2011/06/29

Tästä kesä voi alkaa! (:


No nyt se kesä voi virallisesti alkaa Fridallakin, tai no sanotaanko ettei ihan vielä. Vielä on edessä lauantain valmennus, mutta sen jälkeen poni saakin ottaa oikein kunnolla lomaa. Sillä äitini lähtee jo tänä torstaina Skotlantiin ja laiska kun olen, olen ajatellut pitää ponilla lomaa (ellen oikein innostu ja kipaise tallille), lisäksi tuon 10 päivän jälkeen minulla on ratsastusleiri, jolloin Frida ainakin saa vapaata (: Eli kunnon hermolomat ja kesästä nauttimista luvassa molempien osalta.

Tässä samalla sysään myös blogin lomailemaan, vielä saattaa muutama postaus tulla, mutta nyt kun kuvaajakin karkaa (:D) en jaksa tänne päivitellä. Kerron sitten kuulumisia kun palaillaan lomilta!

Eilen tosiaan oli Fridan kengitys, kaikki sujui muuten hyvin, mutta vajaa 5min kengityksen jälkeen poni onnistui polkemaan toisen takakengän irti. Onneksi kengittäjä saatiin kiinni ja tuli laittamaan vielä kengän takaisin. Käytiin eilen myös hieman kävelemässä isolla kentällä ennen kengitystä, mutta ei sen kummempia.


Tänään ratsastelin Fridalla. Alkuun oli taas yhteisymmärryksessä parantamisen varaa, Fridaa kun ei olisi taas yhtään mun jutut kiinnostanut. Laitoin sen kuitenkin oikein kunnolla töihin ja käynnissä se pelasikin oikein kivasti (: (tietenkään ei tullut kameroita mukaan! :D) Ravissa oli myös oma hakemisensa ja sitä sainkin työstää melko pitkään, ennen kuin Frida lopetti pelleilyn ja myötäsi. Ravikin alkoi kuitenkin sujua, työstämisen myötä.

"Perustyöskentelyn" jälkeen pidettiin huilit ja näiden jälkeen otettiin kahta puomia peräkkäin uralla. Ensin käynnissä, jolloin ravattiin pitkä sivu harjoitusravia ja sitten kokonaan kevyessä ravissa. Käynnissä puomit ylittyivät siististi, mutta harjoitusravissa Frida vain jolkotteli pää taivaissa. No kyllä siellä pari hyvääkin ravipätkää tuli, jonka jälkeen siirryttiinkin ravitehtävään.


Ravissa Frida oli ensin aika pörhäkkänä, sen mielestä oli niin kiva päästä taas menemään puomeja (: Vauhtia löytyi ja kuunteleminen oli myös mielestäni aika vaatimatonta. Jotenkin se kuitenkin yhtäkkiä heräsi ja muuttui todella avoimeksi avuille. Loppuajan kulkikin ihan superhienosti! Nätissä paketissa, pohkeen edessä ja kuunnellen pienintäkin apua. Lisäksi puomitkin ylittyivät ihan loistavasti (: Tehtiin muutamat onnistuneet ylitykset ja loppuravien jälkeen siirryttiin käyntiin.

Kierrettiin tänään myös kenttä ratsain loppukäynneiksi. Sekin sujui hyvin, lukuunottamatta yhtä pientä säpsähdystä. Palattiin vielä kävelemään loppuajaksi kentälle, jonka jälkeen poni pääsikin sitten suihkuun. Jestas oli hikinen! Mutta sitä nämä ihanat helteet teettävät (poni on parhaassa tapauksessa hionnut jo kun sen hakee laitumelta) (: Hyvillä mielin siis poni saa pitää huomenna vapaan ja sitten tehdä vielä pari päivää töitä, ennen ihka aitoa lomaa d:

2011/06/27

Lootusasentoon liian levoton sä oot!


Tämän päivän hyviä vauhdikkaita pätkiä

Vuoristorataa ylös ja alas


Niin se joskus menee, että välillä menee hirmu hyvin ja välillä sitten hirmu huonosti. Ja meillä tuntuu, että tämä vaihtelu on aika radikaalia - ihan kuin vuoristorata; yhtäkkiä ylös pilviin ja sieltä hirveää vauhtia maan pinnalle.

Tänään oli taas semmoinen päivä, joka herätti pilvilinnoista maan pinnalle. En tänään juoksuttanut Fridaa alkuun, vaikka eilen oli vapaata (koitan nimittäin hieman vähentää juoksuttamista). Lisäksi laitoin ponille pintelit jalkaan, mutta nehän olivatkin sitten ihan hirveät ja varmasti suurin osa pelleilystä johtuivat niistä.

Heti alkujaan Frida oli "dynamiittiä pepun alla", mutta pysyi ihme kyllä käsissä. Laitoin sen heti oikein kunnolla töihin ja se liikkuikin oikein hienosti (: Taivuteltiin volteillä, ympyröillä ja loivalla kiemuralla. Pakko sanoa, että Frida oli todella "magee" ratsastaa, vaikkakin harvinaisen kuuma. Tehtiin myös väistöjä molempiin suuntiin ja nekin sujuivat loistavasti. Vähän väliä kuitenkin Fridan oli pakko heitellä takapäätään (potkia ilmaa), koska pintelit olivat niin ärsyttävät ja kaiken lisäksi paarmat olivat ihanasti lisääntyneet ja nyt niitä on ihan hirveästi... Pinteleitähän Fridalla on ollut ennenkin, mutta en sitten tiedä - tänään ne kyllä aiheuttivat pienelle ponille maailman kaatumisen.



Käyntijuttujen jälkeen otettiin pari kiekkaa kevyttä ravia molempiin suuntiin, ennen kuin aloitettiin kolmikaarinen harjoitusravissa. Okei, Frida oli kokonaisuudessaan ihan mahtava, vaikka miinuksia löytyi tavallista enemmän. Se oli hanskassa, haki työskentelymuotoon ja liikkui eteen (: Toisaalta takapään viskominen, kuumuminen ja kauhea kiljuminen olivat aika ärsyttäviä piirteitä (ja olihan se ärsyttävää kun poni yhtäkkiä pomppi laukkaa paikoillaan, mutta itse lähinnä tälle naureskelin - oli niin huvittavaa kun poni oli niin reipas/"kuuma" ja tarjosi laukkaa ilman, että edes pyysin). Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että olen löytänyt itsestäni sen rohkeuden etten enää yhtään pelkää Fridan käytöstä, vaan tiedän sen "temput" ja osaan jopa nauraa niille. Uskalsin ratsastaa sitä ja niinpä se myös näytti hienoa puolta itsestään, ainakin välillä.




Taisin kuitenkin odottaa siltä (taas vaihteeksi...) liikaa ja prässätä ponia, jolloin se lopullisesti kilahti. Kun oltiin tehty jonkun aikaa kolmikaarista otettiin vielä uralla harjoitusravia, jonka jälkeen siirryttiin käyntiin. En tiedä mikä kilahti, mutta jotain tapahtui yhdessä kulmassa: Frida alkoi ihan hullun lailla peruuttamaan ja ottamaan ristiaskelia. Se ei suostunut liikkumaan eteen päin, pöhisi vain ja pyöri kentällä takaperin. Välillä se sattui pysähtymäänkin, mutta aloitti tällöin hurjan kuopimisen.

Itse totesin tässä vaiheessa, että istun vain hiljaa ja odotan kunnes se rauhottuu edes muutamaksi sekunniksi ja tulen sitten alas. No kyllähän se lopulta rauhoittui ja suostui seisomaan pari sekunttia, niin että pääsin alas. Tässä vaiheessa kyllä minullakin kilahti. Kun on kaikkensa yrittänyt, mutta mikään ei auta! Tämä taitaakin olla minun tämän hetken suurin ongelma; yritän liikaa ja silloin asiat eivät onnistu. Niinpä otinkin taivoitteeksi saada omat hermot hallintaan ja olla yrittämättä liikaa Fridan kanssa, en aseta turhia vaatimuksia.


Tulin siis alas ponin selästä ja kiskoin pintelit siltä veks. Sen jälkeen hengähdin hetken jos toisenkin ja kipusin takaisin selkään. Ajattelen aina, että on hyvä käydä vielä selässä, jotta molemmille jää hyvä fiilis. Täten taivuttelin vielä hetken käynnissä, otin pari ravipätkää ja kävelin loppukäynnit, hieman paremmalla mielellä. Toki harmitti, sillä poni oli ollut alkuun ihan ok, vaikka olihan se pörheä jne. Mutta sitten yritin liikaa ja siinä vaiheessa kaikki meni pieleen. No toivottavasti nyt opin oikeasti "lopettamaan ajoissa" (lopettamaan yli yrittämisen / prässäämisen) ja voidaan ottaa vähän rennommin.


Onneksi voin kelailla nämä asiat äitini kanssa läpi, jolloin tajuan omat virheeni ja osaan alkaa korjata niitä. Sillä ongelmahan on usein miten siellä satulan päällä, kuten tässäkin tapauksessa. Peliin vähän joustavuutta ja rentoutta, niin eiköhän se siitä (: Huomenna onkin kengitys ja taluttelen varmaan vähän ponia, kun tänään hikosi niin hurjasti. Sitten loppuviikko rennosti ja lauantain valmennuksen jälkeen (+ sunnuntai kävelypäivä) saa poni viettää kahden viikon kesäloman (: (ellen innostu menemään tallille)

2011/06/25

Jos metsään haluat mennä nyt... ♫ ♪



Frida on "hieman" paisunut :D

Niin takulla yllätyt!
Kuten tästä voi aavistaa, oli tänään meillä luvassa harjuilu päivä. Miten tässä nyt näin kävi? Meidän piti käydä noin kerran viikossa tai joka toinen viikko totuttelemassa maastoiluun, mutta tämä on jo toinen kerta tällä viikolla :D Pakko sanoa, että tämäkin taluttelukerta sujui oikein mukavissa merkeissä.

Frida käyttäytyi koko reissun oikein mallikkaasti, eikä mistään säpsyilty. Käytiin siis tällä kertaa äipän kanssa taluttelemassa aika pitkäänkin ponia harjun montussa. Kiipeiltiin hieman ylämäkiä ja tutkittiin paikkoja (: Otettiimpa tälläkin kertaa parit pätkät ravia, itse asiassa ensimmäiset jo hiekkatiellä ennen harjulle pääsemistä. Frida osoittautui tänään oikein lupsakaksi ja ihanaksi ♥



Oli todella rentouttavaa lampsia hiljaisuuden keskellä rauhallisen ponin kanssa, kun ei yhtään tarvinnut pelätä, että kohta se sinkoaa jonnekkin. Hyvillä mielin siis lähdettiin kohti kotia ja käytiin vielä isolla kentällä hölköttelemässä hetki liinan päässä. Juoksutuskin sujui kivasti, vaikka isolla kentällä piti hieman tuijotella, kummallista kyllä. Kotiin päästiin kuitenkin rauhallisesti ja isolla kentälläkin todettiin, että ei se yksi kulma niin kauhea ollutkaan.

Nyt siis vain aloitellaan maastoilua myös pikku hiljaa selästä käsin ja muistetaan käydä aina välillä isollakin kentällä (: Tehtävää siis olisi enemmän mitä aikaakaan ja kaiken lisäksi Fridalla alkaa kohta viikon lomakin, kun lähden ratsatusleirille... No otetaan ihan rauhassa nyt ja leirin jälkeen palaillaan normaaliin treenaukseen (: Täytyyhän tässä ottaa sekin huomioon, että kiipeily on suhteessa rankkaa varsinkin kun pepussa ei ole ollenkaan lihaksia, rauhassa siis edetään tämänkin asian suhteen. Huomenna onkin ponilla vapaapäivä (:



2011/06/24

Vielä on paljon oppimista


mutta tässä tämänpäiväisestä valmennuksesta video (;

Vatsalihaksille tekemistä


Tosiaan tänään meillä oli valmennus ja kyllä jäi taas hyvä fiilis (: Alkuun tuntui, ettei mikään taaskaan onnistu - Fridaa ei tippaakaan kiinnostanut mitä siltä pyysin ja kaikki muu oli niin paljon tärkeämpää sen mielestä. Valmentaja kuitenkin onnekseni laittoi meille oikein kunnolla tekemistä, jolloin ponikin alkoi lopulta keskittyä.

Tehtiin ensin käynnissä jokaiseen kulmaan voltit ja pitkälle sivulle loiva kiemura. En voi sanoa, että olisi mennyt hyvin, mutta toisaalta ei se nyt ihan huonostikkaan mennyt. Sain myös korjausta omaan istuntaani, mikä on tosi hyvä juttu! Korjailtiin selän asentoa, sillä se on alkanut vaihtua vähän turhan notkoksi. Minun piti ns. ajatelle "häntä koipien väliin", jolloin aloin käyttämään vatsalihaksia ja selkälihakset rentoutuivat -> selkä suoristui rennommaksi.

Käyntityöskentelyn jälkeen ravattiin pari kiekkaa kevyttä ravia, jonka jälkeen jäin kevyeen istuntaan. Siinä muisteltiin myös, kuinka alaselkä ei saa taipua liikaa ja kuinka paino pitää olla jaloilla. Oli yllättävän rankkaa mennä pitkästä aikaa kevyessä istunnassa ja tulipa huomattua, että tuollaisia treenejä varten jalustimet saisi lyhentää ainakin yhdellä reiällä.


Tehtävänä oli kuitenkin etupäässä siirtyä käyntiin istumalla pehmeästi alas. "Häntä" piti muistaa pitää kinttujen välissä ja selkä rentona. Frida siirtyikin ihan uskomattoman hyvin käyntiin! En ottanut yhtään ohjista ja silti se siirtyi niin hienosti ja pehmeästi (: Kun tätä oltiin tehty jonkin aikaa yhteen suuntaan pidettiin huilit ja ratsastajan jumppatuokio. Venyteltiin juurikin selkää ja koitettiin saada sitä pyöreämmäksi ja rennoksi. Hyviä venyttelyvinkkejä saatiin selästäkäsin venyttelyyn, eikä Fridakaan ollut moksiskaan, vähän vain ihmetteli, että mitäs tuo ratsastaja tuolla nyt keikkuu :D

Venyttelyjen jälkeen tehtiin samaa harjoitusta myös toiseen suuntaan, eikä valittamista ole (: Tämän jälkeen muistaakseni huilittiin hetki, ennen kuin aloitettiin vastaava harjoitus harjoitusravissa. Nyt joutuivat vatsalihakset koville, kun en enää saanutkaan "joustaa" selkä notkolla vaan piti olla rentona ja kuitenkin selkä suorassa. Otettiin siis myös harjoitus ravista siirtymisiä samalla perjaatteella käyntiin, en osaa oikein selittää miten se tehdään, mutta oli uskomatonta kuinka pienestä avusta Frida siirtyi käyntiin! Mitään ei tarvinnut jännittää, niin että suurinpiirtein alkaisi kramppaamaan, kunhan vain suoristui ja tiivisti istunnan samalla puhaltaen ulos. Wau! Tajusin tämän loppupeleissä vasta kun olin jo ratsastanut.

Venyttelyä, pahoittelut ylivalottuneesta kuvasta

Tehtävässä oikeasti molemmat keskittyivät sen 110%, joten ei edes oikein tajunnut että mitä tässä nyt tapahtuikaan :D Tai tajusi mitä teki ja tapahtui, mutta ei osannut ajatella, että vau Fridahan siirtyy todella pienestä avusta käyntiin. Tehtiin vielä harjoitusravissa voltteja ja loivaa kiemuraa ja Frida alkoi tarjota todella kivaa ravia. Harmi, ettei näytä videolta yhtään niin kivalta miltä tuntui :DD Jäi kuitenkin ihan superhyvät fiilikset ja nyt tietää taas mihin (jalkojen lisäksi) omassa korpassa keskittyy ja tuli myös vinkkejä miten ponin saa herkisteltyä.

2011/06/23

Aikamoinen tallipäivä!


Tänään lähdin ensin bussilla kaverini Saran (Askeltaen) kanssa tallille, joka sijaitsee aivan Fridan tallin vieressä. Kävin kuvailemassa hänen ja vuokraheppa Jassen menoa. Pakko sanoa, että oli harvinaisen kivan näkönen lämppäri! Oisin voinut luulla peeveeksi (ainakin yksi ent. vuokrahevoseni muistutti paljon enemmän lämppäriä kuin Jasse, vaikka olikin peevee) silloin kun liikkui oikein päin.

Tosiaan siellä meni jokunen tunti, kuvailin ja tepsuttelin heidän kanssaan lyhyen pätkän maastossakin. Kun oltiin kaikki saatu täällä valmiiksi lähdettiin käppäilemään Fridan luokse. Matkaan ei varmaankaan mennyt edes kymmentä minuuttia, suunniteltiinkin että pitää tehdä näitä 'tallivalokuvaus' reissuja useamminkin :D

Kaikki vaikutti sujuvan hyvin, käytiin hakemassa Frida laitsalta ja laitettiin se kuntoon jne. Jopa juoksutus sujui alkuun ihan kivasti, Frida löllötteli tavalliseen laiskaan tapaansa. Mutta jokin sillä pimahti kun menin selkään (en väitä etteikö minussakin olisi omat vikani). Se oli hirmu jäykkä ja tuijotteli. Kaiken lisäksi sen laidunkaveri Aku käppäili juuri laitumelta ja tietenkin huuteli Frida tytölle -> ja Frida huusi takaisin (ja jännittyi entisestään)! Niinpä hyppäsin alas ja juoksuttelin aikani kentällä, samalla kun Aku ja kiti pyörivät toisessa päässä juoksuttamassa. Frida toimi yllättävän kivasti, laukkasi nätisti ja siirtyi hyvin nätisti raviin laukasta ja toisinpäin. Koska juoksutus alkoi sujua kipusin takasin selkään ja iloiseksi yllätyksekseni poni alkoi toimia.


Se rentoutui hieman ja alkoi jopa hetkittäin kuunnella. Tehtiin ravissa spiraaliharjoitusta, joka sujui loistavasti (: Juuri tällöin kyllä alkoi kauhea myrsky; puut suurinpiirtein kaatuivat päälle ja satoi kaatamalla! Frida hieman jännittyi tästä, mutta kokonaisuudessaan oli hetken ihan kiva. Kaikki kuitenkin muuttui kun Aku lähti kentältä. Frida oli jälleen hirmu jännittynyt eikä kuunnellut sitten tippaakaan. Tässä olisi auttanut laittaa se vain oikein kunnolla töihin; tulla alas selästä ja juoksuttaa vähän aikaa reippaasti. Minua ei kuitenkaan enää huvittanut pelleillä sen kanssa (kyllä, Frida myös osaa pelleillä - silloin kun se oikeasti pelkää se tärisee ja huohottaa, ei kaahota ravurinravia kuurona). Niinpä nostin laukan ja röllöteltiin pari kiekkaa. Hahhah, huvittavaa! Poni hyppi eteenpäin, tuntui kuin se olisi pukitellut, mutta videolta näytti lähinnä hassulta hyppimiseltä.

Mahtava tunne sinäänsä: Minua ei jännittänyt yhtään! Vaikka vauhti oli aika huima, Frida oli hanskassa ja sain sen aina halutessa raviin. Niinpä siinä sitten tehtiin laukka -> ravi siirtymisiä kunnes poni rentoutui ja alkoi kuunnella. Tehtiin vielä molempiin suuntiin ensin harjoitusravissa ja sitten kevyessä työskentelyä. Tässä vaiheessa Frida alkoi oikeasti olla hirmu kiva (: Kuunteli ja oli herkkä, mutta ei kuitenkaan enää jännittynyt. Loppukäynnit taluttelin maastakäsin.


pahoittelut istuntani laukassa...

Pikku hiljaa näköään alkaa oppia miten sen tutun hepan saa toimimaan. Fridan kanssa kun ei auta jäädä jummaamaan käynnissä jos se tuijottelee/pöhisee, koska silloin se alkaa sinkoilla ja kyttää yhä entistä enemmän. Parasta on päästellä turhat paineet pois ja sen jälkeen vasta pyytää työskentely muotoa ja yksinkertaisia asioita. Naureskeltiin juuri Sarankin kanssa, että tuo ei esimerkiksi Jassella toimisi :D Sinäänsä jäi ihan hyvä maku treenistä, sillä tuli lisää varmuutta ja alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että Frida on hanskassa myös silloin kuin se pelleilee. Ja tulihan siihen loppuun kivaakin ravia (:

2011/06/21

Kaikella on tarkoituksensa

Onse ukkossää vaan niin loistava treenisää, että piti valmennus perua :s Tänään kävi hieman kurjasti, sillä juuri kun olin päässyt tallille alkoi kauhea ukonilma ja tuntui ettei se siinä ihan hetkessä lopu, joten päätettiin siirtää valmennusta. No kyllähän se sellaisen tunnin kesti ja loppujen lopuksi kaikella on tarkoituksensa.

Sateen hieman hellittäessä kipaisin hakemaan Fridan laitumelta. Järkevänä en tietenkään ollut ottanut mukaan edes sadetakkia, no Tampereella paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta kun lähdin bussilla kohti Kangasalaa. Sain kuitenkin haettua Fridan sen verran ripeästi, etten siinä pahemmin kastunut ja toisaalta sadekkin oli juuri lakkaamassa.

Seisoskeltiin siinä suulissa hetki ja tuumin mitäköhän sitä nyt tekisi. Ratsastamaan en ainakaan ollut lähdössä, sillä ukkonen yhä jyristeli jossain kauempana. Niinpä päätin pyyhkäistä Fridasta suurimmat kurat pois ja lähteä taluttamaan sitä maastoon (suitset ponille päähän ja liina messiin + mulle kumpparit).

Ajattelin ensin katsoa yhden lenkin, joka ns. kiertää tallin. Eli lähdettiin ensin kuvassa näkyvälle lenkille, mutta matka tyssäsi tuohon missä alkaa katkoviiva. Siellä oli tien kunnostus kesken, kaivurilla täyttivät sitä hiekalla tms. joten jouduimme kääntymään takaisin. Olen kyllä silti tuostakin reissusta ylpeä, sillä Frida ei tuumannut yhtikäs mitään edes siitä kaivurista! Muutenkin käyttäytyi niin hienosti, ei yhtään kyttäillyt ja oli niin rauhassakin (:


Koska alkuperäinen reittisuunnitelma ei onnistunut suunnattiin sitten harjulle. Olen iloisesti yllättynyt Fridan käytöksestä myös isomman tien vieressä, se yhtään pelleillyt vaikka vähän näytti jännittävänkin (tosin vain sen aikaa kun seistiin tien risteyksessä). Harjulla on ilmeisesti yksi merkattu ratsastusreitti, mutta ei tällä kertaa lähdetty sinne lampsimaan, vaan mentiin monttuun ihmettelemään. Siellä seilaitiin jonkin aikaa sellaisia reittejä, joita muutkin olivat hevosten kanssa kulkeneet (lanta kasoista päätellen :D) ja välillä pysähdyttiin katselemaan ympäristöä. Frida oli ihan hirmu hienosti (: Otettiin jopa pari ravipätkää ja nekin sujuivat moitteettomasti. Yhteensä reissussa meni reilu tunti.

Myös paluumatka harjulta kotiin sujui täysin ongelmitta, Frida ei edes välittänyt kahdesta ratsukosta jotka tulivat meitä vastaan. Tallilla sitten sai pöperönsä, jonka jälkeen vein tamman takaisin laitsalle ja lähdin itse lampsimaan kohti bussipysäkkiä. Että tämmöinen hieman erilainen päivä meillä tänään (: Olisi kyllä mahtavaa päästä Fridan kanssa jossain vaiheessa maastoilemaankin!

2011/06/20

Mutta moottoritie on kuuma

No ei nyt ihan moottoritie, mutta tie kuitenkin. Mentiin nimittäin Fridan kanssa tänään isolle kentälle tietä pitkin (normaalisti mennään metsäpolkua) ja olin iloisesti yllättynyt ponin käytöksestä.


Alkujaan meidän piti tallustella tavalliseen tapaan metsän kautta, mutta koska tallin omistaja laittoi pihatietä ja traktori oli keskellä pihaa, päädyttiin tekemään "kiertolenkki" - tosiasiassa tien kautta kulkeminen ei pidennä matkaa yhtään. Olen oikeastaan tästä sattumasta erittäin tyytyväinen, sillä ilman sitä ei olisi tullut lähdettyä ponin kanssa vielä vähään aikaan tielle edes jalkaisin (vaikka itse asiassa ollaan me tuossa tiellä joskus ratsastettukkin) ja nyt kun Frida käyttäytyi niin miten käyttäytyi uskallan ehkä lähteä oikein kunnollakin maastoonkin sen kanssa (:

Kuten varmasti voitte arvata, Frida käyttäytyi koko matkan loistavasti! Se vain tallusteli erittäin rauhallisesti perässäni, ei edes tuijotellut. Kentälle päästyämme kuitenkin piti hieman katsella, että mihis nyt tultiin, mutta siihen se sitten jäikin. Aloittelin juoksutuksen tällä kertaa ilman piuhoja ja olen ponista aika ylpeä, sillä se ei yhtään sinkoillut (;



Otettuamme käyntiä molempiin suuntiin pyysin Fridan siirtymään raviin, edelleenkin ilman piuhoja. Oho, Frida oli jopa pikemmin laista kuin sinkoileva! Oli aika uskomaton fiilis nähdä se niin rentona isolla kentällä (: Ravin jälkeen otettiin vielä laukkaakin molempiin suuntiin; vasen kierros oli hieman hankalampi, laukka kyllä nousi, mutta jo kierroksen laukkaaminen tuotti vaikeuksia. Saatiin kuitenkin yksi kiekka laukattua oikein hyvin vasemmalle, jonka jälkeen vaihdettiin suuntaa. Oikeaan kierrokseen Frida oli heti paljon parempi, jaksoi laukatakkin pidempiä pätkiä. Vaikkakin oikeaan kierrokseen hetken laukkailtuaan Frida sekosi jaloistaan ja lensi nokalleen. Onneksi ei pahemmin sattunut ja poni nousi heti ylös, jatkaen hämmästyneen näköisenä tallustelua. Otettiin tämän jälkeen vielä sekä laukkaa että ravia, jottei mitään "kammoja" jäänyt.



Sitten vielä loppukäynnit ja lähdetiin talsimaan kohti kotia, jälleen tien kautta ilman ongelmia (: Itse asiassa tuolta tien kautta on mukavampi kulkea ainakin näin maastakäsin, kun ei joudu rämpimään puskassa (Frida kun valtaa koko polun :D) - eikä itikoitakaan ole! Siispä taidetaan nyt hyödyntää tietä aina kun on mahdollista ja mettän läpi tullaan varmaan enemmän ratsastaen. Tänään oli tosiaan aika kevyt päivä (juoksutuskin oli kokonaisuudessaan todella lyhyt), sillä huomenna onkin tiedossa taas valmennus (: (itse valmennuksesta ei ole video/kuvamateriaalia tulossa, mutta luulenpa että kirjoittelen silti, siis huomiseen!)



Iloinen tallikoira Milou (:

2011/06/19

Videokoostetta puomeista (:


Kommenttia saa heittää videosta vaikka tähän, teenkö jatkossakin tämän tyylisiä vai vain pelkkiä koosteita ilman mitään efektejä?

Tennarit vilikkuen mettään juoksee räkänokka tää


Joskus saa olla ylpeä pienestä ponistaan, saahan? :) Ja samalla hieman itsestäänkin, nimittäin tuntuu että vihdoin alan löytämään sen varmuuden ratsastukseen, jolla saan Fridan pelleilyt loppumaan. Minua ei enää yhtään kauhistuta(/jännitä/pelota) se, että poni saattaa yhtäkkiä säpsähtää (ja singota johonkin) jotain ihan olematonta asiaa, ja täten tilanne pysyy hallinnassa. Se ei enää edes häiritse meidän työskentelyä, olen hyväksynyt viimein, että Fridalta ei voi vaatia 100% rauhallisuutta ja "pomminvarmuutta".

Tuntuu aika upealta, kun tuon on sisäistänyt. Toki vielä paljon on tekemistä, ennen kuin löydän sen todellisen rohkeuden, mutta edistystä tämäkin! Varmaan menee aikaa, kunnes uskallaudun ponin kanssa kunnolla maastoon lähtemään - saatikka mäntsäreihin (jonne todella haluaisin mennä), mutta kuten aina sanon hiljaa hyvä tulee (:



No nyt asiaan, ettei mene tälläiseksi lörpöttelyksi koko teksti! Mietin tänään kahteen kertaan ennen kuin raahasin ratsastuskamppeet suuliin; Yleensä olen aina vaparin jälkeen aina pitänyt pelkän juoksutuspäivän, mutta toisaalta pitäisi ratsastaa tällä viikolla vielä kolmas kerta. Niinpä päätin rohkaistua ja raahasin myös satulan ja saappaat suuliin.

Lyhyen juoksutuksen jälkeen, jossa Frida vaikutti äärimmäisen laiskapallolta, kipusin selkään ja aloitin työskentelyn. Tehtiin ensiksi taivutteluja loivalla kiemurauralla molempiin suuntiin, kunnes Frida alkoi taipua. Aluksi oli jälleen hieman erimielisyyksiä; Fridaa kun ei työt taas oikein kiinnostaneet, lisäksi muut ratsukot lähtivät kentältä ja se oli tammasta aika kauheaa. Päästiin kuitenkin aika nopeasti yhteisymmärrykseen ja siirryttiin raviin.



Vaan ei pelannut yhteistyö heti ravinkaan osalta. Frida laahusti pää taivaissa eteen ja taipuminen tuntui mahdottomalta. Se on nyt tehnyt tätä muutamana kertana, että joutuu ratsastamaan muutaman kiekan ennen kuin se vertyy, joten en tänäänkään heti luovuttanut. Ravailtiin hetki molempiin suuntiin ja tehtiin isoja pääty-ympyröitä, tänäänkin tämä tepsi ja pian Frida pehmeni ja alkoi liikkua pehmeästi työskentelymuodossa. Ravattiin vielä muutama kiekka ennen huileja.

Alkuverkan jälkeen aloitettiin varsinainen tehtävä: Tänään tehtiin puomeja. Ensin käynnissä ja sen jälkeen kevyessä ravissa. Käyntipuomit sujuivat loistavasti, Frida keskittyi ihan hyvin ja nosteli jalkansa tarkasti. Ongelmia ilmeni vasta kun oli tarkoitus siirtyä raviin. Tietenkin juuri silloin kentän viereiselle tielle ilmestyi aivan kamalan pelottavat lastenrattaat (no ei nyt ihan kamalan pelottavat, mutta kuitenkin) ja niitä sitten piti pöhistä.


(puomitehtävä, mittakaava ei kyllä ole ihan oikea...)

Minua ei tänään huvittanut yhtään Fridan pelleilyt ja päätin, että NYT TEHDÄÄN TÖITÄ. Niinpä ratsastin vain ponin reippaasti eteen, ja kun ne rattaat vieläkin kummittelivat ponin alitajunnassa istuin alas harjoitusraviin ja tehtiin muutamia ravi -> käynti -> ravi siirtymisiä. Pidättävät avut olivatkin aika kadoksissa ja Fridaa sai pidättää huomattavasti voimakkaammin mitä yleensä. No koska kiire ei ollut, tehtiin siirtymisiä niin kauan kunnes saatiin muutama ok siirtyminen ja palttiin vasta sitten tehtävään.

Tämän jälkeen ravipuomit sujuivat oikein hyvin (: Fridakin taisi tajuta, että tuijottelemalla ei pääse luistamaan töistä ja itse sain taas hieman lisää varmuutta ratsastukseeni. Ravipuomeja tultiin aika useaan otteeseen, kunnes pidettiin huilit ja tehtiin sama tehtävä sekä käynnissä että ravissa toiseen suuntaan. Etenkin ravi sujui toiseen suuntaan hyvin, Frida oli kivasti avuilla ja kuunteli hyvin kääntäviäkin apuja (ei luisunut tms). Lisäksi se oikeasti tuntui tykkäävän, korvat höröllä piti tepsutella puomeille (:



Otettiin myös toiseen suuntaan aika monta toistoa, kunnes lopetettiin ja otettiin vielä pari kiekkaa kevyttä ravia ennen lopetusta. Olen kyllä todella tyytyväinen tämänkin päivän treeniin, sen verran kivasti puomit sujuivat (: Minustakin oli kivaa päästä ratsastamaan "teitä" ja muutenkin vähän erilaisia juttuja, ehkä me vielä joskus aloitetaan hyppääminenkin (;

No ei tässä vielä kaikki!!! Päätettiin kaiken kukkuraksi lähteä käymään isolla kentällä ratsastaen. Vaikka Frida oli vähän pöhlö tuulella, minusta tuntui että "hei mä oikeesti hallitsen tän ja luotan itteeni ja poniin!", joten uskallettiin myös isolle kentälle lähteä. Äippä lähti toki kävelemään mukaan tukijoukoiksi (; Matka sujui oikein mallikkaasti! Frida ei säikkynyt kertaakaan (: Ei edes linnun poikasta tiellä, ambulanssia, työmaa ääniä eikä pientä puuta joka piti siirtää pois tieltä (raksahteli). Käveltiin isolla kentällä molempiin suuntiin kiekat ja vähän taivuteltiin, loppuun Frida jopa myötäsi. Voi että olen ylpeä pikku ponista (: Poni sai paljon herkkuja ja tallille palattuamme suihkuttelin sen vielä ennen laitsalle menoa. Mahakin alkaa olla jo tottunut ruohoon, joten maitohappobakteerinkin syöttäminen lopetettiin.



Tämmöinen iloinen kesäpäivä meillä tänään oli (: Paljon uusia onnistuneita asioita ja minun kannalta ahaa elämyksiä ja rohkaistumista! Huomenna sitten hieman kevyemmin, josko tiistaina päästäisiin valmennukseenkin (;

2011/06/18

videokoosteet :p


Fridan tämän hetkisestä laukasta liinassa pätkät. Tällä hetkellä Frida pudottaa laukan herkästi raville (etenkin vasemman) ja se harvemmin pyörii noin hyvin mitä videolla, reeniä täytyy siis vielä tehdä ennen kuin päästään selästäkäsin aloittelemaan.


Videopätkiä eilisestä treenistä, jolloin harjoiteltiin toisen kerran väistöjä. Vielä on paljon tekemistä, mutta olen aika ylpeä ponista, kun ottaa huomioon että tuo oli toinen kerta väistöjä tehdessä (: Oikeaan suuntaan väistettäessa takapää jää vielä jälkeen (jonka veikkaan johtuvan vas.takasesta, joka aina kuitenkin hieman jäykempi), mutta eiköhän sekin suunta saada ajan kanssa toimimaan (:


2011/06/17

Haastetta peliin


Tänään tuuppailtiin Friidan kanssa hieman koulua, kun ei ollut edes niin hirmuisen kuumakaan. Aloitettiin yksinkertaisesti taivuttelemalla ja tekemällä pysähdyksiä käynnissä. Frida oli ihan ok, vaikkakin tuntui ettei sitä kiinnostanut tippaakaan mitä siltä pyysin. Sen sijaan tiellä kulkevat ihmiset (ja kaikki muukin liikkuva) olivat erittäin mielenkiintoisia, jopa jännittäviä.

Aikamme taivuteltua Frida alkoi kuunnella hieman paremmin ja pysähdyksetkin sujuivat paremmin. Niinpä siirryttiin ravaamaan kevyttä ravia. Aluksi tuntui ettei tästä tulisi mitään; poni kaahotti kaula jännittyneenä tuijotellen tielle. No en kuitenkaan luovuttanut, vaan aloin pehmeästi taivutella isoilla ympyröillä ja pian Frida onneksi pehmenikin ja suostui kulkemaan oikein mukavasti. Tämän jälkeen pidettiin pieni hengähdystauko, ennen kuin aloitettiin varsinainen tehtävä.



Tänään treenaattiin pohkeenväistöä käynnissä, joka sujui ihan loistavasti! Etenkin oikeeseen kiekkaan Frida oli oikein kiva, väisti oikeasti pelkästä painoavusta (: Toki ristiaskeleet ovat vielä pieniä, mutta tärkeintä on nyt että Frida tajuaa idean. Vasempaan kiekkaan väistöt eivät sujuneet niin hyvin, takapää jää aina hieman turhan paljon jälkeen. Mutta eiköhän tämänki ala sujua kun treenataan (:

Vasempia väistöjä tehdessä Frida keksi säikähtää jotain isoa raksahdusta ja oli sen jälkeen ihan pörheänä. Siirryttiin kuitenkin parin väistökerran jälkeen harjoitusraviin ja alettiin työstämään sitä. Yllätyksekseni Frida jopa pisti hanttiin ympyrätaivutteluissa ja pukitti pariin kertaan. Tämä toisaalta johtui siitä, että pelottava tie oli juuri sen kohdan vieressä josta piti kääntyä ympyrälle. Päätin kuitenkin, että nyt ei lannistuta ja napsautin poni pari kertaa raipalla ja ratsastin reippaasti eteen. Onnekseni Frida päättikin sitten luovuttaa ja kuunteli tämän jälkeen apujani oikein kivasti.



Vaikka Frida oli hirmuisen pörheänä ja tuntui kuin olisi tikittävällä pommilla ratsastanut, se liikkui oikein muikeasti ja oli koko ajan hallinnassa (; Se polki kerrankin kunnolla allensa ja muutenkin tarjosi nättiä ravia. Tehtiin paljon siirtymisiä ja ympyröitä, joiden avulla tamma pikku hiljaa rentoutui ja parani entisestään loppua kohden. Lopussa sitä pystyi jopa ottamaan tavallista enemmän kiinni ja ratsastamaan tavallista korkeammassa muodossa. Olen aika ylpeä ponista, vaikka se pörhistelikin ((: Teki hyvää molemmille; minä uskallauduin ratsastamaan Fridaa myös silloin kun se pöhisee ja on haastavampi ratsastaa ja Frida tajusi, etten minä mene ihan lukkoon jos se jotain pelkää, toisin sanoen se voi luottaa muhun enemmän.



Treenin jälkeen pesaisin jälleen kerran ponin, joka oli hienosti. Jonka jälkeen heitettiin mömmöt eteen ja myrkyttelin Fridan, sitten vain laitumelle mässäilemään (: Huomenna koitetaan ottaa vähän rennommin kun tuli tänään molemmille kauhea hikikin (;