Muistikuvat eilisestä ovat epäselviä. Ratsastelin ilmeisesti kuitenkin Fridalla ja mielestäni se oli hoitaessakin ihan kivasti. Ulkona kuitenkin tuuli ja se kyttäili kauheasti + ryösteli. Tätä en muista, mutta äitini kertoi kaivaneensa minut seuraavaksi ylös lumihangesta. Olin lentänyt ponin selästä aitaa päin, koska oma tasapaino ei ole mikään kovin hyvä ilman satulaa. Ilmeisesti sen jälkeen haettiin poni sisään ja riisuin sen varusteet (ei mitään muistikuvia) ja vietiin ulos. Seuraava muistikuva on TAYSsin pihasta. Kauhea päänsärky, mutta mietin vain onko Frida kunnossa. Pitkän odotuksen jälkeen päästiin tutkimuksiin ja mulla todettiin aivotärähdys. Lääkäri oli sama, joka mut pari vuotta sitten lähetti TAYSsiin hoitoon mononukleoosista, tosi kiva lääkäri (: Kerto, että kestää 2-5pv ja seuraavat päivät on kivuliaita. No siitä sitten lähettiin kotiin ja tässä sitä nyt ollaan. Huhhuh, onneks mitään vakavempaa ei sattunut ja tästäkin varmasti selvitään.
Videollekkin toi riekkuminen saatiin ja voin koittaa tehdä siitä tiivisteen, kunhan saan pätkät tänne koneelle. Itse olen tyytyväinen lähinnä siihen, että olen hengissä ja ainoat näkyvät vammat ovat polvessa oleva mustelma ja lohjennut hammas. No täytyy miettiä tätä Frida juttua, mutta toivottavasti ei meidän yhteistyö jää tähän. Pariin päivään en kuitenkaan tallille pääse... No, nyt on hyvää aikaa miettiä tuon ponin riekkumisia ja omia taitoja (tälläkin kertaa kyllä johtui tuulesta tuo ponin pelleily).
Oisko kellään vinkkejä säikylle hepalle?
Auttaiskohan korvahuppu + pumpulit?
huih :o
VastaaPoistahui kamala :o mutta onneksi sulle ei käynyt pahemmin, paranemisia ja tsemppiä jatkoon!
VastaaPoistaItse tipahdin myös noin viikko sitten, nuorella hevosella meni tasapaino maastossa, lensin kaulalle ja sen jälkeen olin maassa ja pää kolisi hevosen jalkoihin. Tuloksena leuka turvonnut, kipeä, siinä oli myös haava ja tosi kaunis mustelma. Pureskelu oli vaikeaa muutaman päivän, nyt jo ihan kunnossa :)
Jep, oon tyytyväinen että suunnilleen kunnossa oon (: Täytyy nyt miettiä vähän tuota tulevaa, että kauanko tämän kanssa jaksaa pelleillä (yksinkertaisesti on mahdotonta ratsastaa jos ei mitään saa ympärillä tapahtua).
VastaaPoistaAnna, onneksi sinullekkaan ei mitään vakavempaa käynyt (:
meijän tallilla on kanssa tollanen vuonis joka välillä noin tekee. Se oppi tosi nopeesti joillain ratsastajilla että ei saa niitä alas vaikka mitä tekee. Näytät pysyvän pukeissa hyvin, niissä ei ongelmaa, mutta sittenkun poni lähtee : D Auttaisiko jos ohjaisi aitaan ? Vahvempi kuolain ? Itse ajattelen vaan hartiat taakse ja istu rentona :) ! Kun se oppii ettei sua saa helposti alas, hepat yleensä luovuttaa. toiset on vain vähän vaikeampia :) tsemppiä !
VastaaPoistajep, silloin kun poni juoksee päin aitaa eikä käänny mihinkään suuntaan, niin silloin en kyydissä pysy (ainakaan ilman satulaa). Aitaan ohjaaminen ei varmaan meillä auta, kun sinne itsestäänkin juoksee. Vahvempaan kuolaimeen en tahtoisi vaihtaa, koska poni on muuten todella herkkä suustaan + seuraavahan noista olisi olympia/pessoa ja se on todella epäreilu kuolain (hidas).
VastaaPoistaJos olisi parempi oma istunta silloin kun poni lähtee niin se varmasti auttaisi, mutta lähinnä hain semmoista vinkkiä jolla saisi poniin vähän kontrollia (: Kiitti kuitenkin. F on kyllä jo oppinut ettei mua saa pelleilyllä saa alas, mutta sillon kun se menee paniikkiin ei sille paljon voi mtn.
Kannattaisi varmaan kahdesti miettiä tota Fridan ylläpidossa pitämistä. Itelläni oli kans hevonen joka ryösteli ym, mutta kun näytti että ei sieltä selästä alas tule vaikka miten riehuis/sitä selässä olevaa ei pelota, niin lopetti sitten. Lisäks ainakun meinas lähtee, niin tehtiin yhden ohjan pysäytys + jos lähti ryöstää esim laukkaan, niin sit laukattiin vielä silloinkin kun hevonen ei olis enää itse halunnut. Eli jatkettiin vaan. Meillä hevonen kans tosi herkkä suusta, ja käytetään oliviaa/kolmipalaa, ja hyvin on toiminut.
VastaaPoistaOon miettinytkin. Mutta toisaalta en halua luovuttaa ja puolessa vuodessa oon kuitenkin jo kiintyny tohon tosi paljon. En usko itse, että hevoselta saa pakoreaktion poistettua, jos se sillä on vahvasti (silloin kun Fridalle iskee pakoreaktio päälle se vain pakenee, ei koita tahallaan heittää mua alas selästä) - possuilun ja pelleilyn kyllä ja myös Fridan kohdalla tää on jo poissa pelistä.
VastaaPoistaApua, pahan näkönen tippuminen :s
VastaaPoistaMeillä säikylle korvahuppu tuo pientä apua, ei sen kummempaa. Enemmänkin meillä homma hoitu ratsastajan asenteen muutoksella. Heppa ei pelleile, piste! säikkymisestä tulee kiva tapa kun poni huomaa et sillä saa tauon työskentelystä. Vaikka on meidänkin poni tosi herkkä, siltä ei pyydellä josko voisi siirtyä raviin tai pysähtyä, sitä käsketään. En tietty tarkoita että kiskomaan aletaan tai muuta hevoselle ihan epämiellyttävää, mut vaan voimakkaammat avut ja enemmän painetta jos poni pelleilee. Kun menee hyvin, hellittää. Tää on meillä toiminu ja sählä, säikky, sivuloikkia sun muita 'lähtöjä' rakastava poni on oikein mallikas nykyään :)
Taitavampi kuski selkään! Vahvistat tuota pakoreaktiota entisestään kun Frida pääsee sinkoamaan ilmeisesti varsin pienestä (tuuli). Kun poni on avuilla kunnolla niin ei melko varmasti tee loikkaa kummallisempaa. Ootko ottanu liian ison palan purtavaksi; nuori ratsastaja ja nuori, kokematon poni?
VastaaPoistaPumpulit korvissa + huppu + pelham hätäjarruna toiminut joillain sinkoilijoilla.
En todellakaan anna tuon pelleillä, mutta tulkaa vain itse ratsastamaan hevosta, joka kuuntelee täydellisesti 15 minuuttia ja tekee kunnollista työskentelyä ja sitten ilman mitään varoitusta sinkoaa täysillä aitaa päin + puree täysillä kiinni kuolaimeen. Tiedän omat virheeni ja tiedän, että jos olisin parempi ratsastamaan saisin Fridankin varmasti toimimaan rauhallisemmin tai edes pysyisin selässä kun se juoksee aitaa päin.
VastaaPoistaElina, F toimii perusratsastuksessa todella pienillä avuilla. Välillä saattaa alkuun pelleillä, mutta kun laittaa sen kunnolla töihin, niin toimii taas pienillä avuilla. Ei ole tarvinnut vahvempia apuja käyttää. Ainoa on tuo, että kun oikeasti _pelkää_ ei mene mitkään avut läpi, luulen että eniten auttaisi rauhoitteleminen, mutta itse tässä tilassa ajattelen vain, että nyt pitää saada poni pysähtymään -> se ei todellakaan silloin pysähdy.
Anonyymi, mistä päättelit että F sinkoilee pienestä? Viime sinkoilusta on 2 kuukautta ja silloinkin oli selvät syyt. Tuuli ei mielestäni ole pieni sivutekiä, silloin kun se heiluttaa kentän vieressä olevaa pressua ilmaan ja työntää puita kumoon. En tarkoita, että F pelkäisi jokaista tuulen puuskaa, ainoastaan VOIMAKASTA tuulta. Ainoastaan kovemmalla tuulella se pelkää, juurikin tuota pressua. Nuori ratsastaja + nuori poni, joo iso pala, mutta F entisessäkin kodissa sama yhdistelmä. Omistaja ei ole asettanut mitään tavoitteita edetä, joten perjaatteessa voisin vain köpötellä kentällä pitkin ohjin koko tunnin, jos haluaisin. Ongelmia tullut vasta siinä vaiheessa kun haluan saada ponin kulkemaan oikein päin ja kuuntelemaan apujani. Pelhamia en tälle todellakaan suuhun pistä, koska F on suustaan herkkä ja minä liian kokematon käyttämään niinkin vahvaa kuolainta.
Kiitos molemmille. Ei kyllä mitään "tajunnan räjäyttävää" tullut, koska noita olen itsekkin miettinyt. Kysymykseni liittyi lähinnä siihen, että millä saisi kunnon tuulta pelkäävän hevosen rauhoittumaan. Normaalisti jos poni säpsyy/pelleilee riittää kun annan sille ohjaa (/en jää vetämään), ratsastan eteen ja laitan sille koko ajan ajateltavaa, mutta ei todella tuulisella kelillä. Ja anonyymi, olen miettynyt kyllä F pois antamista (mitä selkeästi kerrot tuossa), mutta toisaalta se ei tilannetta auttaisi, koska F palaisi seisomaan omistajalleen ja minun kanssa on kuitenkin tarkoitus käydä valmennuksissakin (kunhan sopiva satula saadaan). Toki itselle olisi parempi jos löytäisi jonkun kokeneemman ratsun, mutta niillä yleensä velvoitteena että käy kisoissa.
Älä luovuta! Vaikutatte hyvältä tiimiltä, vaikka vastoinkäymisiä onkin. Hyvinhän sä keikuit pukeissa mukana ja onneksi ei pahemmin sattunut. Sopiva satula + valmentaja auttaisivat varmasti (:
VastaaPoistaFridalle vaikeissa sääoloissa esim. juoksutus ennen ratsastusta voisi ehkä auttaa turhan enegian kanavointiin. Samoin selästä käsin paljon keskittymistä vaativat tehtävät, jotka vievät ponin huomion pois pelottavista jutuista, tyyliin kiemuraa ja volttia ihan koko ajan, paljon siirtymisiä yms.
Ja itse selässä mahdollisimman rauhassa. Kuten joku jos sanoikin, "pakkolaukkaaminen" sinkoilun jälkeen on ihan hyvä keino viestittää ponille, että possuilu ei kannata ja töihin joutuu kuitenkin.
hui kamala O.o ois voinu pahemminkin käydä .. ja kyllä noita sinkoamisiakin näkyny meiän tallilla monella hevosella. ihan nätisti menevät ja yks kaks alkaa riekkua, juosta yms. ja siellä on kyllä vaikea selässä pysyä kun yks kaks hevonen "sekoaa" kun on mennyt aluksi tosi hyvin.. (nim. kokemusta on) paitsi että itse en silleen ole tippunut niistä, mutta tuttuni ovat sitten alaskin tulleet monesti.. hei muuten.. miten youtubesta voi linkittää noi videot tuolleen? osaatko neuvoa?
VastaaPoistaVaikka en ite ookkaan reiluun vuoteen ratsastanut paria pikkupätkää lukuunottamatta, niin mä voin yrittää antaa pari vinkkiä. :)
VastaaPoistaSäpsyvän hevosen kanssa ratsastuksenopettaja painotti vain, että pitää hevonen "kiireisenä", laittaa liikettä suuntaan ja toiseen, vääntää ympyrää, välillä pysähtyä ja peruutella yms, mutta lueskelin tuosta ylempää, että sä olet ilmeisesti yrittänyt tätä kaikkea. Ja monesti vaikkapa just tuulisella säällä ratsastaja alkaa ite tietämättään jännittämään sitä tuulta ja monesti hevonen tajuaa sen ja tulee levottomammaks. Ite lauleskelin Kari Tapiota hiljakseen ja junnasin ja junnasin, niin alkoi säikympikin kulkea. :)
Anonyymi, alkutaipaleella juoksuttelin F aina ennen ratsastusta, mutta siitä koitettiin päästä vähitellen pois (vaikea juoksuttaa AINA ennen juoksutusta). Perjaatteessa siis ollut meillä jo käytössä, toimii välillä - välillä ei mitään vaikutusta. Tehtäviähän koitan tehdä niissä määrin mitä ponin kanssa voi, volttaaminen vain tuntuu olevan se kauhein asia mitä tuossa voi tehdä. F alkaa tuijottamaan ja alkaa pyöriä kuin hullu, jolloin takapää jää talliin (varmasti jothuu paljolti omasta ratsastuksesta). Ympyrät kuitenkin auttaa yleensä, samoin juurikin esim. pohkeenväistö. Mutta sitten on myös näitä päiviä jolloin MIKÄÄN ei auta. Yleensähän laitan F työskentelemään "pakosti" raviin, jotta joutuu oikeasti keskittymään - tuo laukka kun on meillä vielä niin raaka.
VastaaPoistaElisa, jep F kans tämmönen inhottava tapa :s Yleisesti saattaa pariin kertaan singota ja siinä se kun sitten laitan ponin kunnolla töihin, mutta joskus on näitäkin päiviä... Youtubessa on videon alla se "jaa" nappula, niin siitä ja sieltä valitsen bloggerin ja kopion sen tekstin mitä tulee esille. Heh, olipas epäselvää.
rousku, juu tuota olen aina itsekkin koittanut tehdä -> poni keskittymään ja tekemän koko ajan tekhtäviä. Meillä kuitenkin F hermostuu jos alan kauhealla kiireellä sitä "nyt tätä, tätätätätäätätätä, nyt nyt nyt" - että pitää tehdä rauhassa, mutta koko ajan (: Olen tosiaan noita jo tehnyt ja YLEENSÄ auttaa, mutta joskus on noita päiviä jolloin ei ole mitään kontrollia. Jep, itse alan suht herkästi jännittämään jos poni kyttäilee ja lähtee pariin kertaan. Siinä vaiheessa tulee tunne "apua se on taas tällä tuulella!" ja alan 'pakolla' sitä vääntämään ja unohdan myödätä. Jolloin tietysti F jännittyy enemmän :s Laulaminen / jutteleminen meilläkin usein auttaa, mutta ei kyllä aina. Ehkä poni ei tykkää mun lauluista tai en oo tarpeeksi vakuuttava :D
Hui kamala kun oli pahan näkönen tippuminen! :'o
VastaaPoistaMutta itse saattaisin kokeilla niin, että jos uskallat niin anna pitempää ohjaa. Mun ponilla se on ainakin toiminut, kun jos ottaa liian tiukat ohjat (ja yrittää saada sen liikkumaan nätisti) se jännittyy ja alkaa kaahotella ympäri kenttää miten sattuu. Nyt oon kokeillu antaa pidempää ohjaa ja opettajakin sanoi, että se näyttää ihan erillaiselta kun kulkee rentona kaula pidempänä, eikä yritäkkään ryöstää. Espen saa koottua aika ylös, mutta sillon se yleensä alkaa yleensä vetään show'ta.
Tuohon säikkymiseen.. Olisiko mahdollista päästää F kentällä vapaaksi (irtojuoksutukseen= ja tuoda ne asiat kentälle mitä se pelkää. Oliko yksi niistä pressu? Tutustutat sen vähitellen asiaan jota se pelkää. Jos teillä on selkeä "laumajärjestys" voit ise mennä perssun luo ja näyttää ettei siinä ole mitään pelättävää. Pikku hiljaa totuttelu auttaa yleensä. En ole kokeillut tätä Espellä, mutta se nyt ei yleensä pelkää mitään. Mutta jos pelkää, hyppään selästä alas ja näytän ettei ole mitään hätää. Niin ja, jos F ryöstelee, jos uskallat hyppää selästä alas ja ota se hallintaan maasta käsin. Minulla on ainakin toiminut, kun menin Espellä ilman satulaa kesällä ja rupesi pukittelemaan, niin hyppäsin selästä alas ja komensin. Ja nyt kun menin pari viikkoa (?) sitten ilman satulaa, poni meni sillein, että pysyin varmasti selässä, laukkasi rauhallisesti yms.
Toivottavasti tästä on jotain apua, mutta tsemppiä teille! (:
Kiitti vinkeistä (: Joo Fridan kanssa yleisesti, jos vain pelleilee niin auttaa tuo ohjan antaminen, mutta jos siinä vaiheessa annan ohjaa kun poni pelkää ei tilanne parane. Pääsee tuijottelemaan, eikä voi luottaa siihen, että "suojelen" Fridaa.
VastaaPoistaIrtojuoksutan Fridaa usein, eivätkä asiat aina pelota. Se riippuu päivästä ja kelistä. Joskus tuulisillakin keleillä poni osaa käyttäytyä, kun toisinaan taas ei. Ei sinäänsä pelkää tuota pressua, ainoastaan jos tuulee ja se / metsän puut rapisevat.
Frida ei ryöstele muutein kuin juurikin säikähtäessään. Keksi tästä kyllä mukavan possuilutavankin, mutta eipä onneksi sitä enää tee - toisaalta saattoi johtua kipua tuottavasta satulasta silloin. Toisaalta joo hyvä idea, JOS saan Fridan pysäytettyä ja ratsastettua siististi pari askelta. Mutta jos loikkaan kesken matkan alas, niin etenkin nuori poni oppii "ahaa, riehumalla saan tuon alas selästä". Oli se tapa tulla alas mikä hyvänsä. Paljonhan tehtiin tuota alkuun -> alkuun juoksutus ja sitten selkään, jos alkoi pelleillä niin tilanne hallintaan ja sitten alas ja uudestaan juoksutus ja takaisin selkään jne. Mutta tuo toki on hieman eriasia, possuilu ja säpsyily nimittäin.
Meillä ihmisilläkin on fobioita ja jäänyt joitakin huonoja muistoja esim. myrskytuulista, kuten minulla itsellänikin. Hevosenikin on säikky ja pelkää kaikenlaisia tuulen aiheuttamia ääniä. Tuohan se myös mukanaan paljon hajujakin hevosen sieraimiin. Jos minä ja hevoseni jännitymme tuulisella kelillä, niin yritämme keksiä jotain muuta yhteistä tekemistä. Luulen, että kesken ratsastuksen selästä alas tuleminen vain vahvistaa hevoselle, että hommat loppuu kun vähän syttyilee.
VastaaPoistaAnonyymi, no tuossa tilanteessa että taju on lähtenyt pois ei paljon takaisin hevosen selkään kiivetä. Mutta kuten aikaisemminkin sanoin, odotan aina että menee vaikka sen kolme askelta nätisti ja vasta sitten alas. Ei siis saa pelleilyllä minua alas, jos ei mitään vakavempaa (kuten tuolloin) satu. Nythän kun tilanne on muuten rauhoittunut -> hevosella paremmat oltavat, satula jne. Täytyy keskittyä minun "fobiaani". Tuulisilla keleillä oletan, että Frida on todella säpsy, vaikka todellisuudessa se ei ole niin "spooky" ja täten olen itse koko ajan valmiina "milloin se lähtee???", jolloin tietenkin ponikin jännittyy. Tätä varten meillä käy nyt onneksi valmentaja.
VastaaPoista