siis suhtautua siinä suhteessa luottavaisin mielin. Kaikkien kauhun sekaisten ajatusten taustalla tietenkin painaa syyllisyys; olisinko voinut tehdä jotain paremmin?

Eläinlääkäri lohdutti, että tämä ei johdu ruokavaliosta. Enkä voi syyttää siitäkään, että Minorin hampaita ei olisi huollettu ja tarkistettu tarpeeksi usein; viimeisen puolentoista vuoden aikan hampaita on tarkistettu 2-4kk välein. Pakko siis vaan sysätä itsensä syyllistäminen sivuun, ruveta keräämään rahaa leikkaukseen ja valmistautua tähän kaikkeen.

Tällä hetkellä arki jatkuu normaalisti, toki seuraillen mikäli tilanne pahenee jää ratsastus pois, mutta näillä mennään toistaiseksi. Klinikka-aika on varattu lokakuulle (onneksi tilanne ei ole niin akuutti) ja siihen saakka on vain koitettava ajatella jotain muuta ja nautittava jokaisesta hetkestä. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti