Tänään lähdin ensin bussilla kaverini Saran (Askeltaen) kanssa tallille, joka sijaitsee aivan Fridan tallin vieressä. Kävin kuvailemassa hänen ja vuokraheppa Jassen menoa. Pakko sanoa, että oli harvinaisen kivan näkönen lämppäri! Oisin voinut luulla peeveeksi (ainakin yksi ent. vuokrahevoseni muistutti paljon enemmän lämppäriä kuin Jasse, vaikka olikin peevee) silloin kun liikkui oikein päin.
Tosiaan siellä meni jokunen tunti, kuvailin ja tepsuttelin heidän kanssaan lyhyen pätkän maastossakin. Kun oltiin kaikki saatu täällä valmiiksi lähdettiin käppäilemään Fridan luokse. Matkaan ei varmaankaan mennyt edes kymmentä minuuttia, suunniteltiinkin että pitää tehdä näitä 'tallivalokuvaus' reissuja useamminkin :D
Kaikki vaikutti sujuvan hyvin, käytiin hakemassa Frida laitsalta ja laitettiin se kuntoon jne. Jopa juoksutus sujui alkuun ihan kivasti, Frida löllötteli tavalliseen laiskaan tapaansa. Mutta jokin sillä pimahti kun menin selkään (en väitä etteikö minussakin olisi omat vikani). Se oli hirmu jäykkä ja tuijotteli. Kaiken lisäksi sen laidunkaveri Aku käppäili juuri laitumelta ja tietenkin huuteli Frida tytölle -> ja Frida huusi takaisin (ja jännittyi entisestään)! Niinpä hyppäsin alas ja juoksuttelin aikani kentällä, samalla kun Aku ja kiti pyörivät toisessa päässä juoksuttamassa. Frida toimi yllättävän kivasti, laukkasi nätisti ja siirtyi hyvin nätisti raviin laukasta ja toisinpäin. Koska juoksutus alkoi sujua kipusin takasin selkään ja iloiseksi yllätyksekseni poni alkoi toimia.
Se rentoutui hieman ja alkoi jopa hetkittäin kuunnella. Tehtiin ravissa spiraaliharjoitusta, joka sujui loistavasti (: Juuri tällöin kyllä alkoi kauhea myrsky; puut suurinpiirtein kaatuivat päälle ja satoi kaatamalla! Frida hieman jännittyi tästä, mutta kokonaisuudessaan oli hetken ihan kiva. Kaikki kuitenkin muuttui kun Aku lähti kentältä. Frida oli jälleen hirmu jännittynyt eikä kuunnellut sitten tippaakaan. Tässä olisi auttanut laittaa se vain oikein kunnolla töihin; tulla alas selästä ja juoksuttaa vähän aikaa reippaasti. Minua ei kuitenkaan enää huvittanut pelleillä sen kanssa (kyllä, Frida myös osaa pelleillä - silloin kun se oikeasti pelkää se tärisee ja huohottaa, ei kaahota ravurinravia kuurona). Niinpä nostin laukan ja röllöteltiin pari kiekkaa. Hahhah, huvittavaa! Poni hyppi eteenpäin, tuntui kuin se olisi pukitellut, mutta videolta näytti lähinnä hassulta hyppimiseltä.
Mahtava tunne sinäänsä: Minua ei jännittänyt yhtään! Vaikka vauhti oli aika huima, Frida oli hanskassa ja sain sen aina halutessa raviin. Niinpä siinä sitten tehtiin laukka -> ravi siirtymisiä kunnes poni rentoutui ja alkoi kuunnella. Tehtiin vielä molempiin suuntiin ensin harjoitusravissa ja sitten kevyessä työskentelyä. Tässä vaiheessa Frida alkoi oikeasti olla hirmu kiva (: Kuunteli ja oli herkkä, mutta ei kuitenkaan enää jännittynyt. Loppukäynnit taluttelin maastakäsin.
pahoittelut istuntani laukassa...
Pikku hiljaa näköään alkaa oppia miten sen tutun hepan saa toimimaan. Fridan kanssa kun ei auta jäädä jummaamaan käynnissä jos se tuijottelee/pöhisee, koska silloin se alkaa sinkoilla ja kyttää yhä entistä enemmän. Parasta on päästellä turhat paineet pois ja sen jälkeen vasta pyytää työskentely muotoa ja yksinkertaisia asioita. Naureskeltiin juuri Sarankin kanssa, että tuo ei esimerkiksi Jassella toimisi :D Sinäänsä jäi ihan hyvä maku treenistä, sillä tuli lisää varmuutta ja alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että Frida on hanskassa myös silloin kuin se pelleilee. Ja tulihan siihen loppuun kivaakin ravia (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti