Joskus saa olla ylpeä pienestä ponistaan, saahan? :) Ja samalla hieman itsestäänkin, nimittäin tuntuu että vihdoin alan löytämään sen varmuuden ratsastukseen, jolla saan Fridan pelleilyt loppumaan. Minua ei enää yhtään kauhistuta(/jännitä/pelota) se, että poni saattaa yhtäkkiä säpsähtää (ja singota johonkin) jotain ihan olematonta asiaa, ja täten tilanne pysyy hallinnassa. Se ei enää edes häiritse meidän työskentelyä, olen hyväksynyt viimein, että Fridalta ei voi vaatia 100% rauhallisuutta ja "pomminvarmuutta".
Tuntuu aika upealta, kun tuon on sisäistänyt. Toki vielä paljon on tekemistä, ennen kuin löydän sen todellisen rohkeuden, mutta edistystä tämäkin! Varmaan menee aikaa, kunnes uskallaudun ponin kanssa kunnolla maastoon lähtemään - saatikka mäntsäreihin (jonne todella haluaisin mennä), mutta kuten aina sanon hiljaa hyvä tulee (:
No nyt asiaan, ettei mene tälläiseksi lörpöttelyksi koko teksti! Mietin tänään kahteen kertaan ennen kuin raahasin ratsastuskamppeet suuliin; Yleensä olen aina vaparin jälkeen aina pitänyt pelkän juoksutuspäivän, mutta toisaalta pitäisi ratsastaa tällä viikolla vielä kolmas kerta. Niinpä päätin rohkaistua ja raahasin myös satulan ja saappaat suuliin.
Lyhyen juoksutuksen jälkeen, jossa Frida vaikutti äärimmäisen laiskapallolta, kipusin selkään ja aloitin työskentelyn. Tehtiin ensiksi taivutteluja loivalla kiemurauralla molempiin suuntiin, kunnes Frida alkoi taipua. Aluksi oli jälleen hieman erimielisyyksiä; Fridaa kun ei työt taas oikein kiinnostaneet, lisäksi muut ratsukot lähtivät kentältä ja se oli tammasta aika kauheaa. Päästiin kuitenkin aika nopeasti yhteisymmärrykseen ja siirryttiin raviin.
Vaan ei pelannut yhteistyö heti ravinkaan osalta. Frida laahusti pää taivaissa eteen ja taipuminen tuntui mahdottomalta. Se on nyt tehnyt tätä muutamana kertana, että joutuu ratsastamaan muutaman kiekan ennen kuin se vertyy, joten en tänäänkään heti luovuttanut. Ravailtiin hetki molempiin suuntiin ja tehtiin isoja pääty-ympyröitä, tänäänkin tämä tepsi ja pian Frida pehmeni ja alkoi liikkua pehmeästi työskentelymuodossa. Ravattiin vielä muutama kiekka ennen huileja.
Alkuverkan jälkeen aloitettiin varsinainen tehtävä: Tänään tehtiin puomeja. Ensin käynnissä ja sen jälkeen kevyessä ravissa. Käyntipuomit sujuivat loistavasti, Frida keskittyi ihan hyvin ja nosteli jalkansa tarkasti. Ongelmia ilmeni vasta kun oli tarkoitus siirtyä raviin. Tietenkin juuri silloin kentän viereiselle tielle ilmestyi aivan kamalan pelottavat lastenrattaat (no ei nyt ihan kamalan pelottavat, mutta kuitenkin) ja niitä sitten piti pöhistä.
Minua ei tänään huvittanut yhtään Fridan pelleilyt ja päätin, että NYT TEHDÄÄN TÖITÄ. Niinpä ratsastin vain ponin reippaasti eteen, ja kun ne rattaat vieläkin kummittelivat ponin alitajunnassa istuin alas harjoitusraviin ja tehtiin muutamia ravi -> käynti -> ravi siirtymisiä. Pidättävät avut olivatkin aika kadoksissa ja Fridaa sai pidättää huomattavasti voimakkaammin mitä yleensä. No koska kiire ei ollut, tehtiin siirtymisiä niin kauan kunnes saatiin muutama ok siirtyminen ja palttiin vasta sitten tehtävään.
Tämän jälkeen ravipuomit sujuivat oikein hyvin (: Fridakin taisi tajuta, että tuijottelemalla ei pääse luistamaan töistä ja itse sain taas hieman lisää varmuutta ratsastukseeni. Ravipuomeja tultiin aika useaan otteeseen, kunnes pidettiin huilit ja tehtiin sama tehtävä sekä käynnissä että ravissa toiseen suuntaan. Etenkin ravi sujui toiseen suuntaan hyvin, Frida oli kivasti avuilla ja kuunteli hyvin kääntäviäkin apuja (ei luisunut tms). Lisäksi se oikeasti tuntui tykkäävän, korvat höröllä piti tepsutella puomeille (:
Otettiin myös toiseen suuntaan aika monta toistoa, kunnes lopetettiin ja otettiin vielä pari kiekkaa kevyttä ravia ennen lopetusta. Olen kyllä todella tyytyväinen tämänkin päivän treeniin, sen verran kivasti puomit sujuivat (: Minustakin oli kivaa päästä ratsastamaan "teitä" ja muutenkin vähän erilaisia juttuja, ehkä me vielä joskus aloitetaan hyppääminenkin (;
No ei tässä vielä kaikki!!! Päätettiin kaiken kukkuraksi lähteä käymään isolla kentällä ratsastaen. Vaikka Frida oli vähän pöhlö tuulella, minusta tuntui että "hei mä oikeesti hallitsen tän ja luotan itteeni ja poniin!", joten uskallettiin myös isolle kentälle lähteä. Äippä lähti toki kävelemään mukaan tukijoukoiksi (; Matka sujui oikein mallikkaasti! Frida ei säikkynyt kertaakaan (: Ei edes linnun poikasta tiellä, ambulanssia, työmaa ääniä eikä pientä puuta joka piti siirtää pois tieltä (raksahteli). Käveltiin isolla kentällä molempiin suuntiin kiekat ja vähän taivuteltiin, loppuun Frida jopa myötäsi. Voi että olen ylpeä pikku ponista (: Poni sai paljon herkkuja ja tallille palattuamme suihkuttelin sen vielä ennen laitsalle menoa. Mahakin alkaa olla jo tottunut ruohoon, joten maitohappobakteerinkin syöttäminen lopetettiin.
Tämmöinen iloinen kesäpäivä meillä tänään oli (: Paljon uusia onnistuneita asioita ja minun kannalta ahaa elämyksiä ja rohkaistumista! Huomenna sitten hieman kevyemmin, josko tiistaina päästäisiin valmennukseenkin (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti