2015/10/04

Pomppuja ja hyppyjä siellä ja täällä

Vihdoin ja viimein oma luokkani palasi työssäoppimasta, mikä tietysti tarkoittaa, että myös koulu alkaa kunnolla. Olen ollut tästä enemmän kuin tyytyväinen ja viikko sujuikin vähintäänkin kivasti! Meillä oli monenlaista tehtävää; saatiin uudet A-hevoset, käytiin Helsingissä HIHS toimihenkilöinfossa, putsattiin vanhoja vaellussatuloita, laskettiin hevosten ruokintalaskuja hoptilla ja tietysti ratsastettiin.


A-hevosenani tällä hetkellä on suomenhevostamma Urali, jolla olen aiemmin ratsastanut ehkä kerran. Viikon aikana ratsastin tammalla kaksi kertaa ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Laukka sillä ei ole mikään hääppöinen ja edestä se on omaan makuun kovin erikoinen, mutta hyvät fiilikset jäi molemmista tunneista sillä saatiin myös onnistuneita pätkiä ja se vaikuttaa loppupeleissä aikas kivalta ratsastaa.

En kuitenkaan aio suorittaa Uralilla ratsastuksennäyttöjä, vaan suoritan näytöt kenelläs muullakaan kuin Minorilla! Nyt ensimmäiseksi olisi vuorossa estenäyttö, niinpä kaikilla estetunneilla ratsastan Minorilla. Ensimmäinen tunti oli kuluneella viikolla kuten tämän postauksen kuvista voi päätellä.


Meillä on Minorin kanssa melkoinen hyppytauko minkä kyllä huomasikin. Tai oikeastaan itsehän suoritin tänä syksynä estenäytön, joten minulla ei ole oikeastaan edes pitkä tauko - poni sen sijaan on hypännyt viimeksi keväällä. Tämän huomioiden ensimmäinen estetunti sujui siis kuitenkin oikein mallikkaasti!

Verkkasimme tunnilla aika pitkään ja otimme vain muutamia pieniä hyppyjä. Tehtävät olivat tulevalta radalta, mutta hieman muunneltuja. Itseäni hieman jännitti miten poni selviytyy radaltakin löytyvästä innari tehtävästä. Jännitin kuitenkin turhaan sillä Minor suoriutui kys. tehtävästä helposti ja ongelmitta. Se olikin meille ehkä päivän helpoin tehtävä.


Nimittäin muille esteille otettiin muutamia kummallisia hyppyjä. Radaltakin löytyvä ristikko maalinjalla oli varmaankin toisiksi helpoin tehtävä. Radalla ristikolle tullaan ravissa, joten niin myös me treenasimme ristikkoa etupäässä ravilähestymisellä. Ravissa hypyt eivät olleet niin sujuvia kuin lopuksi otettu laukkahyppy, mutta ei sinäänsä muuta vikaa. Ravilähestymisien jälkeen Minor myös jatkoi vasemmassa laukassa kun tehtävässä kuuluisi jatkaa oikeassa, sain kuitenkin laukat korjattua tarpeeksi ajoissa, joten sinäänsä ristikolla hommat olivat myös aika hyvin hallinnassa.


Vaikeimmaksi tehtäväksi meille osoittautuikin pienen kavaletin ylitys ympyrällä, onneksi tätä ei radalta löydy! :D Minor oli ihan varma, että kavaletit syövät pieniä poneja ja vaikka kuinka koitin tuoda sen hyvin esteelle, hypyt olivat mitä kummallisimpia. Aina vinoon ja joko läheltä tai liian kaukaa. Loppua kohden kavaletitkin ylittyivät hieman paremmin, mutta siitä ei päästy vielä yli etteivät ne ole yhtään sen kummempia kuin muutkaan esteet.


Kokonaisuudessaan kuitenkin siis jäi positiiviset fiilikset, nyt vain alle lisää hyppykertoja niin alkaa hyppääminenkin varmasti sujua luontevammin :) Koostin myös estetunnin videoista pienen videon, jonka laitan postauksen loppuun teille katseltavaksi. Videot on kuvattu vanhalla kameralla, sillä uudesta kamerastani oli akku loppu enkä tietenkään muistanut ottaa laturia mukaan Ypäjälle... Täten eivät myöskään postauksen kuvat ole otettu omalla uudella kamerallani vaan kuvista saan kiittää luokkalaisiani ja Lauran kameraa!


Viikko huipentui ratsastuksen osalta perjantain maasto/maastoestetuntiin. Oletin tietenkin, että ratsastamme A-hevosilla, mutta ratsastuksenopettaja olikin keksinyt muutoksia meidän pään menoksi. Niinpä pääsin tutustumaan itselleni ihan uuteen tuttavuuteen. Ratsunani oli suomenhevostamma Tinakenkä eli tutummin Tinis. Maastoilu sujui pientä peura-äksidenttiä lukuunottamatta mukavissa merkeissä, noin puolessa välissä tuntia kävimme hyppäämässä muutaman pikkuriikkisen tukkiesteen maastoestekentällä.

Tinis osoittautui varsin hauskaksi tapaukseksi ja kuten kuvasta voi päätellä hypyt olivat myös huvittavia. Laukka ei tämänkään tamman vahvuus ole, mutta onneksi näistä esteistä pääsi yli helposti ravillakin. Oli mukava päästä hyppäämään vaihteeksi pieniä maastoesteitäkin ja siihen oli myös mukava päättää viikko! Saa nähdä mitä tuleva viikko tuo mukanaan :)

2015/09/24

Kurkistus Minorin ruokalistaan

Minulla ei tällä hetkellä ole oikeastaan mahdollista saada kuvia ratsastuksesta ollenkaan (tässä odottelen, että saisin kameran jalustan kuntoon niin saisi videoita...), joten ajattelin pitää blogia hereillä erilaisten erikoispostauksien voimin. Nyt on siis myös lukijoilla mahdollisuus kertoa minkälaisista erikoispostauksista te haluaisitte lukea! Vai kiinnostaako enää ketään ns. erikoispostaukset? Nyt olisi kuitenkin siitä huolimatta kiinnostaako tai ei vuorossa erikoispostaus Minorin ruokinnasta.


Kuten toivottavasti jokaisen hevosen, niin myös Minorin perusruoka on heinä. Tallilla jossa poni asustaa kuuluu tallivuokraan esikuivattu säilöheinä, joka on tähän menessä riittänytkin hyvin yksistään. Tällä hetkellä kuitenkin heinän srv (srv = sulavaraakavalkuainen) meillä on noin 100g / ka kg, kun ihanne arvo olisi noin 60g / ka kg. Tämä tarkoittaa siis sitä, että mikäli Minor söisi pelkästään esikuivattua se saisi aivan liian paljon valkuaista, niinpä ollaan äitini kanssa haettu sille viimevuotisia kuivaheinäpaaleja Tampereelta asti. Mutta mitäpä sitä ei rakkaan ponin eteen tekisi? Tällä hetkellä poni syö siis 7kg heinää päivässä, joista 2kg on esikuivattua säilöä ja loput 5kg kuivaheinää.


Heinän lisäksi Minor syö kauraa ja kivennäistä, kuten varmasti moni muukin hevonen. Kauraa poni saa päivässä 1,5L, josta aamulla 0,5L ja illalla 1L. Toisaalta haluaisin antaa aamulla suuremman määrän kuin illalla, mutta meillä on hyvin tyypillinen tilanne siinä mielessä, että hevoset saavat aamuheinät ulos ja syövät sitä ennen väkirehut sisällä. Ja vaikka Minorilla onkin olkikuivitus eli sen maha ei perjaatteessa öisin pääse tyhjenemään, en halua antaa isoa määrää väkirehuja ennen heiniä. Ruokinnassa siis täytyy huomioida sekä tallin tavat että hevosen tarpeet.

Kivennäisenä meillä on perus Black Horsen kivennäinen. Minor on sinäänsä vähän nirso syömään kivennäisiä, että ns. hiekkakivennäiset se jättää syömättä. Niinpä olen päätynyt siihen, että makeutetuista kivennäisistä BH on sisällöltään ja hinta-laatusuhteeltaan paras. Kivennäistä poni saa illalla 1dl.


Sitten päästäänkin ihanien purnukkojen maailmaan. Itse koitan pitää hevosen ruokinnan mahdollisimman simppelinä ja vältän purkeista syöttelyä, mutta toisaalta lasken ruokinnan aina analyysien perusteella, joten jos huomaan että esim. jostain vitamiinista on puutetta, lisään sitä teollisessa muodossa purkista.

Minor syökin siis kahdesta purkista säännöllisesti, molempia 2mittaa / päivä. Isompi purkki on biotiini, joka ei itseasiassa kuulu laskelmiini, vaan on mukana kavioiden kasvun edistämisessä. Vaihdoimme biotiinimerkkiä kesällä (tätä ennen on saanut vajaan vuoden racing biotiinia) ja nyt on menossa toinen purkki, mikäli tämän purkin loputtua en huomaa eroa on tarkoitus jättää biotiini pois ruokinnasta. Tukka kyllä kasvaa julmettomasti, mutta kavioihin ei tunnu olevan vaikutusta - ja tuon tukan ei edes tarvitsisi kasvaa niin nopeasti! :-D

Toisesta purkista löytyy magnesiumia, josta ruonkintalaskun mukaan Minorille syntyy hieman vajausta. Poni saakin valmistetta reilun annoksen, sillä magnesium on tukena lihasten sekä hermoston toiminnassa ja näin pitäisi ehkäistä jumeja. Tähän tuotteeseen olen ollut tyytyväinen, sillä Minor on melko herkkä jumiutumaan selästään ja minusta tuntuu, että tämä kyllä on ollut avuksi hyvän liikunnan ja venyttelyn lisänä.


Rehulaatikon pohjalta löytyy vielä yksi purnukka, joka ei kuitenkaan ole päivittäiskäytössä. Tätä tuotetta voin suositella ihan jokaiselle hevosen omistajalle! EQ Maitohappobakteeriin tutustuin jo Fridan aikoina ja etenkin silloin se tuli todettua hyödylliseksi osana herkkävatsaisen hevosen ruokintaa. Minorille ensimmäinen purnukka tuli ostettua vasta nyt, enkä oikeastaan tiedä edes miksi siihen meni näin kauan. Maitohappobakteeri on nimittäin loistava lisä aina ruokinnan muutosten yhteydessä. Tätä syötetään siis aina kuuriluontoisesti väh. 4 päivää muutosten yhteydessä joko yhden mitan normiannoksena tai kahden mitan tuplamääränä. En voi tosiaan muuta kuin suositella ja tämä säilyykin pakkauksen mukaan jopa vuoden viileässä!

Lisäksi rehulaatikon pohjalta löytyy säkki pellavarouhetta. En siitä ottanut kuvaa, sillä Minor ei tällä hetkellä pellavaa syö. Pellavan syöttö lopetettiin syksyllä ennen kuin saatiin kuivaheinää jolloin siis minimoitiin valkuaisen saanti. Toivon kuitenkin, että jatkossa poni voi syödä sitä 1DL päivässä turvotettuna (aikaisemmin Minor söi 2dl pellavarouhetta turvotettuna). Olen nimittäin ollut erityisen tyytyväinen siihen, kuinka se hoitaa mahaa ja pitää karvan kunnossa. Siinä myös siis toinen tuote, jota suosittelen hevosen hyvän perusruokinnan lisäksi!


Nyt kun päivittäinen ruokinta on käsitelty voidaan siirtyä ns. "ekstroihin". Vaikka oikeastaan nämä ekstratkin kuuluvat lähes päivittäiseen ruokintaan. Minor siis juo aina liikutuksen jälkeen ns. melassimehua. Mehu valmistetaan noin 1dl melassisiirappia, 1rkl merisuolaa ja noin 8L vettä. Keitän aina osan vedestä, jotta suola sulaa veteen ja tulee varmasti juotua. Mehua poni saa etenkin sen vuoksi, että pystyn varmistamaan sen riittävän juomisen ja toisekseen sen vuoksi, että saadaan huolehdittua riittävästä suolan saannista.

Minor on etenkin talvisin vähän huono juomaan jääkylmää vettä kun muuta ei ole tarjolla, juo kyllä muttei ihan riittävästi, mutta näin siis vältytään nestehukalta. Kesäisinkin tietenkin tosi hyvä keino hikisten treenien jälkeen huolehtia riittävästä nesteen saannista! Tämä varmaan on kuitenkin enemmän tapa ja tottumus kuin ruokintakysymys.

Suolaa saa tosiaan melassin mukana 1rkl. Karsinasta Minorilta löytyy sekä himalajan suolakivi (punertava) että normaali suolakivi, mutta hevosen kuin hevosen pitäisi nuolla suolakiveä ihan hillittömästi, jotta päivittäinen suolan tarve täyttyisi - tämä ongelma on siis helposti ratkaistu antamalla päivittäin 1rkl merisuolaa.


Viimeisenä muttei vähinpänä löytyy ruokalistalta porkkanat! Minor saa aina tarhasta haku reissulla yhden porkkanan ja treenin jälkeen venytellään porkkanoiden avulla. Eli päivittäin poni syö ehkä 3-4 porkkanaa. Välillä toki käy niin kurja tilanne etten ole muistanut ostaa porkkanoita, mutta onneksi silloin yleensä löytyy nameiksi kuivaa leipää.

Kokonaisuudessaan koitan siis pitää ruokinnan simppelinä, mutta kuitenkin niin, että Minor saa siitä kaiken tarvitsemansa. Lasken aina tarvittaessa uudestaan ja uudestaan kuinka paljon poni saa ravintoaineita mistäkin, sen jälkeen vertaan suosituksiin ja siihen miltä poni vaikuttaa ja näyttää. Perjaatteessa siis äärimmäisen helppoa ja ihanaa kun opiskelujen myötä on oppinut laskemaan hevosen ruokinnan kokonaisuudessaan, mutta toisinaan saa kyllä repiä hiuksia päästä kun koittaa keksiä mistä saisi vähän lisää energiaa ilman että tulisi lisää valkuaista. Viisaus lisää tuskaa vai miten se meni? :-D

2015/09/20

Mihin ovat kadonneet vanhat hyvät ajat?


Nyt on jälleen kerran lomat lusittu ja aika palata Ypäjälle arjen pariin, niinpä tänään iltapäivällä hyppäsin auton rattiin ja ajelin opistolle ideaparkin kautta. Loppuviikon aikana olen äitini kanssa kahlannut läpi muutamat heppakaupat etsien varusteita uuteen satulaan. Mutta palataanpa ensin siihen, että tällä kertaa sain huokaista helpotuksesta ja kakkospenkki löytyi yllättävän helposti. Satulaksi valikoitui siis wintecin 500 estesatula, joka ei paljon uudelle häviä! Esteitä en ehtinyt kys. penkillä kokeilla, mutta toivottavasti ajaa asiansa siinäkin hommassa vaikka lähinnä maastoiluun etsinkin kakkospenkkiä. Mutta siis hieman hämäävä otsikko liittyy hevostarvikkeisiin joita olin etsimässä.

Etsinnässä oli satulavyö, jalustimet ja ainakin yksi huopa. Olin jo varautunut että vyön löytäminen voisi olla haastavaa, mutta todellisuudessa kaikkien varusteiden löytäminen oli ongelmallisempaa mitä kuvittelin. Toisaalta johtuneeko tämä siitä, että minulla on aika tarkat kriteerit enkä toisaalta ole valmis maksamaan maltaita? ;-)


Loppujen lopuksi satulavyö löytyi kaikista helpoiten. Itse suosin ehdottomasti vyötä ilman joustoja ja tämä rajaakin jo aika huimasti valikoimaa. Lisäksi olisi ollut kiva löytää nahkainen vyö ja toisaalta haaveilin myös panssarista, mutta melkein kaikissa vöissä tosiaan oli joustot ja lisäksi hinta alkoi olemaan melko korkealla. Mukaan löytyi kuitenkin hööksistä ihan perus muotoiltu 110cm vyö, joka varmasti ajaa asiansa ihan hyvin - kunhan vain on oikean mittainen. Täytynee sitten vaikka etsiä panssaria käytettynä jos jossain vaiheessa koen sen tarpeelliseksi.

Tosiaan loppupeleissä mitään muuta ei mukaan tarttunut loppuviikon kauppareissulta, sen sijaan tänään poiketessani ideaparkin minimanissa löytyi loputkin puuttuvat varusteet. Etsin tarkoituksella juurikin nivellettyjä jalustimia ja vihdoin löytyi sellaiset jotka opiskelijakin pystyi ostamaan. Sillä kyllähän sekä hööksistä että horzesta löytyi kys. jalustimia, mutta halvimmat taisivat olla 70e paikkeilla ja muut yli satasen, joten jätin suosiolla välistä. Nämä minimanista löydetyt olivat kaiken lisäksi tosi hyvä diili, sillä hintana näissä luki 55e, mutta kuitista huomasin jalustimien hinnan olleen vain 31,90e! Eli kannatti kerrankin olla pihi ja etsiä edullisempia :-)


Lisäksi minimanista löytyi satulahuopa, joka innoitti otsikon keksimisessä. Olin kertakaikkiaan tyrmistynyt etsiessäni huopaa loppuviikosta, sillä kummastakaan kaupasta ei löytynyt yhtään tavallista perushuopaa, tai ainakaan edullisesti. Halusin siis vain simppelin yksivärisen huovan, jossa ei turhia koristeluja ole. En myöskään halua maksaa perushuovasta yli 30e euroa ja tämä tuntui olevan mahdoton yhtälö. Onneksi siis minimani pelasti ja löysin ihan kivan oloisen eurohunterin huovan 23e. Mietiskelinpä tässä myös, etten ole tainnut kuin kerran maksaa huovasta 30e tai yli ja tämäkin oli alennuksessa ollut lamicellin huopa, kaikki muut ovat löytyneet paljon halvemmalla. Miksei nykyään löydy halpoja perushuopia? Mitä mieltä te olette, maksatteko mielellänne ihan perushuovasta melkein 50e? Vai oletteko löytäneet jostain halpoja huopia?

Huopakriisistä on kuitenkin tähän hätään selvitty, ehkäpä löydän vielä jostain käytettynä hieman edullisemmin muutaman huovan niin alkaisi kaikki tarpeellinen olemaan kasassa. Niin ja tarttui sieltä ideaparkista vielä mukaan biotiinia, joka onkin jo ihan lopussa. Nyt onneksi alkaa olemaan tosiaan kaikki tarpeellinen kasassa, vaikka kyllähän sitä aina kaikkea kivaa voisi ostaa mm. ratsastushousuja, huopia, suojia jne...


Mutta se niistä ostoksista, Minor tosiaan vietti eilen vapaapäivää ja tänäänä oli vuorossa vain juoksutus kun pääsin perille sen verran myöhään. Poika käyttäytyi taas niin mallikkaasti, kuten kieltämättä (poikkeusta sääntöön lukuunottamatta) aina! On se vaan niin rento kaveri kun voi huoletta laittaa vähän hölköttelemään liinan päähän riimussa, meille tosiaan juoksutus harvemmin tarkottaa mitään hikitreenejä vaan kunhan pääsee vähän liikkumaan vapaammassa muodossa. Toki aina välillä työskennelläänkin liinassa, mutta tänään oli kyseessä juurikin rentoa hölköttelyä. Huomenna olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan uusia varusteita maastoilun merkissä, voisin koittaa vaikka muutaman kännykkäkuvankin räpsiä niin ehkäpä tämä blogikin pysyisi pitkästä aikaa elossa :-D

2015/09/16

Satulakuvia ja turhaa turinaa


Itse löhöilen tällä hetkellä Tampereella, mutta ajattelin silti päivitellä blogia kun muutaman kuvankin nappasin maanantaina. Maanantai sujui siis edelleen uutta penkkiä kokeillen ja sopivuutta pohdiskellen. Kuvissa painopiste näyttää olevan melko takana, mutta tiedä sitten. Nyt pitäisi torstaina hakea toinen penkki sovitukseen, niin pääsee sitten paremmin vertailemaan kahden välillä. Eiköhän se tästä ratkea ja jos ei niin sitten pärjätään tuolla koulupenkillä.


Ratsastaessa Minor on ollut uuden penkin kanssa ihan super. En tiedä johtuuko satulasta vai mistä, mutta poni on ollut tosiaan nämä kaksi kertaa hyvin kuulolla ja pehmeä. Ollaan treenattu siirtymisiä käynti -> laukka -> käynti molempina päivinä ja pakko todeta, etteivät ne ole ikinä onnistuneet niin hyvin! Kuskilla sen sijaan on hieman totuttelemista yleispenkkiin ja etenkin harjoitusravi on tuntunut ihan mahdottomalta istua. Toisaalta ei yleispenkillä olekkaan tarkoitus jatkossa hinkata koulua vaan maastoilla ja hypätä, joten ei hirveästi ainakaan harjoitusravia tarvitse sillä mennä :D


Huomenna tosiaan nokka kohti jälleen Ypäjää, toivottavasti saisin jotain kuvamateriaaliakin. Ostinpa meinaan uuden kameran ja putken, nyt löytyy järkkäristäkin videokuvaus! (Tämän tekstin kuvat kuitenkin vielä vanhalla kameralla) Voi että odotan, että pääsen kokeilemaan kameraa hevoskuvaukseen ja sitä, että joku tulisi räpsimään kuvia meidän menosta. Vanha kamera kaipasikin päivitystä, sillä se herjaa mystisesti kameravirhettä vähän väliä ja onhan se auttamatta liian hidas liikekuvaukseen. Mutta ihan perushyvä järkkäri sekin kyllä oli. Kysynpä loppuun mielenkiinnosta:

Minkälaisia kameroita lukijoilta löytyy?

2015/09/13

Arkipuuhasteluja

Opiskelu täällä Ypäjällä sujuu jouhevasti ja aika tuntuu kuluvan siivillä. Nyt syyskuun olen ollut työssäoppimassa Opiston ratsastuskoulussa ja tällä hetkellä vietän viikon "kesälomaa". Eli tosiaan minulla on viikon loma, joka jäi vajaaksi kesältä. Loman jälkeen minulla on vielä viikko työssäoppia ja sen jälkeen alkaa vihdoin viimein normaalit opiskelut oman luokan kanssa!

Olen siis koko kesän ja alkusyksyn palloillut eri luokkien välillä kun oma luokkani oli työssäoppimassa ja kesälomalla (johtuen siis siitä, että vaihdoin suuntautumista keväällä). Voin sanoa, että aika helpottava tunne kun tietää vihdoin missä pitää olla milloinkin!

Mutta sitten Minorin kuulumisiin. Poni on saanut ottaa aika rennosti, sillä tässä on ollut vähän kaikenlaista sählinkiä. Ensinnäkin Minor oireili liiasta valkuaisesta, joten käytiin hakemassa peräkärryllä viimevuoden kuivaheinää pojalle. Onneksi näyttää auttavan, joten se stressi on poistettu kuviosta. Sitten toisekseen satulasta päätti hajota vastinhihna. Onneksi se ei ollut sen isompi operaatio ja sain korjattua sen ihan omin kätösineni. Eikähän tässä oikeastaan mitään suurempia ongelmia ole ollut, ollaan maastoiltu rennosti, käyty kengityksessä ja nyt pikku hiljaa palaillaan normitreeneihin. Kävin tuossa viime viikolla toppauttamassakin satulan, joten kyllä nyt kelpaa!

Minorkin on ollut yllättävän hyvä aina silloin kun kentällä ollaan pyörähdetty. Ollaan keskitytty nyt ihan perusratsastukseen ja hiottu vanhoja asioita, mm. väistöjä. Tästä olisi pikkuhiljaa tarkoitus palata treenaamaan helppo A asioita, kunhan oikeasti perusjutut sujuvat luontevasti. Lisäksi se on ollut myös maastoillessa kivan letkeä, välillä tosin ehkä turhankin letkeä. Silloin tällöin tuntuu, että poni nukahtaa pystyyn, mutta mielummin toisaalta se kuin että oltaisiin jännittyneinä kuin viulunkieli. Ehkä se kultainen keskitiekin sieltä joskus löytyy.

Sitten asiasta kukkaruukkuun ja satuloiden pariin. Eilen ja tänään on siis vuorossa ollut satulansovitusta, sillä etsinnässä on Minorille kakkospenkiksi yleis/estesatula. Nyt kokeilussa on ihan vain CH yleissatula, joka perjaatteessa näyttää yllättävän hyvältä, mutta sitten taas toisaalta... Satula on vähän turhan leveä ja vaikka tämän saisikin korjattua kapeammalla kaarella, on vielä toinenkin mutta. Nimittäin toppausten kulmaus, joka on melko jyrkkä. No vielä tänään sovitellaan tuota ja sitten jatkuu satulan metsästys jos tuntuu ettei se vain sovi. On se aina aikamoista neulan etsimistä suosta tuo sopivien satuloiden löytäminen!

2015/08/29

Elämä ei ole ruusuilla tanssimista


Kun edellisessä postauksessa hehkutettiin super hienoa ponia, niin tässä sitten palataan karuun todellisuuteen. Kaikki ei aina suju kuin elokuvissa, etenkään hevosten kanssa. Toisaalta vaikka joskus ei menisikään kaikki ihan putkeen niin ei se maailmaa kaada. Tänään oltiin tosiaan Forssassa kouluratsastuskilpailuissa, luokkana heB:0 2009.

Oltiin jälleen kerran hyvissä ajoin paikalla ja kaikki vaikutti ihan lupaavalta. Kunnes sitten otettiin Minor pois kopista... Koko taivas peittyi tummista pilvistä ja saatiin hetkessä kauhea raekuuro niskaamme. Varmasti alle minuutissa oltiin koko porukka litimärkiä. Kaiken lisäksi Minor huuteli hölmistyneenä eikä selkeästi ihmisen mielipide kiinnostanut tippaakaan.


"Enkä varmasti peruuta!" tuumailee poni.

No sade sitten lakkasi hetkeksi ja pääsin verkkaamaan. Verkassa ei sujunut sen paremmin. Minor oli ensin kummallisen jännittynyt ja koko päivä mentiinkin linjalla 'ei vastaa pidätteeseen eikä pohkeeseen'. Eli raskas sekä edestä että pohkeelle. Koitin kovasti herkistellä poikaa siirtymisillä, mutta eipä se siitä oikein parantunut. Melko pian päästiinkin sitten radalle.

Rata jatkui samoilla linjoilla, Minor oli edelleen huonon tuntuinen verrattuna siihen mitä se yleensä on. Lisäksi unohdin melkein radan kun keskityin liikaa siihen, että saisin ponin edes siedettävästi avuille. Sain kuitenkin pelastettua tilanteen ja taidettiin saada 7 kyseisestä radan "unohduskohdasta". Ainoat kohdat jotka todellisuudessa menivät penkin alle oli toinen laukannosto (vielä kaiken lisäksi ravista!) ja peruutus. Minor nosti ensin väärän laukan eli ei selkeästi ollut avuilla ja peruutuksessa poni tuumasi "en varmasti peruuta", vaikka se osaa senkin homman ihan nätisti. Loppujen lopuksi ei se nyt niin huonosti mennyt, tuntui vain huonolta. Saatiin kuitenkin 154p eli 61,600%, ihan ok tulos. Videoltakin meno näytti paremmalta miltä tuntui, mutta aina välillä kaikilla meillä on huonoja päiviä. Joten paremmin sitten ensikerralla! Ja sujuihan reissu kokonaisuudessaan ihan hyvin, Minor meni koppiin nätisti ja saatiin taas rutiinia kisaamiseen.

Ei se nyt niin kamalalta näyttänytkään ;)

2015/08/26

Hopee ei oo häpee! (Vuonismestaruudet 2015)

Nyt vihdoin tuntuu olevan hetki aikaa istahtaa alas ja avata blogi. Niinpä saatte kuulla kuinka meidän sitten kävikään Vuonohevosten koulumestaruuksissa 2015. Pitkään pohdin lähdetäänkö ollenkaan koko kekkereihin. Olin hankkinut Minorille kanget keväällä hevosmessujen aikaan, mutta kovin montaa kertaa ei niillä ehditty harjoittelemaan. Poni tuntui hieman jännittyneeltä kanget suussa, tuntuu edelleenkin hieman jännittyneemmältä kuin nivelillä. Toki oltaisiin voitu lähteä ihan perus nivelsuitsitukselta, mutta se ei vain ajatuksena istunut päähän. Lisäksi ajankohta oli meille mitä huonoin.

Oltiin palattu kaksi viikkoa aikaisemmin opistolle ja Minor oli käytännössä suoraan laitumelta repäisty. Oltiin toki kuukauden aikana maastoiltu, mutta myös lomailtu. Eikä loppupeleissä siellä maastossa paljoa pystynyt treenaamaan; kerran taisi olla kanget päässä ja muutamia raviväistöjä koitettiin pitää mielessä. Siltä tilanne myös tuntui satulaan. Tuntui kuin itse en olisi osannut ratsastaa ja koko kevään kovat treenit olisivat menneet hukkaan, Minor oli älyttömän huono verrattuna kevääseen. Tai siltä se siis tosiaan tuntui. Onnekseni sain kuitenkin luokkalaiseni kuvaamaan ns. viimehetken ratatreenejä. Oltiin opiston kentällä hinkkaamassa rataa läpi ja olin ihan varma että hevonen liikkuu täysin selättömänä pohkeen takana ja ties mitä, olin jo oikeastaan päättänyt ettei mestaruuksiin kannata lähteä. Illalla kuitenkin katselin sitten videolta meidän menoa ja silmät pyöreänä ihmettelin "eihän se nyt näytä ollenkaan niin pahalta!". Niinpä ryhdistäydyin ja totesin, että nyt on taas ollut kuski "hivenen" liian itsekriittinen ja niinpä sitten ilmottauduttiin mestaruuksiin viime tipassa.

Kerettiin tämän jälkeen treenailla rataa vielä pari kertaa kangilla ja fiilikset olivatkin paljon paremmat kun kuski ei ollut niin negatiivinen. Toki ajatuksena oli vain lähteä katsomaan miten sujuu, sillä treenausmäärällä ei ihmeitä voinut odottaa. Lisäksi kyseessä oli molempien ensimmäinen helppo A startti, tai ainakaan itse en ikinä ennen ole edes uskonut starttaavani helppo A tasoisessa luokassa. Positiivisella mielellä ja harjoituksen kannalta lähdettiin kisoihin.


No pianhan se kisapäiväkin sitten koitti. Minor oli puunailtu jo torstaina puhtaaksi ja kamat pakattu edellisenä iltana, sillä oli tiedossa koko päivän kestävä reissu. Ajelin nimittäin ensin perjantaina Tampereelle, josta sitten lähdettiin lauantaina kukon laulun aikaan kohti Ypäjää. Mukana kisareissulla oli paras kisatiimi eli tietenkin oma äiti ja poikaystävä! Olen ihan mielettömän kiitollinen molemmille, kun jaksoivat näinkin pitkälle reissulle lähteä. Ypäjältä päästiin onneksi lähtemään sujuvasti kun oli kaikki jo valmiina, kello taisi olla kahdeksan paikkeilla kun lähdettiin ajelemaan kohti Joutsaa.

Tarkkoja aikatauluja ei ollut, joten varattiin reilusti aikaa ja paikalla oltiinkin sitten jo hirmuisen aikaisin. No eipä siinä, poni sai nökötellä kopissa ja mussuttaa heinää kun itse kävin ilmottautumassa ja vaihdoin kisavermeet päälle. Paikan päällä oli muuten ehkä paras vastaanotto mihin olen kisoissa törmännyt! Ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa, että joku on nähnyt noin paljon vaivaa hienosti toimineiden kisojen eteen. Meille ohjeistettiin tarkkaan mistä löytyy mitäkin (vesipiste, hevosten pesuun vettä, wc, kävelytysalue, verkka, buffetti jne. kaikki tarpeellinen) ja muutenkin toimihenkilöt olivat todella mukavia. Ainoa miinuspuoli joka kisoista jäi mieleen oli kävelytysalueen ja verkan pohjat. Mutta muuten olin enemmän kuin tyytyväinen kisoihin kokonaisuutena.


Verryttelin Minorin lyhyesti, sillä olen huomannut että se on sitä parempi radalla mitä vähemmän sillä tekee verkassa. Tietenkin ratsastin askellajit läpi, mutta sen jälkeen vain hengailtiin, kunnes edellä oleva ratsukko aloitti ratansa. Sen aikana tehtiin vielä muutamat siirtymisen ja väistöt, näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut ratsastaa ponin aavistuksen napakammaksi, mutta hyvä se oli noinkin. Pian olikin meidän vuoro, startattiin nimittäin toisena mestaruusluokassa.

Rata sujui mielestäni ihan hyvin ensimmäiseksi helppo A radaksi. Keskiaskellajit eivät irronneet ollenkaan niin hyvin kuin kotona ja laukanvaihto käynnin kautta levisi omasta mielestä aikalailla käsiin. Minor olikin vähän jännittyneen tuntuinen (huomasin itse etenkin kuvista selän jännittymisen), mutta silti ihan tasainen rata. Jännityksellä jäätiin odottamaan prosentteja. Kuuliessani Minorin prosentit olin jopa hieman yllättynyt, yhteisprosenttimäärä oli 60,747%. Mielestäni hyvä tulos molempien ensimmäisestä radasta ja olin tässä vaiheessa jo todella tyytyväinen päivän suoritukseen. Tosin mielessäni laskeskelin, että eihän tällä tuloksella nyt sijoituta, mutta mieli oli silti hyvä onnistuneesta suorituksesta.


Vaan niin siinä sitten odotellessa kävi, ettei kuin yksi ratsukko hurahtanut Minorin ohi. Hopea ei ole häpeä! En oikein voi vieläkään uskoa, että napattiin toinen sija mestaruuksissa. Eipä ollut ikinä käynyt mielenkään, että sitä voisi joskus sanoa "tulin toiseksi vuonohevosten koulumestaruuksissa". Eihän se varmasti monelle, tai ainakaan sellaiselle joka kisaa isompia kisoja, ole tulos eikä mikään, mutta on se minulle iso saavutus jota en edes osannut haaveilla! Tästä on hyvä lähteä treenaamaan ja nyt olisikin haaveissa käydä pyörähtämässä myös muutamissa muissa koulukisoissa. Saa nähdä jos saadaan kotona treenailtua niin, että ennen ensi kesää olisi takana edes muutama muukin helppo A luokka.

Kisoista ei varmaan kummallisempaa kerrottavaa ole, eikä oikein kuviakaan omasta takaa. Mutta todella hyvä ja ihana fiilis jäi! Kunniakierroksella Minor pääsi painelemaan innoissaan ja mietinkin hetken pysähtyykö se ikinä. Myös kotimatka sujui hyvin, vaikka kyllä varmasti oli raskas reilu 3h yhteen suuntaan meille kaikille. Tampereella oltiinkin vasta puolen yön aikoihin ja Minorkin oli seuraavana aamuna kuulemma ollut ihan rättiväsynyt. Nyt ollaan siis palattu arkeen ja treenaillaan kotosalla rennoin mielin helppo A asioita, ei meistä kuitenkaan vakavaa kouluratsukkoa saa tekemälläkään ;)

2015/08/17

Täällä me ollaan taas pitkästä aikaa!


Eipä ole meistä kuulunut ikuisuuksiin mitään. Lomat on lusittu ja koulun penkille palattu jo elokuun alusta, mutta vaikka kiirettä ei varsinaisesti ole ollut on blogi saanut viettää hiljaiseloa vaikka kuinka lupailinkin kirjoittavani ahkerammin. Niinpä tällä kertaa en lupaile mitään, kirjoittelen aina silloin kun on inspiraatiota, kuvia ja aikaa.


Kesäkuun olin tosiaan vielä koulussa, jonka jälkeen oli 4vko kesäloma. Minorkin pääsi heinäkuuksi Tampereelle (tai no oikeastaan Nokialle) laitumelle lomailemaan. Ennen lomaa suoritin kuitenkin kouluratsastuksen välinäytön Minorilla. Kyseessä oli C-merkin kouluohjelma ja muistankin todenneeni, että senhän nyt menee vaikka aasilla väärin päin. Kävin Minorilla muutamilla ratsastustunneilla ennen merkkiä ja hyvinhän sujui, numeroksi sain 2½. Heinäkuu kuluikin sitten vähän enemmän ja vähemmän lomaillessa. Laidunpaikalla ei ollut kenttää, joten liikunta rajoittui maastoiluun. Ei treenattu mitenkään hiki hatussa, kunhan vähän väistöjä ja siirtymisiä olosuhteiden mukaan muisteltiin. Lisäksi pyörähdettiin Teivossa rotunäyttelyissä. Minoria kuvasi suuri lauma ihmisiä ja kaikki ihastelivat sitä, paitsi tuomarit. No tämä oli jo perjaatteessa tiedossa, eihän se varmastikaan vastaa sitä mitä Suomessa haetaan, mutta 6,5 on kyllä mielestäni hieman kyseenalainen numero jaloista, joissa ei suuria asentovirheitä ole... Mutta oli mukava kokemus ja nyt osaa hieman suunnitella tulevaa. En sen enempää murehdi, sillä minulle Minor on täydellinen hevonen ja mielipiteet ovat aina mielipiteitä.


Nyt ollaankin sitten palattu takaisin arkeen ja elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa kului ahkerasti kangilla treenaillen. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin ja todeta ettei tänä vuonna mestaruuksiin lähdetä. Kuukausi lähes treenaamatta eikä pohjalla yhtäkään helppo A rataa sekä itsekriittinen ratsastaja. Onneksi luokkalaiseni kuvasi yhden treenikerran, jolloin mentiin rataa läpi kolmipaloilla, sillä kun sen katselin illalla totesin, että ei se nyt niin surkeasti mene ja lähdettiin siis tosiaan kisailemaan vuonohevosten mestaruuksiin Joutsaan. Mutta siitä reissusta ajattelin kertoa erikseen jottei tästä tule kilometripostausta, joten ensi kertaan!

2015/06/02

Viimeviikon kuulumiset hyppykuvien kera

Tässä postauksessa palataan viime viikon kuulumisiin sekä Minorin kanssa että opistolla. Olen elänyt tässä vähän epätietoudessa koulun suhteen, kun muut lähtivät työssäoppimaan minä jäin opistolle odottelemaan kesän koulusuunnitelmaa. Nyt kuitenkin on kuviot selvillä; tällä viikolla olen töissä Finnderbyssä, ensiviikolla kisaviikolla ja sen jälkeen vuorossa yksi talliviikko ja kaksi ns. normaalia viikkoa. Voin siis huokaista helpoituksesta ja hieman jo suunnitella Minorinkin kesäsuunnitelmia.



Viime viikko oli koulun puolesta rentoa: ratsastusta ja Urre tamman esittäminen kantakirjauksessa. Ratsastustunnit menin Eeva nimisellä pikkuisella suokkitammalla. Vauhtia riitti ja jarrut olivat vähintäänkin osan ajasta hukassa, mutta hauska tapaus kyseessä. Toinen ratsastustunti oli koulua ja toinen maastoesteitä. Etenkin maastoesteet sujuivat kivasti, vaikka itse aina jännitänkin hirveästi maastoesteillä - etenkin vieraalla hevosella. Ratsastuksen lisäksi kävin katsomassa kun nuoret orit pääsivät laitumelle. Muutama kuvakin löytyy kyseiseltä päivältä, tosin tämän vuoden orit olivat "tylsiä" kun eivät jaksaneet tapella vaan ruoho kiinnosti enemmän, ei siis ollut oikeastaan mitään kuvattavaa.

Koska koulu oli näinkin kevyttä viime viikolla ehdin treenailemaan Minoria hyvin. Pidettiin ihan normaali viikko, joka sisälsi koulutreenailua sekä nivelillä että kangilla, lisäksi Minor kävi maastoilemassa vuokraajansa kanssa. Treenit sujuivat ihan hyvin, vaikkakin etenkin alkuviikosta poni oli todella kummallisen oloinen. Se säpsähteli kaikkea ja keskittyi muutenkin huonosti. Minor ei tosiaan normaalisti pelkää mitään, mutta ehkä se on herännyt vähän myöhään kevääseen ja hormoonien hyrrätessä ei jaksa niin keskittyä töihin. Loppujen lopuksi sain aina ponin kuitenkin keskittymään ja treenit lopetettiin hyvillä mielin.



Postauksen kuvat ovatkin vielä vanhempia, muistaakseni lauantailta (23.5) jolloin pompittiin pitkästä aikaa esteitä. Alkujaan tämä ei ollut suunnitelmissa, joten varusteetkin olivat vähän vajaavaiset. Normaalistihan Minorilla on esteillä pelhamit, mutta yllättävän hyvin se kuunteli kolmipaloillakin. Hyppelöt sujuivat muutenkin ihan hyvin, alkuun tuli taas muutamia kummallisia hyppyjä kumpaankin suuntaan, mutta loppua kohden alkoi paikat hahmottua ja rytmi löytyä. Omalla kentällä ei kummoista estekalustoa ole, joten hypättiin vain yhtä estettä; aluksi miniristikkona ja lopuksi noin 60cm pystynä. Lisäksi toisella pitkällä sivulla oli muutama ravipuomi. Täytyisi kyllä jatkossa koittaa hypätä hieman useammin, sillä Minor kyllä tykkää hirveästi hypätä ja kyllähän se tuo hyvää vaihtelua treeneihin.

Eilen kävin vain juoksuttamassa Minorin, joka ei tuottanut ongelmia - kuten ei yleensäkkään. Tällä viikolla toivottavasti kelit suosii ja jatketaan treenailuja helppo A asioiden parissa.

Estejalkkarit edistävät koulusatulan kanssa pohkeen seilailua, ai kamala! Poni kuitenkin oli hieno (:

2015/05/31

Synttäri karkelot

Minorin kuulumisista ajattelin kertoa tarkemmin myöhemmin omassa postauksessa, sillä tämän postauksen omistan tämän päivän match show reissulle! Tänään tosiaan oli Minorin virallinen syntymäpäivä, poika täytti 12-vuotta eli parhaassa iässä ollaan ;) Synttäreitä vietettiin Forssassa kisaillen match showssa ja nämä olivatkin meidän ekat varsinaiset ulkopuoliset kisat.

Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ja Minor mussuttelikin odotteluajan tyytyväisenä voikukkia. Ei tainnut edes tajuta, että pitäisi esiintyäkin. Muutaman kerran Minor muistutteli olevansa ori, kun vierestä kulki joukko shetlanninponeja. On se kyllä kumma, että nuo pienet ponit saavat ponin hormoonit hyrräämään, mutta muut eivät sitten kelpaakkaan (paitsi tietty vuonot). Onneksi Minor kuitenkin osoittautui helpoksi, vaikka vähän meteliä pitäisikin itsestään.



Ennen omaa vuoroamme otin muutaman harjoituspätkän, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi. Minor oli nimittäin ensimmäisen ravipätkän aikana hieman eri mieltä suunnasta ja vauhdista, mutta eipä tehty asiasta isompaa numeroa. Kun itse esiintyminen koitti Minor innostui eikä sitten yhtäkkiä osannutkaan seisoa paikoillaan :D

Näyttelyasennossa seisominen oli niiiin hirmuisen vaikeaa! Toisaalta olisi se voinut huonomminkin mennä ja loppujen lopuksi poni kyllä kuunteli minua. Käynti oli omaan mieleeni vähän kiireistä, kun Minor oli niin täpinöissään, mutta parani loppua kohden. Myös kehässä ensimmäinen ravipätkä meinasi levitä käsiin, mutta ei kun ponille herätys siitä, että ihminen päättää suunnan ja show jatkui. Loppupätkät ravista sujuikin kivasti, ihan kaikkea en uskaltanut ponilta pyytää, ettei lähde lapasesta, mutta kyllä se ihan näpsäkästi ravaili.



Saatiin I-palkinto tuomarin kehujen saattelemana ja jäätiin odottelemaan BIS -kehää. Kauaa ei tarvinnut odotella, mutta BIS kehä sen sijaan tuntui kestävän ikuisuuden. Ensin talsittiin ympäriinsä kunnes saatiin erikoispalkinnot jaettua. Minor nappasikin hienosti näyttelyjen parhaat liikkeet palkinnon. Sitten jatkettiin kentällä tallustelua. Pikku hiljaa kentältä väheni porukkaa ja yllätyksekseni jäätiin kolmen parhaan joukkoon. Ja loppujen lopuksi Minor nappasi myös BIS I-palkinnon! Eli triplavoitto synttärisankarille!

Kyllä sai olla taas hirmuisen tyytyväinen Minorista, sen kanssa on vaan niin kiva lähteä kaikkialle :) Tosin ei olisi tarvinnut ihan niin isoa meteliä itsestään pitää, hupsu poika. Lisäksi kun oltiin lähdössä, Minor päätti että hän jää laiduntamaan eikä koppiin kävely tuntunut kiinnostavan. Pari kertaa kokeiltiin ja sen jälkeen mentiinkin ihan ongelmitta liina pyllyn taakse tekniikalla. Täytyypä vain jatkossakin muistaa napata liina matkaan kun lähdetään kisareissuille. Mutta kokonaisuudessaan todella palkitseva ja opettavainen päivä! :)