Eikö ne vaan tajua?

Ruokintalaskut on laskettu ja ruokinta oli, kuten toivoinkin, kohdillaan. Magnesiumia vähennettiin 1mt / päivä ja tarkoitus olisi ennen joulua syöttää ADE-vitamiinikuuri. Eli vitamiinien kohdalla oli hieman vajausta, mutta tätä ei toki pysty ihan tarkasti laskemaan, koska heinä-analyysiä meillä ei ole, joten heinästä saatujen vitamiinien määrä on lähes mahdoton arvioida.

Vaikka ruokinta onkin kunnossa Minor sai melkein minun sydämen pysähtymään viikonloppuna. Tallilla on tapahtunut monia muutoksia lähiaikoina ja siitä ilmeisesti tämä ketjureaktio johtuikin. Ensimmäiseksi vajaa kaksi viikkoa sitten Minor vaihtoi karsinaa. Ideana se, että pesupaikan viereinen karsina ei olisi yhtä vetoisa ja keväällä pystyisi loimittamaan vähemmän, koska tähän karsinaan ei vetäisi pienestä ulko-ovesta.

Lisäksi reilu viikko sitten tallille muutti tallin omistajan puolivuotias tammavarsa ja hänelle kaveriksi 3-vuotias ponitamma. Ponitamma sai Minorilta pasmat ihan sekaisin - se oli kuulemma esitellyt kaikki miehiset taitonsa karsinassa tamman tullessa sisälle. Kyseinen poni ei kuitenkaan asunut tallilla kuin reilun vuorokauden, ei tullut varsan kanssa toimeen joten palautettiin suosiolla heti (kiipesi varsan päälle ja potki tätä jatkuvasti karsinassa - varsa oli täynnä haavoja ja jäi kiinni vesikuppiinkin). Heti tämän jälkeen varsan kaveriksi muutti pieni orivarsa, joka on oikein kova hirnumaan.



Aluksi lukuunottamatta tuota oripörhistelyä Minor vaikutti olevan muutosten kanssa ihan ok. Kuitenkin viime keskiviikkona tallin omistaja soitti illalla ja kertoi ettei poni syö kunnolla ja vain makoilee. Aluksi ensin hirveä paniikki, että Minor on ähkyssä - ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään kipeältä, joten tallin omistaja lupasi seurata yön kameran kautta ja ilmoittavansa jos tilanne pahenee. Tällöin nimittäin melassimehu ja kaura kelpasivat ihan hyvin. Seuraavana päivänä riensin katsomaan ponia, keskiviikkona oli siis vuokraaja käynyt liikuttamassa.

Torstaina käytiin poikaystäväni kanssa taluttelemassa Minoria. Poni oli sekä hoitaessa että taluttaessa pirteä oma itsensä, pihalla oli myös heinä maistunut. Karsinassa kuitenkin heinä tökki edelleen eikä kaurakaan ihan niin hyvin uponnut. Tässä vaiheessa olin käynyt jo mielessäni eri vaihtoehtoja mistä tämä voisi johtua. Muistin jo keskiviikko iltana, että Minor oli kertaalleen nirsoillut heinän suhteen Ypäjällä kun uusi tamma kiimassa oli tullut tallille, samoin kuin Solsikessa ei heinä maistunut vuonismestaruuksien aikana. Päättelin siis, että eiköhän se taas siitä - on vain ottanut vähän itseensä muutoksista.

Perjantaina oli varattu eläinlääkäri raspaamaan hampaat ja rokottamaan. Mentiin ajoissa tallille ja seurasin kuinka poni söi täysin normaalisti päiväheinät. Raspaus sujui rauhoitettuna ihan jees, ekaa kertaa (ainakin minun aikanani) Minor raspattiin sähköraspilla. Kaksi reikää löytyi, eivät akuutteja, mutta saa nähdä mitä niille tehdään. Seuraava raspauskin pitäisi tehdä jo puolen vuoden kuluttua (ennen raspattu aina vuoden välein). Minor vaikutti siis myös perjantaina omalta itseltään, joten en osannut olla sen kummemmin huolissani.

Lauantaina olin itse katsomassa koiranpentuja ja siihen reissuun menikin koko päivä. Illalla sain viestin tallin omistajalta, ettei Minor ole koko päivänä syöynyt oikeastaan yhtään mitään. Niinpä sunnuntaina huolestuneena tallille, ei se normaalisti näin radikaalisti ole ollut syömättä. Sovittiin tallin omistajan kanssa, että vaihdetaan Minor takaisin vanhaan karsinaansa - josko se vain ei viihdy uudessa karsinassa. Kun pääsin tallille otin Minorin sisälle sen vanhaan karsinaan.

Tarjosin heinää, porkkanaa, omenaa, pellavaa, kauraa. Mikään ei kelvannut. Yhden porkkanan se suostui syömään ja näpersi se vähän heinääkin (reippaasti alle kilon). Ajatuksena oli, että nyt täytyisi jotain saada menemään alas. Melassivettä se suostui nihkeästi juomaan, mutta ei sekään maistunut entiseen tapaan. Lopulta kokeilujen jälkeen kuivattu leipä osoittautui ainoaksi joka kelpasi. Niinpä poni sai niin paljon leipää mitä tallilta nyt sattui löytymään, laitoin karsinaan sekä heinää maahan että heinäverkkoon ja jäin toivomaan parasta.

Edelleenkään poni ei näyttänyt kipeältä vaan pikemminkin masentuneelta. Se ei potkinut mahaansa, liikkui normaalisti, vatsaäänet täysin normaalit, ei kuumetta, lantaa tuli eikä tunnustelemalla löytynyt mitään omituista tai aristavaa kohtaa. Tarkoituksena oli soittaa heti maanantaina eläinlääkärille ja kysyä mitäs nyt. Tallin omistajalta tuli kuitenkin jo eilen illalla pari kuvaa ja iloisia uutisia! Minor oli tyhjentänyt heinäverkon, juonut ja iltamössöt oli mussutettu tyytyväisesti.

Kävin tänään päivällä morottamassa ponia, joka oli aamulla ollut pari tuntia ulkona ja sen jälkeen tullut sisälle (jos olisi ollut jotain tulehdusperäistä ei viitsi pitää ponia ulkona pakkasessa). Minor oli ihan eri tyypin näköinen tai pikemmin oman itsensä näköinen. Kiinnostunut ympäristöstä, porkkanat kelpasi ja melassi maistui. Vein sen harjailun jälkeen pihalle ja sielläkin se jaksoi liikuskella tarhassa, kävi myös maistelemassa heiniä. Huhhuh kyllä säikähdinkin oikein kunnolla, enpä nimittäin ole ennen tavannut hevosta joka rupeaisi kokonaan ruokalakkoon karsinan vaihdosta. Nyt vain rukoillaan sormet ristissä, että Minor oikeasti stressasi vain uutta karsinaa ja nyt rupeaa taas ruoka maistumaan kunnolla. Poni saa nyt rokotuksenkin puolesta olla vähän kevyemmällä tämän viikon ja katsellaan sitten ensi viikolla taas kunnolla treenaamisen pariin palaamista.

Lopuksi mainostan vielä meille tulevan koiranpennun blogia, vielä ei ihan hirveästi kirjoitettavaa ole, mutta kunhan pentu kotiutuu aktivoituu varmasti se blogi (täytynee kuitenkin koittaa tätäkin blogia ohessa pitää hengissä). Käyhän toki kurkkaamassa jos koirajutut kiinnostaa: Intoa Täynnä.