Sen, että kun pissa nousee päähän ratsastajalla, ei onnistu enää mikään. Koskaan ei saisi olla liian ylpeä ponista ja ajatella "se toimii vihdoin", koska seuraavalla kerralla sitten ei jaksakkaan ratsastaa niin aktiivisesti ja poni rupeaa pelleilemään. Näin juuri kävi meille tänään. Ensinnäkin tuli huomattua taas, että kannattaa hommata omat varusteet -> juoksutusvyö oli jätillä käytössä, joten jouduin menemään ilman. Tämä taas jännitti minua ja vaikutti varmasti vahvasti Fridaankin. Niinpä väännettiin alkuun tuskallisesti kentällä ympyröitä ym. koittaen saada jotain kontaktia. Ehei, poni vain kaahotteli pää taivaissa ja tuijotteli muita heppoja. Ei auttanut vaikka kuinka juttelin, rauhoittelin, pidin ohjat tuntumalla ja ratsastin eteen. Ei sitten ollenkaan! Tuntui kuin se ei antaisi tällä kertaa periksi ollenkaan... Lopulta Frida suostui kulkemaan ravissa kymmenisen askelta rennosti ja päätin tyytyä siihen ja lähteä maastoon.
Tamma tuntui heti paremmalta, vaikkakin vähän tahmealta. Päästiin turvallisesti tallitieltä pois ja otettiin pieni ravipätkäkin. Kaikki tuntui tasoittuneen ja tilanne vaikutti olevan ok. Hetkessä kuitenkin tunnelma särkyi, kuljettiin yhden talon ohi ja hups tamma räjähti. Se lähti laukkailemaan keskelle tietä pukitellen ja kiskoi samalla päänsä maahan. Itse koitin parhaani mukaan kiikkua kyydissä ja oli vain sekunneista kiinni, että olisinkin tippunut sen kaulalta alas. Onneksi sain kuitenkin Fridan kiinni ja rauhoittumaan. Jatkettiin siitä vielä pieni pätkä, jonka jälkeen otettiin kertaalleen ravia ja palattiin kotiin. Sinäänsä siis ihan ok... No toivottavasti muistan ensikerralla ratsastaa huolellisemmin ja ponikin voisi toimia (:
Loppuun haluan vielä asettaa pari tavoitetta vuodelle 2011, kun ilmeisesti poni on jäämässä minulle vielä pitkäksi aikaa (: Ensin kuitenkin hommataan sopiva satula.
- tasaisuutta ratsastaessa
- laukka rennommaksi
- pikkuesteiden opettelua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti