2011/01/30

[60] Luottamuksen tuntua ♥


Tänään tehtiin Fridan kanssa perus juoksutustyöskentelyn lisäksi maastakäsin "luottamustehtäviä". Tamma toimi hienosti, juoksuttaessa vaikutti olevan vähän haluton (=jumissa?), mutta ei kuitenkaan pelleillyt. Ei välittänyt sen kummemmin lähellä kuuluvasta moottorin surinasta, lähistöllä kiljuvista lapsista kuin tuulestakaan. Sain taas aiheen olla ylpeä (: Lyhyen kä+ra juoksutuksen jälkeen oli vuorossa irtojuoksutus.

Frida veteli jälleen korvat luimussa kiitopukkilaukkaa, mutta hetken kuluttua jaksoi jopa kuunnella minua. Hienosti laukkaili ympyrällä ja siirsi raviinkin pyynnöstä, jopa luoksetulot onnistuivat ongelmitta! Siinä tulee kyllä mahtava fiilis kun saa 400kg kuuntelemaan pienimpiäkin apujasi (: No kaikki ei kuitenkaan voi olla täydellistä ja välillä Fridan keskittyminen herpaantuikin ja se pysähtyi tuijottelemaan lähistöllä leikkiviä lapsia, pienellä herätyksellä kuitenkin tilanne oli jälleen hallinnassa. En irtojuoksuttanutkaan pidempään, jottei tamma kyllästy ja niinpä tehtiin loppuun vain lyhyet seuraamisharjoitukset käynti + ravi. Nekin alkavat sujua hyvin ja Frida on hiffannut myös peruutukset todella pienestä kosketuksesta (: Loppuun taluttelin tammaa riimussa tallin ympäri ja kentän vieressä olevalla pelottavalla tiellä, joka ei enää olekkaan niin pelottava. Ensi viikolle toivottavasti saadaan satula-auto, jotta päästäisiin taas selästäkäsin treenailemaan.

2011/01/29

[59] Jännitystä elämään, ei?




Nuoren ponin kanssa eläminen on joskus rasittavaa, raskasta ja haastavaa, toisinaan kuitenkin on mukaviakin päiviä. Tällä hetkellä tuntuu, että Frida on tärkeintä minulle ja kaikki alkaa jälleen toimia. Mutta todellisuudessa, tahdonko "uhrata" elämäni ponille ja sen tukemiseen vai tahdonko elää omaa elämääni? Sitä en tiedä, vieläkin olo on epävarma. En osaa tehdä päätöstä vaikka kuinka pitäisi.

Käytiin Fridan kanssa tänään taluttelemassa maastossa noin kahden kilsan lenkki. Olen ylpeä ponista (: Vaikka se alkumatkalla pelleili ja tuijotteli kamalasti (ja jopa pelkäsi kahta paikoillaan olevaa punaista autoa), loppumatka sujui kuitenkin loistavasti. Heti kun lakkasin kiinnittämästä huomiota sen riekkumiseen, se tyytyi kulkemaan rauhallisesti vierellä. Autot, räikeät lastenrattaat, toiset hevoset eikä erittäin voimakas tuulikaan pelottanut. Frida jopa pysähtyi jälleen ilman narun kiristymistä (: Olin ihan hämmästynyt, etenkin siitä ettei pelännyt tuulta. Tuli taas vähän luottavaisempi olo ja alkoi tuntua siltä, että ehkä tämä ei ole ihan mahdotonta.

Tallille palattuamme heitin Fridalle sadeloimen selkään ja vein sen ulos syömään päiväheiniään. Se ei malttanut vaihteeksi seistä pesarissa, vaan koko ajan oli pakko kuopia - voi johtua siitä, ettei ole ollut vähään aikaan pesarissa. Ai niin heinistä puheen ollen, kuivaheinää tuotiin kerrankin ajallaan! Olen erittäin kiitollinen, ettei tarvitse taas rasittaa ponin vatsaa heinän vaihtelulla - kun ei kerran säilöä kestä.

Ainoa mikä tällä hetkellä huolettaa on tallin toiminta. Frida ei vaikuta voivan henkisesti kovinkaan hyvin, on kovin alakuloinen ja vähän vaisu. Olenkin miettinyt tähän syytä ja tuumaillut, josko kovasti pomottava tarhakaveri vaikuttaisi? Häätää Fridan aina heinäkasoilta pois ja saattaa hyökätä kimppuun jos haen tammaa sisään. Tästä syystä Frida onkin hakeutunut tarhan toiseen päähän ja kurottelee aidan toiselta puolelta oksia. Tarhassa kun ei kulje sähköt (eräs hevonen rikkoi sähköt) rikkoo Frida ohimennen aidan. Ei ole mihinkään karannut, mutta tallin omistaja on alkanut kuulemma hätistelemään tammaa pois sieltä. Tiedä mitä hänen "hätistelynsä" on, kun epäilee, että tuo käytös johtuisi Fridan kovapäisyydestä ja siitä ettei sitä ole vielä nöyryytetty. Jestas! Mielestäni hevosta ei kuulu nöyryyttää ja varsinkaan herkkäluontoista ponia, joka kyllä kunnioittaa ihmistä. Fridahan ei esimerkiksi ota heiniä sylistäni kun vien sille niitä karsinaan, vaan väistää pyynnöstäni ja odottaa kunnes annan luvan. Noo, saa nähdä mitä tuon kanssa tehdään, mutta sitä en hyväksy, että ponia "jurmutetaan" minun poissa ollessani.

2011/01/28

[58] Talven pimeydessä

Jestas miten päätöksen teko osaakin olla vaikeaa! Olen miettinyt jo ties kuinka kauan mitä tulen tekemään, annanko Fridan pois vai jatkanko? Joinakin päivinä se on kuin ihmisen mielin, kun taas toisinaan yhteistyö on suorastaan mahdotonta. Toki kaikilla hevosilla on erilaisia päiviä, mutta Fridan kanssa tämä tuottaa ongelmia kun se osaa olla "vaarallisella tavalla" arvaamaton.

No valmennus sujui kuitenkin kaikesta huolimatta ihan hyvin, sain paljon lisätietoa ihan yleisestikkin hevosesta ja pohdittiin valkunkin kanssa "Frida-ongelmaa". Todettiin myös, että satula on epäsopiva -> on aiheuttanut kuumottavan lihaksen sään taakse. Lisäksi Fridalla saattaa olla vatsassa jotain häikkää, koska selkeästi useinmiten pakenee kipua. Koitetaan nyt vähentää stressiä (vaikka hyvin vaikeaa se on kun tarhakaveri käy päälle ja vieruskaveri karsinassa samoin), saada enemmän kuivaheinää ja "rauhoittaa tilanne". Lisäksi Frida saa nyt maitohappobakteeri kuurin ja hieron sen takajaloissa olevia hermopisteitä pari minuuttia per päivä. Toivottavasti saadaan massu kuntoon (ripulillahan se ei nyt onneksi ole), eikä mitään vakavempaa ilmenisi. Voihan se olla vain "stressimahainen" ja silloin vain eletään sen kanssa.

Lisäksi jos Frida minulle jää (nyt alkaa kallistua sinne puolelle), tilataan satula-auto sovittamaan satuloita ja hieroja katsomaan tuota jumia tms. Tämä viikko ollaan otettu melko rennosti, juoksutellen ja maastakäsin tehden erilaisia tehtäviä - Frida on toiminut hienosti (:

2011/01/19

[57] Mukavuuden haluja




Poni on ollut ihan mukava nyt viikolla (--: Tuulisina päivinä on ollut vähän pörheänä, mutta kun ollaan pysyttäydytty maastakäsintyöskentelyssä niinä päivinä on kaikki ollut ok. Ratsastellutkin olen pariin kertaan, ihan hyvin tuloksin (: Lauantaina on valkka, jolloin päätän jatkanko Fridan kanssa vai "luovutanko". Näitä asioita miettiessä on kuitenkin tullut selväksi, että kyse ei niinkään ole Fridasta - toki se on haastava ja näin, mutta lähinnä tämä koskee omaa jaksamistani. Jaksanko käydä tallilla vähintään 5x viikossa ja haluanko tätä myös tulevaisuudessa? No sekin selviää pian.

2011/01/14






Teki mieli vähän katsella ponista vanhoja kuvia (: Hassua miten se on muuttunut, nykyään se on tuommoinen pallo kuin alimmassa kuvassa. Nyt on kyllä taas saanut läskiä lisää kun ollut vähemmällä liikunnalla ja saanut liikaa heinää. Edelleen olen hieman epävarma sen asian suhteen, mitä teen tässä. Annanko F pois ja lopetan ratsastuksen, annanko F pois ja hommaan jonkun osaavamman vai jatkanko ponin kanssa? Toisaalta poni on todella ihana ja meillä on erityinen side välillämme. Toisaalta en jaksa sen pelleilyjä ja alan haluta yhä enemmän takaisin "entiseen elämääni".

Fridalla on ollut tällä viikolla jo kaksi vaparia. Ripuli on parantunut, mutta sen viereen on siirretty Sasu, joka hyökkäilee sen kimppuun koko ajan ja on muutenkin ihan hullu. Frida on tästä jotenkin apea, korvat luimussa koko ajan karsinassa ja jotenkin levoton. Säälittää, mutta ei oikein mitään voi tehdä. Olen liikutellut tammaa paljon juoksuttamalla ja on toiminut tosi kivasti, lisäksi ollaan tehty maastakäsin kaikkea pientä, yhteistyön parantamiseksi.

Tänään olin ekaa kertaa selässä, vanhan satulan kanssa. Huomasi kyllä kuinka satula painaa ja sattuu, poni ei tahtonut liikkua käynnissä eteen. "Varoi" astumista ja oli todella haluton. Kerran kuitenkin säpsähti jotain, jonka jälkeen laitoin ravissa töihin. Juoksi satulan tuottamaa kipua pakoon, mutta loppujen lopuksi meni hyvin. Eli siis ravissa tahti oli turhankin reipas, mutta kuunteli kuitenkin hyvin jne. Ihan vain lyhyt treeni, jotta itselle ei jää traumoja. Ei kyllä edes jännittänyt :o

2011/01/09

Poni pohdiskeluja...

Nyt on sitten aivotärähdyksestä toivuttu, ainakin siltä tuntuu. Eilen ja tänään olen ollut jo tallilla ja Frida on ollut taas oma itsensä. On kuitenkin tullut paljon mietittyä sitä onko se mitä minä haluan tältä lajilta (varsinkin kun kaikki jauhavat, että minun pitäisi antaa se pois)? Haluanko koittaa päivästä toiseen vääntää yksinkertaisia juttuja kehittymättä itse ratsastajana? Toisaalta Frida on parasta mitä minulle on koko elämässäni tapahtunut...

Koitetaan nyt päästä yhdessä vielä valkkaan, josko valmentaja osaisi sanoa paremmin meidän tilanteemme. Lisäksi tässä mietin mitä ratsastus merkitsee minulle ja samalla myös sitä, että kestääkö Fridan pääkoppa "ratsuksi tulemista" - pystyykö se kehittymään edes kunnolla helppo C tasolle.

Fridalla on muuten kauhea vesiripuli, sitä seuraillaan. Toivottavasti ei mitään vakavaa ole :s Mistään sen ei kuitenkaan pitäisi sitä olla saanut(?), saa kuivaheinää ja muutenkin kaiken pitäisi olla kunnossa.

2011/01/07

[56] Hieman lepoa kiitos!

Muistikuvat eilisestä ovat epäselviä. Ratsastelin ilmeisesti kuitenkin Fridalla ja mielestäni se oli hoitaessakin ihan kivasti. Ulkona kuitenkin tuuli ja se kyttäili kauheasti + ryösteli. Tätä en muista, mutta äitini kertoi kaivaneensa minut seuraavaksi ylös lumihangesta. Olin lentänyt ponin selästä aitaa päin, koska oma tasapaino ei ole mikään kovin hyvä ilman satulaa. Ilmeisesti sen jälkeen haettiin poni sisään ja riisuin sen varusteet (ei mitään muistikuvia) ja vietiin ulos. Seuraava muistikuva on TAYSsin pihasta. Kauhea päänsärky, mutta mietin vain onko Frida kunnossa. Pitkän odotuksen jälkeen päästiin tutkimuksiin ja mulla todettiin aivotärähdys. Lääkäri oli sama, joka mut pari vuotta sitten lähetti TAYSsiin hoitoon mononukleoosista, tosi kiva lääkäri (: Kerto, että kestää 2-5pv ja seuraavat päivät on kivuliaita. No siitä sitten lähettiin kotiin ja tässä sitä nyt ollaan. Huhhuh, onneks mitään vakavempaa ei sattunut ja tästäkin varmasti selvitään.

Videollekkin toi riekkuminen saatiin ja voin koittaa tehdä siitä tiivisteen, kunhan saan pätkät tänne koneelle. Itse olen tyytyväinen lähinnä siihen, että olen hengissä ja ainoat näkyvät vammat ovat polvessa oleva mustelma ja lohjennut hammas. No täytyy miettiä tätä Frida juttua, mutta toivottavasti ei meidän yhteistyö jää tähän. Pariin päivään en kuitenkaan tallille pääse... No, nyt on hyvää aikaa miettiä tuon ponin riekkumisia ja omia taitoja (tälläkin kertaa kyllä johtui tuulesta tuo ponin pelleily).



Oisko kellään vinkkejä säikylle hepalle?
Auttaiskohan korvahuppu + pumpulit?

2011/01/05

[55] Ymmärrysonkelmia

Tänään tulee ainoastaan videomateriaalia, toivottavasti se kelpaa kuvien sijasta (--: No, Fridallahan oli eilen vapari, mutta yllätyksekseni se oli tänään kivan letkeä. Hoitaessa seisoskeli nätisti ja muutenkin suhtautui taas mukavalla asenteella työhön. Ehkä meidän pitäisikin pitää se 2 vaparia viikossa, josko neiti jaksaisi keskittyä paremmin (--: Tehtiin siis tänään juoksutustyöskentelyä. Ensin alkulämpät ilman piuhoja ja sitten yhteensä noin 5 minuuttia ravipiuhajumppaa kumpaankin suuntaan. Vähän oli jäykkyyttä takana, mutta piuhajumpan aikana alkoi jo liikkua vähän letkeämmin. Loppuun tehtiin vielä puomiviuhkaa metrin väleillä. Frida ei aluksi tajunnut, ettei puomeja saa hypätä, joten meno oli sen mukaista :D Pian kuitenkin tajusi mitä tässä tapahtuu ja alkoi tanssahdella puomien yli paremmin. Toiseen kiekkaan tajusi heti ja toimi hyvin, harmi vain ettei siitä videota.

Jatkossa varmaan treenaillaan paljonkin noita metrin väleillä olevia puomeja ravissa, koska ensinnäkin kehittävät takapään lihaksia ja toiseksi on vähän vaihtelua normitreeniin. Onhan tuo toki myös esteille valmistumiseen ihan hyvää harjoittelua, ettei pompi puolen metrin ilmavaroilla heti alkujaan :D Tallissa vaihteeksi vähän venyteltiin, Frida ei tykännyt ollenkaan ja jouduin syömisen uhriksi! No, pikkuhiljaa se siihenkin tottuu (--:



2011/01/03

[54] Mitä tästä opimmekaan?




(osa kuvista vanhempia)

Sen, että kun pissa nousee päähän ratsastajalla, ei onnistu enää mikään. Koskaan ei saisi olla liian ylpeä ponista ja ajatella "se toimii vihdoin", koska seuraavalla kerralla sitten ei jaksakkaan ratsastaa niin aktiivisesti ja poni rupeaa pelleilemään. Näin juuri kävi meille tänään. Ensinnäkin tuli huomattua taas, että kannattaa hommata omat varusteet -> juoksutusvyö oli jätillä käytössä, joten jouduin menemään ilman. Tämä taas jännitti minua ja vaikutti varmasti vahvasti Fridaankin. Niinpä väännettiin alkuun tuskallisesti kentällä ympyröitä ym. koittaen saada jotain kontaktia. Ehei, poni vain kaahotteli pää taivaissa ja tuijotteli muita heppoja. Ei auttanut vaikka kuinka juttelin, rauhoittelin, pidin ohjat tuntumalla ja ratsastin eteen. Ei sitten ollenkaan! Tuntui kuin se ei antaisi tällä kertaa periksi ollenkaan... Lopulta Frida suostui kulkemaan ravissa kymmenisen askelta rennosti ja päätin tyytyä siihen ja lähteä maastoon.

Tamma tuntui heti paremmalta, vaikkakin vähän tahmealta. Päästiin turvallisesti tallitieltä pois ja otettiin pieni ravipätkäkin. Kaikki tuntui tasoittuneen ja tilanne vaikutti olevan ok. Hetkessä kuitenkin tunnelma särkyi, kuljettiin yhden talon ohi ja hups tamma räjähti. Se lähti laukkailemaan keskelle tietä pukitellen ja kiskoi samalla päänsä maahan. Itse koitin parhaani mukaan kiikkua kyydissä ja oli vain sekunneista kiinni, että olisinkin tippunut sen kaulalta alas. Onneksi sain kuitenkin Fridan kiinni ja rauhoittumaan. Jatkettiin siitä vielä pieni pätkä, jonka jälkeen otettiin kertaalleen ravia ja palattiin kotiin. Sinäänsä siis ihan ok... No toivottavasti muistan ensikerralla ratsastaa huolellisemmin ja ponikin voisi toimia (:



Loppuun haluan vielä asettaa pari tavoitetta vuodelle 2011, kun ilmeisesti poni on jäämässä minulle vielä pitkäksi aikaa (: Ensin kuitenkin hommataan sopiva satula.

- tasaisuutta ratsastaessa
- laukka rennommaksi
- pikkuesteiden opettelua

2011/01/02

[53] Kevyt treeni, vai oliko?






Tänään meidän piti tehdä vaan kevyt treeni, mutta päätimpä sitten toisin. Frida oli jo hoitaessa hieman porsas ( =ei väistäny + kuopi vähän), mutta ei onneksi jaksanut säpsyillä ratsastaessa. Ainoa mistä huomasi oli se, kun poni löntysteli pää taivaissa jäykkänä ja rennoksi ratsastaminen kesti puolet kauemmin. Toisaalta pistetään kovettuneen lumen piikkiin osa, kentällä oli todella vaikea liikkua. Loppujen lopuksi Frida meni todella kivasti (--: Käynnissä tehtiin siirtymisiä, samoin ravissa. Loppuun otettiin myös laukkatyöskentelyä, jonka takia treenistä tuli rankka. Otettiin paljon nostoja ja pyrittiin ottamaan myös käynnin kautta. Frida nostaa jo yllättävän hyvin, vaikkakin tarjoaa vielä useimmiten vääriä laukkoja.

No ajan kanssa varmasti laukkakin kehittyy, saadaan tasapainoa ja Frida oppii nostamaan varmemmin. Nyt toistaiseksi tamma on vielä jännittynyt laukan yhteydessä ja joudun silittelemään sitä rauhoitukseksi, mutta eiköhän tämä tästä - edetään rauhallisesti kuten ravinkin kanssa. Loppuun mentiin vielä loppuravit, jotka sujuivat mukavan letkeästi (: Huomenna olisikin sitten tarkoitus mennä maastoon "palkkioksi" kunnon työskentelypäivistä.

2011/01/01

[52] Höyryveturi täynnä kultalantteja




Tänään tehtiinkin loman jälkeen ekaa kertaa koulutreeniä tuolla hangessa. Frida oli alkuun tosi jännittynyt, ei kuunnellut apuja ja sinkoili. Toisaalta nykyään sen saa heti sinkoamisen jälkeen kiinni, enkä ole gramaaneja tarvinnut. Lopulta kuitenkin tajusin ratsastaa eteen ja rauhoitella tammaa äänellä se tasottui. Tehtiin lopputunti sitten ravityöskentelyä, joka sujui loistavasti (: Vähän oli tahtiongelmia, koska Frida olisi tahtonut mennä reippaammin, mutta muuten meni siis hienosti. Ihan perus ympyrätaivuttelua ym. Ei voitu edes pohkeenväistöjä treenailla, kun oli niin paljon lunta. Osittain Frida meni todella rennosti ja haki alaskin. Molemmille tuli vähän hiki ja tammuliini saikin treenin jälkeen uuden loimen heti käyttöön (: