2016/11/15

Valoa pimeässä

Minor on palautunut hyvin hetkellisestä ruokalakostaan. Nyt kun asutaan tutussa turvallisessa karsinassa maistuukin ruokakin loistavasti, täten ollaankin palailtu pikkuhiljaa treenailun pariin. Sunnuntaina kävin juoksuttamassa ponin ja eilen maastossa. Juoksuttaessa ponilla löytyikin hieman ylimääräistä virtaa, mutta ihmekkös tuo, sen jälkeen kuitenkin ollaan käyttäydytty varsin mallikkaasti.

Tänään oli vuorossa rokotusloman jälkeen ensimmäinen varsinainen treeni. Vähän on heikosti lähtenyt tämä meidän #nostirrup marraskuu käyntiin, sillä ennen tätä päivää olen yhden treenin kerennyt haasteeseen ratsastamaan. No onneksi vielä puolet marraskuusta jäljellä, joten vielä ehditään hyvin ilman jalustimia treenata.


2016/11/07

Eikö ne vaan tajua?

Ruokintalaskut on laskettu ja ruokinta oli, kuten toivoinkin, kohdillaan. Magnesiumia vähennettiin 1mt / päivä ja tarkoitus olisi ennen joulua syöttää ADE-vitamiinikuuri. Eli vitamiinien kohdalla oli hieman vajausta, mutta tätä ei toki pysty ihan tarkasti laskemaan, koska heinä-analyysiä meillä ei ole, joten heinästä saatujen vitamiinien määrä on lähes mahdoton arvioida.

Vaikka ruokinta onkin kunnossa Minor sai melkein minun sydämen pysähtymään viikonloppuna. Tallilla on tapahtunut monia muutoksia lähiaikoina ja siitä ilmeisesti tämä ketjureaktio johtuikin. Ensimmäiseksi vajaa kaksi viikkoa sitten Minor vaihtoi karsinaa. Ideana se, että pesupaikan viereinen karsina ei olisi yhtä vetoisa ja keväällä pystyisi loimittamaan vähemmän, koska tähän karsinaan ei vetäisi pienestä ulko-ovesta.

Lisäksi reilu viikko sitten tallille muutti tallin omistajan puolivuotias tammavarsa ja hänelle kaveriksi 3-vuotias ponitamma. Ponitamma sai Minorilta pasmat ihan sekaisin - se oli kuulemma esitellyt kaikki miehiset taitonsa karsinassa tamman tullessa sisälle. Kyseinen poni ei kuitenkaan asunut tallilla kuin reilun vuorokauden, ei tullut varsan kanssa toimeen joten palautettiin suosiolla heti (kiipesi varsan päälle ja potki tätä jatkuvasti karsinassa - varsa oli täynnä haavoja ja jäi kiinni vesikuppiinkin). Heti tämän jälkeen varsan kaveriksi muutti pieni orivarsa, joka on oikein kova hirnumaan.

2016/10/24

Sopiva, lihava vai laiha? + liipalaapaa

Arvatkaapa mikä on ehkä ärsyttävintä ikinä? Juuri kun on päässyt bloggaamisen makuun kiinni päättää kone olla toista mieltä...! Vajaa pari viikkoa sitten kuvailin nimittäin hienosti teille maastovideopostauksen ja sain jopa videot koneelle, kunnes tajusin ettei minulla ole enää tällä koneella edes movie makeria - eikä näköjään edes tule olemaan. Tästä koneesta puuttuu joitakin videon toistamiseen liittyviä ajureita, joten vaikka kuinka koitin säheltää en saanut yhtään ohjelmaa toimimaan. Tästä tympääntyneenä en edes viitsinyt avata toista konetta joka on melkoinen operaatio johtuneista syistä. Ei siis videopostausta tällä kertaa (ehkä kuitenkin joskus, sillä toiselta koneelta löytyi kuin löytyikin vegas kuten olin arvellutkin) - mutta ihan jotain muuta!


2016/10/12

Poikittain puomeilla

No ei nyt ihan poikittain, mutta puomipäivä tänään oli kuten olin suunniellut. Koska poni on ollut myös hieman kankea (tiedä sitten vaikuttaako nuo kylmät ilmat) ajattelin lisätä treeniin tänään myös väistöjä taivuttelu mielessä, siitä siis otsikko. Vielä tämän vuoden puolella olisi kyllä tarkoitus hierotuttaa poni, mutta ennen sitä luvassa ensi viikolla kengitys ja marraskuun alussa rokotus sekä hampaiden raspaus. Asiat siis tärkeysjärjestykseen, itse kuitenkin pystyn venyttelemään ja jumppaamaan Minoria, mutta esimerkiksi hampaiden hoidon jätän mieluusti ammattilaiselle.

Aloitettiin tänään treenaaminen alkuverkan jälkeen pohkeenväistöllä ja kolmella puomilla. Tultiin tätä tehtävää käynnissä, niin että puomit olivat pitkän sivun keskellä ja väistö tehtiin aina lyhyeltä sivulta kohti puomeja ja pitkää sivua. Minor oli aluksi vähän hidas kuten se käynnissä tuppaa olemaan, mutta kunhan sain ponin hereille saatiin kivoja aktiivisia väistöaskelia. Puomit meni vähän hutiloiden kun ponia ei oikein käynnissä kiinnosta kinttuja nostella, mutta hyvää treeniä siis!

2016/10/11

Hallitusti eteen

Tänään päästiin kuin päästiin kuin päästiinkin pellolle, pohja oli tosin aavistuksen savinen (ei kuitenkaan paha) jonka vuoksi mentiin oikeastaan vain alkuravit ja pätkät laukkaa pellolla, jonka jälkeen siirryttiin kentälle. Kuvat ovat vanhoja, mutta menkööt - tänään ei siis menty kangilla.

Minor oli pelolla oikein mukava ja oikeastaan yllättävän hidas pohkeelle. Tänään ei tarvinnut oikeastaan ollenkaan neuvotella reippaampien laukkapätkien jälkeen siitä kuunnellaanko vaan poni toimi oikein mallikkaasti. Vähän väsyneen oloinen se oli - ilmeisesti eilinen kiipeilymaasto olikin yllättävän rankka. Sen vuoksi siis ei ralliteltu pellolla sen enenpää vaan siirryttiin kentälle hetkeksi treenaamaan.


Kentällä tehtiin muutamia siirtymisiä laukassa kuten olin suunnitellut. Aluksi Minor oli vähän hidas pohkeelle ja ensimmäiset siirtymiset laukasta käyntiin eivät tulleet ihan puhtaasti vaan muutamien raviaskelten kautta. Nopeasti kuitenkin itse aktivoiduin ja sitä kautta myös poni oli paremmin avuilla, jonka jälkeen saatiin kivoja siirtymisiä. Etenkin oikealle siirtymiset olivat todella siistejä, vasemmalle vielä on tekemistä. Kun saatiin molempiin suuntiin muutamat hyvät siirtymiset lopeteltiin tältä päivältä eli aika kevyt treeni tehtiin tänään. Itse tunnustelen mielummin hevosen fiilistä ja sitä miltä se juuri silloin tuntuu - turha ruveta hinkkaamaan silloin jos hevonen on selkeästi väsynyt tai fiilis jommalla kummalla huono. Toki aina tehdään sen verran, että saadaan tehtävä suoritettua onnistuneesti ja joskus mennään kyllä mukaavuusrajojen ulkopuolelle, mutta pääpointtina meillä että tekeminen on molemmille mielekästä.

Huomenna olisi vuorossa puomitreeniä, katsotaan nyt kuitenkin onko Minor vielä kovin väsynyt. En usko että enää väsyttäisi, mutta olen jo suunnitellut, että tehdään taivutteluja ja jumppatehtäviä puomeilla. Kunnon jumppatreenit luvassa siis. Täytyy katsoa jos jostain keksisin kuviakin niin voisi ehkä tämä postaustahtikin pysyä yllä.

2016/10/10

Syksy tuo mukanaan muutoksia


Kamera lojuu tuolla jossain nurkassa ja hyvät kuvauskelit vaan vierivät ohi nenän. Ei vain yksinkertaisesti oikeastaan ole minkäänlaista motivaatiota raahata jotain kuvailemaan meitä tallille. Tästä onkin helppo johdatella siihen ettei myös paljon ole intoa kirjottaa - kuvattomia postauksia kun on niin tylsä lukea, eikös? No päivittelen siis jatkossa aina silloin kuin kuvia ja intoa löytyy, toivottavasti te lukiat jaksatte silti roikkua mukana!

Viimeisestä peltobaanailusta ponin kanssa taitaa olla jo pari viikkoa, mutta käytetään nyt näitä kuvittamaan muuten niin kuvatonta postausta. Heh, mun kyllä piti käyttää näitä kuvia blogissa jo silloin kun nämä otettiin, mutta se vain aina jäi... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Tai parempi ehkä olisi olla selittelemättä ja keskittyä taas ponin kuulumisten kertomiseen.



Peltobaanailut on sujunut ponin kanssa ihan superkivasti! Vähän on ollut ehkä laukkapätkien jälkeen liikaa energiaa, mutta kyllähän se isolla pellolla liikkuu niin paljon ilmavammin kuin kentällä, joten en pistä pahaksi. Tällä viikolla koitankin ehdittää treeneihin yhden pellolla ratsastuksen mukaan - mikäli pellon pohja on vielä pysynyt hyvänä. Lisäksi olisi tarkoitus tällä viikolla treenailla puomeja, laukkasiirtymisiä ja toki maastoilla.

Tänään olikin vuorossa maastopäivä (toinen sitten loppuviikosta) ja käytiin pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki. Vielä saadaan odotella sitä, että pääsisi maastossa ravaamaan tai laukkaamaan (jos nyt sitä lunta ikinä tulee tarpeeksi siihen), mutta onneksi löytyy jyrkkiä mäkiä kiipeiltäväksi. Omaan silmään näyttääkin siltä, että Minor on saanut peppuun lihaksia ihan vahingossa! Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että sillä on vähän ns. vinttikoirapylly (kuten omaan silmään aika monilla vuonoilla, johtunee varmasti siitä että rintakehä ja etuosa ovat suhteessa melko jykevät) ja kovasti ollaan koitettu peppulihaksia treenata. Nyt kun en ole tähän "ongelmaan" kiinnittänyt huomiota ja maastot ovat mäkisiä on se ikään kuin ratkennut itsestään - huvittavaa.

Itse maastoilu sujui kivasti, kuten yleisestikin. Alkumatkasta vauhtia oli kyllä tavallista enemmän, mutta pistetään se kevyen viikonlopun piikkiin, sillä poni rauhoittui kyllä heti kun päästiin kiipeilyn makuun. On se mukavaa kun on poni jolla voi turvallisin mielin lähteä vapaapäivänkin jälkeen maastoon lampsimaan. Huomenna olisi tarkoitus jumppailla vähän siirtymisten parissa, joko kentällä tai pellolla.



Lähiaikoina ollaan koulutreeneissä keskitytty paljon laukka-käynti-laukka siirtymisiin ja nyt pikkuhiljaa ne alkavat olla sitä tasoa, että ruvetaan treenaamaan laukanvaihtoja käynnin kautta. Toki ollaan jo aikaisemmin laukanvaihtoja käynnin kautta tehty, mutta tämän syksyn varsinaiseksi hiomisen kohteeksi otin, että ne suoritetaan puhtaasti, jotta päästään jossain kohtaa etenemään laukanvaihtoihin. Siirtymisten lisäksi tehdään ns. vuorotellen erilaisia taivuttavia liikkeitä (väistöt, avot, sulut). Itse olen sitä mieltä, että treenien tulee olla monipuolisia ja montaa viikkoa ei kannata samaa juttua putkeen hinkata. Yleensä treenataankin aina yhtä juttua kouluratsastuksessa jonkin aikaa (toki vaihtelevilla harjoituksilla) ja sen jälkeen tehdään välissä jotain ihan muita harjoituksia, kunnes taas voidaan palata hiomaan sillä hetkellä ns. ykkösliikettä tai mikä silloin kyseessä onkaan.

Tällä hetkellä vuorossa laukkasiirtymiset, kuten varmasti kävi ilmi ja tavoitteena olisi että talven aikana päästäisiin etenemään vaihtoihin. Hyvällä mallilla ollaan tällä hetkellä, vaikka kovin vakavamielisesti ei treenaillakkaan. Saas nähdä kuinka paljon vaikuttaa tulevat muutokset syksyn aikana - ainahan sitä elämänsä hevoselle aikaa löytää ja järjestää, mutta eri asia kuinka tavoitteellisesti ehtii treenaamaan kun ei kuitenkaan kisoja ole tähtäimessä tällä hetkellä. Muutoksia on siis tulossa ja niistä mainittakoon mm. omien töiden alkaminen marraskuussa (JES!), joka varmasti vaatii taas tottumista kun nyt syksyllä olen saanut kaikki aikani ponin kanssa hääräilyyn (ja työpaikan etsimisestä johtuvaan stressailuun). Ei voi kyllä siltikään kuin hihkua riemusta - varmaan ihan arvattavaa, että ponin ylläpitäminen on aika mahdotonta ilman säännöllisiä tuloja (onneksi minulla on maailman ihanin äiti, joka on aina tukemassa). Nyt saa edes siitä huokaista helpotuksesta vaikka muuten tulisikin olemaan rankempaa.

Muitakin muutoksia on tämän työjutun lisäksi luvassa ja vaikka mikään ei vielä 100% varmaa ole niin uskallan siitä jo tänne kirjoittaa. Nimittäin viiden vuoden jälkeen on meille tulossa vihdoin uusi koira! Pysytään rotu-uskollisina joten odotettavissa olisi bernipoika hieman ennen joulukuuta - sovittiinkin äitini kanssa, että se on sitten meidän joululahja. Nimiä on tässä tullut jo pyöriteltyä vaikka kuinka mielessä, lisäksi tietenkin on koirakirjat kaivettu kaapista ja selailtu nettikaupoista mitä kaikkea sitä nyt taas tarvitseekaan. Onneksi vielä on aikaa pennun tuloon, vaikka eihän sitä millään malttaisi odottaa. Hieman on tullut myös jo kauhisteltua yhdistelmää pieni koiranpentu, työpaikka ja hevonen - toisaalta tiedän niin monia ihmisiä, jotka saavat tämän toimimaan joten ei se mahdotonta ole! Onneksi on myös tässäkin tapauksessa äiti, joka viettää paljon aikaa kotona ja on lupautunut koiran hoitotädiksi kun itse olen töissä. Aluksihan se kyllä tulee meille yhteiseksi kun vielä täällä kotinurkissa pyörin, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

2016/09/22

Niin se syksy vain saapui

Hiljaiselo on täällä blogin puolella jatkunut jo ikuisuuden ja välissä on tullut mietittyä tuleeko blogi enää edes heräämään henkiin. Ehkä asiaa pitäisi miettiä jossain kohtaa hieman tarkemminkin, mutta tällä hetkellä on niin paljon muutakin mietittävää omassa elämässä, että annan tämän blogiasian hautua - kirjoittelen tänne silloin kuin siltä tuntuu.

Minor on saanut edelleen ottaa melko rennosti, sillä vaikka jo loppukesästä päästiin kunnon treenauksen makuun on nyt taas humputeltu kun itse olen ollut perinteisesti flunssan uuvuttamana. Loppukesästä käytiin yhdet harjoituskisatkin pyörähtämässä (Niihamassa helppo B), joista napattiin hurjin prosentein luokkavoitto ja intoa oli taas ruveta keskittymään helppo A asioihin. Eipä se kuitenkaan ikinä suunnitelmien mukaan mene... Onneksi nyt alkaa kuski kolmen viikon räkätaudin jälkeen olla treenikunnossa ja enpä toisaalta ole meille mitään vakavia tavotteita asettanutkaan.





Syksyn aikana Minorille on löytynyt myös oikein mukava vuokraaja. Vaikka tällä hetkellä itse kyllä ehdin käydä vaikka joka päivä tallilla, mutta koskaan ei tiedä milloin tilanne muuttuu ja onhan se hirmu kätevää jos on joku joka voi käydä liikuttamassa ponia kun itse makaa sängynpohjalla kipeänä! Myös tallipaikka jonne kesällä muutettiin on ollut enemmän kuin loistava :) Minor viihtyy ja minä itse viihdyn pienellä kotitallilla paremmin kuin hyvin. Ainoa mikä tällä hetkellä vähän huolettaa on tuleva talvi ja se missä kunnossa ratsastuspohjat silloin ovat... No, kaikkea ei voi saada - täytyy nyt nauttia keleistä kun pohjat ovat vielä ratsastuskunnossa!

Viime postauksessa harmittelin sitä kuinka Minor on kovin raskas ja hidas ym. No eipä ole enää! Kesän aikana ilmeisesti kuitenkin ollaan treenattu sen verran säännöllisesti ja ahkerasti, että poni on pysynyt ihan hyvässä peruskunnossa ja ratsastettavuudeltaan ollut nyt oikein mukava oikeastaan koko loppukesän ja alkusyksyn. Hierojakin kävi heinäkuussa ja nyt syksyllä olisi tarkoitus ottaa toiseen otteeseen. Kehuja saatiin hierojalta, että hyvin on ratsastettu ja hyvässä lihaksessa, ainoastaan oik. tj oli hieman jumissa ja sitä ollaankin nyt treenin jälkeen venytelty ohjeen mukaisesti. Eli sinäänsä ei akuuttia tarvetta, mutta itse olen sitä mieltä, että olisi hyvä hieroa suhteellisen säännöllisesti vaikkei suuria jumeja löytyisikään (etenkin kun nyt tähän on mahdollisuus, Ypäjällä oli kauhean vaikea löytää hierojaa).








Meille siis kuuluu kokonaisvaltaisesti oikein hyvää, ollaan humputeltu maastossa, hypitty pikku jumppatehtäviä, hiottu jo opittuja asioita ja nyt pariin kertaan päästy sänkkärillekin painelemaan. Kyllä lähti pienestä ponista ensimmäisellä kerralla vauhtia kun päästeltiin pellolla menemään ja jarrutkin oli vähän hukassa :D Ei voi kyllä muuta kuin rakastaa tälläisiä aurinkoisia syyspäiviä, ehkä parasta aikaa hevosharrastuksen kannalta! Mutta nyt on pakko jatkaa sänkkärikuvien muokkausta ja jättää tämä blogin päivittely paremmalle ajalle, adios! ;)

2016/06/01

Uudet tuulet puhaltavat


Kuten varmasti kaikki hevosihmiset tietävät, ei hevosten kanssa mikään ole varmaa. Niin siinä sitten kävikin niin, että Minor ei lähtenytkään astumaan tänäkään kesänä vaan muutti Pirkanmaalle. Suunnitelmat siis menivät kertakaikkisen uusiksi; voitte varmasti kuvitella kuinka hankalaa oli löytää sopiva tallipaikka parin viikon aikataululla. Nyt onneksi pienien mutkien kautta ollaan päästy oikein kivalle viiden hevosen tallille Nokialle ja pikku hiljaa voidaan ruveta keskittymään normaaliin treenaamiseen.

Sen enempää asioita en täällä blogin puolella tule avaamaan, mutta Minor ei ainakaan toistaiseksi ole enää astutuskäytössä vaan siirtyi kokonaan minun omistukseeni tämän kuun lopussa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, olisihan se vielä hienoa saada oma varsa Minorista, mutta se riippuu täysin resursseista ja niitä on turha pohtia tässä vaiheessa.



Ollaan viimeinen kuukausi lähinnä vain humputeltu menemään ja sen on kyllä huomannutkin. Lisäksi Minor oli koko ajan hirvittävän jännittynyt sekä stressasi, nyt kuitenkin tilanne tosiaan vaikuttaa rauhoittuneen kun päästiin uudelle tallille. Minor nimittäin otti heti saapuessaan todella rennosti ja heti seuraavana päivänä oli kuin olisi asunut viimeiset vuodet kyseisellä tallilla. On se ihanaa kun näkee, että hevonen viihtyy!

Toisena päivänä kävinkin sitten jo ratsastelemassa askellajit läpi kun ensimmäinen päivä uudessa kodissa möllöteltiin vain tarhassa. Vähän oli kiireisyyttä ilmassa, mutta poni ei ollut yhtään samalla tavalla jännittynyt kuin edellisen kuukauden aikana. Minorista on tässä reilun kuukauden aikana tullut todella raskas (tai ainakin omasta mielestä) ja jopa melko vahva edestä, se tosin ei yhtään yllätä koska aina kevyemmän jakson jälkeen se koittaa päästä sieltä mistä aita on matalin. Nyt onkin kova työ edessä, että saadaan taas poika kevyeksi ja muutenkin treenirutiini takaisin. Onneksi on koko kesä aikaa :)




Kolmantena päivänä kävin yksin aamulla tallilla ja keskityinkin ratsastaessa erityisesti siihen, että apuihin reagoidaan nopeasti sekä siihen, että poni kantaa itse itsensä. Tehtiin vähän rankempi treeni suhteessa viime kuukauden kevyeen humputteluun. Tänään jatkettkiinkin sitten samalla linjalla, tosin hieman kevyemmin. Treenattiin käynnissä avotaivutuksia ja edelleen kiinnitin paljon huomiota siihen ettei Minor roikkuisi ohjalla. Vaatii kyllä taas hurjasti johdonmukaista ja pitkäjänteistä työskentelyä, mutta eiköhän se siitä ala taas toimimaan yhtä kivasti kuin ennenkin. Toki varmasti nämä helteet vähän tekevät ns. löysyyttä tai ainakin minusta siltä tuntuu. Oletteko te huomanneet että hevoset olisivat kesällä raskaampia ratsastaa tai hitaampia avuille?

Tämä postaus oli nyt tälläinen hyvin epämääräinen ja epäselkeä pläjäys, mutta pääpointtina olikin tulla kertomaan muuttuneesta tilanteesta. Saas nähdä vaikka blogi-innostuskin heräisi ja jaksaisin päivitellä useammin tännekin (ainakin ulkoasu pääsee piahkoin päivitykseen!) ;)



2016/04/07

Hevoset 2016

Vaikka juuri ilmoitin, että blogin puolella luultavasti eletään nyt pitkään hiljaiseloa ajattelin tulla kertomaan omat kokemukset viime viikonlopun hevosmessuista. Olimme Minorin kanssa esiintymässä lauantaina vuonohevoskatrillissa ja sunnuntaina kiertelin itse messuilla. Vain ensimmäinen kuva on otettu kamerallani, muut puhelimella joten kuvasuhteet ainakin vähän heittelee, mutta ei anneta sen häiritä.

Minor oli yllättävän pörheänä messuilla, toki minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä miten se käyttäytyy messujen kaltaisessa paikassa. Verryttelyalue oli melko pieni ja niinpä ratsastin vain askellajit nopeasti läpi ennen esitystämme. Jo verryttelyssä poni oli aluksi kovasti menossa ja sainkin työskennellä tavallista enemmän, jotta sain Minorin kuulolle.


Esitys itsessään sujui yllättävän hyvin siihen nähden kuinka paljon oli treenikertoja takana. Katrillia ehdittiin ennen messuja treenaamaan huimat kaksi kertaa, eikä kummallakaan kerralla ollut edes kaikkia ratsukoita paikalla! Siihen nähden siis erittäin onnistunut show, muuten ajatellen olisi toki voinut sujua paremminkin. Kun saavuttiin areenalle oli pyllyn alla melkoinen dynamiittipötkö. Minor tuntui siltä, että hetkenä minä hyvänsä se kipuaa edellä kulkeneen Nesson selkään tai lähtee muuten lapasesta. Siinä vaiheessa ei paljoa omaan ratsastukseen muuten keskittynyt, kunhan poni pysyisi lapasessa.

Ensimmäisen lisäyksen jälkeen kuitenkin tilanne laukesi. Minor tosin rikkoi esimmäisessä lisäyksessä laukalle, joka ärsytti suunnattomasti - poni on nimittäin tehnyt hyviä lisäyksiä ilman rikkoja jo pidemmän aikaan, mutta tällä kertaa molemmat varmasti olivat hieman jännittyneitä ja siitä tuo ikävä laukkarikko. Tosiaan tilanne kuitenkin renotutui ja pystyin nauttimaan esiintymisestä, loppuradan Minorkin oli oikein kiva ratsastaa. Muutenkin ponipoika käyttäytyi edukseen, ei kyttäillyt, pelännyt yleisöä ja muutenkin kaikki oli niin helppoa. Kyllä voisin uudestaankin Minorin kanssa lähteä esiintymään, voisin sanoa että oli ihan meidän juttu ;)


Sunnuntaina Minorilla oli palautteleva maastopäivä Millan kanssa ja itse tosiaan keskityin shoppailuun ja kiertelyyn messuilla. Esityksiä en hirveästi seurannut, jotenkin tuntui ettei sunnuntailta löytynyt itseä kiinnostavia esityksiä. Aamulla tosin katsoin loppuosan vuonohevosten esityksestä ja tietenkin kannustin kavereita Barrell Racing showssa! Iltapäivällä katsoin vielä valjakkoajon minimaraton kilpailun, mutta siinä lähinnä olikin. Toki kouluratsastusklinikkakin olisi varmasti mielenkiintoinen, mutta jotenkin sekin vain jäi väliin.

Jos ei esityksiä tullut paljon seurattua niin sitä enemmän tänä vuonna tuli shoppailtua. Aikaisempina vuosina en ole oikein mitään löytänyt, joten tämän vuoden ostosten määrä yllätti minut. Ensimmäiset ja ne jotka oikeasti olivatkin ostoslistalla tuotteet löytyivät puuilosta. Perus nailonriimunnaru sekä Magne Balansin magnesiumjauhe, kaupanpäällisiksi sain sävyyn sopivan kavioharjan. Ne ovat muuten loistavia suojien harjaukseen! Riimunnaru maksoi 5€, samoin magnesiumjauhe.


Seuraavana ostoksista löytyi tietysti nameja ponille! Harvemmin kyllä ostan mitään erityisherkkuja, mutta nämä olivat suhteessa edullisia ja kyllähän sitä nyt toiselle piti jotain tuoda kun oli esiintynytkin niin hienosti. Hintaa namipaketille tuli 2,50€. Seuraava ostos oli vielä vähemmän suunniteltu. Missään vaiheessa ei ole tullut mieleen kokeilla Solhedsin tuotteita, mutta sattumalta osuimme äitini kanssa paikalla kun yrityksen perustaja esitteli tuotesarjaansa. Kokeiluun lähti pesuaine ja tehoseerumi, tyyriitähän nuo olivat, mutta mitä sitä ei tekisi oman ponin parhaaksi? Nämä siis ostettiin hännän hoitoa varten ja hinta taisi pyöriä 16-19€ luokkaa per pullo.


Totta kai messuilta löytyi myös tavaroita joita tarvitsee aina, niinpä mukaan tarttui myös Pharmacaren linimenttejä; Arnikaa, MSM Lotionia ja Arnika Hottia. Pharmacaren tuotteissa taisi olla tarjous osta kolme maksa kaksi, ei siis ihan ilmaisia mutta kuitenkin kannattava ostos. Tosin tuo Arnika Hot tuli kyllä omaan käyttöön eikä tallille :D


Jos löytyi jotain mitä aina tarvitsee niin löytyi myös "turhake" ostoksia. Viime hetkillä päätin ostaa Minorille Böjesiltä valkoiset koulusuojat, joita olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Ah niin ihanat ja etenkin varmasti käytännölliset värinsä vuoksi! Tai sitten ei... Kaiken lisäksi jäljellä oli vain L koon suojia ja olivathan ne tietenkin liian pitkät etujalkoihin, mitä osasin jo messuilla epäillä. Onneksi Börjesillä on kuitenkin loistava asiakaspalvelu ja eilen lähtivät suojat vaihtoon, toivottavasti pian saadaan etujalkoihin oikean kokoiset suojat ja päästään näitäkin kokeilemaan. Hintaa suojilla oli huimat 25€/pari.


Satulahuopia tarvitsee aina? Tai ainakin niitä on aina kiva ostaa. Tällä kertaa messuilta tarttui mukaan Eurohunterin vihreä kouluhuopa 15€, kuva ei kyllä ole eduksi huovalle, mutta sopii mielestäni ponille todella hyvin värin puolesta! Ja vaikka en ehkä itse värinä hirveästi tästä tykkää, on se mielestäni todella siisti ja tyylikäs koulutuuppailuun toisin kuin esimerkiksi jotkut kirkkaat värit. Lisäksi olen tykästynyt Eurohuntterin huopiin, ne ovat laadukkaan tuntuisia ja tarpeeksi napakoita. Nyt meillä taitaakin olla jo viisi Eurohunterin huopaa jos en väärin laske, hinta-laatusuhde mielestäni siis enemmän kuin kohdillaan! Näistäkin ostoksista puuttuvat vielä rasvat jotka ostettiin Hankkijalta, toinen päätyi kotiin ja toinen taitaa lojua toistaiseksi auton takapenkillä, ehkä se joskus löytää tiensä tallillekin.


Shoppailujen lisäksi messuilla tuli tietysti ihasteltua erilaisia eläimiä. Nuo minihepat olivat melko koomisen näköisiä klippauksineen, shire oli aivan hirvittävän sympaattinen ja alpakat olisin voinut heti ottaa kotiin - kuten varmasti moni muukin :D Kokonaisuudessaan siis mieleenpainuva viikonloppu hienojen hevosten keskellä, ensi vuonna varmasti ainakin katsojan roolissa uudestaan!

2016/04/05

Blogi sen kuin nukkuu ja nukkuu

Vaikka aikaa blogin päivittämiseen perjaatteessa riittäisikin, koulu jutut alkavat olla loppusuoralla ja koulupäiviä harvoin, niin ei oikeastaan ole ollut minkään laista motivaatiota tai fiilistä kirjoittaa kuulumisia. Lähinnä tämä varmasti johtuu siitä ettei minulla juurikaan ole ratsastuskuvia. Blogi onkin elänyt hiljaiseloa oikeastaan koko opiskeluaikani, enkä oikeastaan jaksakkaan väittää enää että sitä tämän kevään aikana saisin heräteltyä.

En ole kuitenkaan ajatellut lopettaa bloggaamista, tähän tilanteeseen se vain ei ole ehkä sopivin vaihtoehto. Kouluni loputtua Minor lähtee Kivihaudan tallille astumaan kesäksi, joten silloin ei varmasti kirjoitettavaa löydy. Lisäksi tosiaan kevään aikana on oikeastaan turha odottaa kuvia, toki jos niitä sattumalta saan, saatan tulla päivittelemään blogin puolellekin.

Tällä hetkellä meidän menoa kuitenkin pääsee parhaiten seuraamaan instagramissa, jossa pyhitin vanhan tunnukseni ponini kuville ja päivityksille. Meidät löytää instagramista nimimerkillä: petraerica

Palaillaan sitten blogin puolella kunhan astutuskausi on ohi :)

2016/01/27

Rentoutta ja venyttelyä

Nyt kun näytöt ovat ohi ollaan Minorin kanssa treenattu paljon eteen alas idealla. Se on ollut hieman jännittyneen oloinen sekä kaulasta että selästä, joten rento ja venyttävä treeni on ollut enemmän kuin kohdillaan. Aloiteltiin tätä treenijaksoa jo viime viikolla palauttavalla eteen alas maastolla esteratsastuksen näytön jälkeen. Lisäksi viime viikolla ratsastin kertaalleen kentällä gramaaneilla ennen loppuviikon vapaata, ideana edelleenkin tuo eteen alas ja jumppailu. Itse harvemmin ratsastan gramaaneilla, mutta välillä (oikein käytettynä) nekin ovat hyvä apuväline! Pitää vain huolehtia, ettei niillä kiskota hevosen päätä alas ryntäisiin - etenkin kun kyseessä on jo valmiiksi tyypillisesti etupainoinen rotu.

Tämä viikko aloitettiin maanantaina ratsastuksen merkeissä kentällä, kun keli sen vielä salli. Minor oli alkuverkassa todella kivan oloinen ja haki rennosti eteen alas. Jumppailun jälkeen keskityttiin etuosakäännöksiin, jotka osoittautuivatkin melko haastaviksi. Talven aikana etuosakäännökset ovat sujuneet todella hyvin, mutta onhan siitä hetki kun niitä viimeksi ollaan treenattu. Tiedä siis mistä johtui, mutta maanantaina Minor jännittyi aika paljon eikä oikein kuunnellut pohjettakaan. Treenattiin kuitenkin kunnes saatiin molempiin suuntiin siistejä ja onnistuneita käännöksiä, jonka jälkeen lopeteltiin treenit kevyessä ravissa hakien samalla alkutunnin rentoutta ja letkeyttä.

Eilen oli vuorossa maastoilua, joka on tässä näyttöihin treenatessa jäänyt harmillisen vähäiseksi ja tietenkin nyt kun vihdoin päästiin maastoilemaan oli keli kaikkea muuta kuin mukava. Satoi vettä ja kaikkialla oli järjettömän paljon loskaa (no kukapa tätä ainakaan etelä-suomessa asuva ei olisi huomannut…). Onneksi Minorilla on tilsakumit ja tietenkin hokit, joten päästiin maastoilemaan huonosta kelistä huolimatta. Käytiin noin tunnin maastolenkki, olin kyllä aluksi suunnitellut käyväni pidemmälläkin, mutta epäilin pohjien kuntoa, joten lopulta päädyimme lyhyemmälle lenkille. Hiittiradan pohja oli onneksi ihan hyvässä kunnossa ja päästiinkin siellä vetämään kunnon laukkavetoja (tietenkin verryttelyn jälkeen), jolloin lihakset pääsevät kunnolla venymään. Suosittelen kaikille joilla vain tähän on mahdollisuus, kyllä meinaan huomaa seuraavana päivänä hevosen vetreydessä! Muuten mulla olikin eilen huono päivä, kaikki tuntui hajoavan käsiin ja hankkimani panssarivyö oli tietenkin väärän kokoinen… Ai että kaikki ärsytys onnistuukin aina kasaantumaan samalle päivälle!

Tänään paremmilla fiiliksillä lähdettiin aamulla maneesille. Alunperin suunnitelmana oli hypätä tänään esteitä, mutta kun panssarivyö oli epäsopiva päätettiin treenata vain puomeja. En nimittäin aio hypätä Minorilla enään yhtään estettä ilman panssaria, ihan vain kaiken varalta. Maneesilla oli ihanan ja ihmeellisen tyhjää, vain yksi ratsukko meidän lisäksi - yleensähän maneesit ovat opiston käytössä aamusta iltapäivään, joten tämä oli aika luksusta!

Verkattiin ensin ravissa ilman mitään ihmeempiä, sen jälkeen laukassa välillä reippaammin eteen ja sen jälkeen aina takaisin lyhyempään laukkaan. Etenkin laukassa Minor oli kivan tuntuinen, ei enää tietoakaan siitä jännittyneisyydestä mitä on lähiaikoina hieman ollut ilmassa. Tehtävät olivat todella simppeleitä, kunhan vähän ihmeteltiin että miten niitä puomeja ylitettiin. Tultiin ensin ravissa molempiin suuntiin 3 puomia normaaleilla väleillä, tässähän nyt ei mitään sen ihmeellisempää ollut ja se sujuikin myös ilman suurempia kompurointeja tms. Minor oli yllättävän rento, sillä usein se on jokseenkin jännittynyt jo ravipuomeilla niin että muuttuu vahvaksi edestä, tällä kertaa tosiaan oikein mukava ja hyvin avuilla. Muutama kolautus toki otettiin, poni kun ei ole kovin tarkka jaloistaan - tätähän voisi treenata ihan vain sillä, että sisällyttäisi treeneihin useammin puomeja, niistä kun ei mitään haittaakaan ole!

Lopuksi tultiin vielä laukassa kahta puomia innarivälillä, joiden vastakkaiset päät olivat nostettu ilmaan n. 20cm. Itse hieman epäilin miten Minor suhtautuu viime viikon ikävän hyppykerran jälkeen vaikka kyseessä oli vain hieman korotetut puomit, mutta turhaan! Poni laukkasi innoissaan korvat hörössä ja loppua kohden alkoi jopa taas kuumua. Tämä oli siis todella positiivinen yllätys, sillä on todella mukava huomata ettei ainakaan puomien ylitys ole muuttunut vastenmieliseksi vaan on edelleen mukavaa ja piristävää vaihtelua koulutreenille. Ihan muutaman kerran tultiin hieman huonosti puomisarjalle, mutta kokonaisuudessaan paikat löytyivät loistavasti ja saatiin jumppailtua selkää oikein kunnolla. Huomenissa olisi vielä luvassa koulutreeniä, toivottavasti taas jossain kohtaa saan kuvia niin voi kirjoitellakin vähän mielekkäämpiä postauksia.