Niin se syksy vain saapui

Hiljaiselo on täällä blogin puolella jatkunut jo ikuisuuden ja välissä on tullut mietittyä tuleeko blogi enää edes heräämään henkiin. Ehkä asiaa pitäisi miettiä jossain kohtaa hieman tarkemminkin, mutta tällä hetkellä on niin paljon muutakin mietittävää omassa elämässä, että annan tämän blogiasian hautua - kirjoittelen tänne silloin kuin siltä tuntuu.

Minor on saanut edelleen ottaa melko rennosti, sillä vaikka jo loppukesästä päästiin kunnon treenauksen makuun on nyt taas humputeltu kun itse olen ollut perinteisesti flunssan uuvuttamana. Loppukesästä käytiin yhdet harjoituskisatkin pyörähtämässä (Niihamassa helppo B), joista napattiin hurjin prosentein luokkavoitto ja intoa oli taas ruveta keskittymään helppo A asioihin. Eipä se kuitenkaan ikinä suunnitelmien mukaan mene... Onneksi nyt alkaa kuski kolmen viikon räkätaudin jälkeen olla treenikunnossa ja enpä toisaalta ole meille mitään vakavia tavotteita asettanutkaan.

Syksyn aikana Minorille on löytynyt myös oikein mukava vuokraaja. Vaikka tällä hetkellä itse kyllä ehdin käydä vaikka joka päivä tallilla, mutta koskaan ei tiedä milloin tilanne muuttuu ja onhan se hirmu kätevää jos on joku joka voi käydä liikuttamassa ponia kun itse makaa sängynpohjalla kipeänä! Myös tallipaikka jonne kesällä muutettiin on ollut enemmän kuin loistava :) Minor viihtyy ja minä itse viihdyn pienellä kotitallilla paremmin kuin hyvin. Ainoa mikä tällä hetkellä vähän huolettaa on tuleva talvi ja se missä kunnossa ratsastuspohjat silloin ovat... No, kaikkea ei voi saada - täytyy nyt nauttia keleistä kun pohjat ovat vielä ratsastuskunnossa!

Viime postauksessa harmittelin sitä kuinka Minor on kovin raskas ja hidas ym. No eipä ole enää! Kesän aikana ilmeisesti kuitenkin ollaan treenattu sen verran säännöllisesti ja ahkerasti, että poni on pysynyt ihan hyvässä peruskunnossa ja ratsastettavuudeltaan ollut nyt oikein mukava oikeastaan koko loppukesän ja alkusyksyn. Hierojakin kävi heinäkuussa ja nyt syksyllä olisi tarkoitus ottaa toiseen otteeseen. Kehuja saatiin hierojalta, että hyvin on ratsastettu ja hyvässä lihaksessa, ainoastaan oik. tj oli hieman jumissa ja sitä ollaankin nyt treenin jälkeen venytelty ohjeen mukaisesti. Eli sinäänsä ei akuuttia tarvetta, mutta itse olen sitä mieltä, että olisi hyvä hieroa suhteellisen säännöllisesti vaikkei suuria jumeja löytyisikään (etenkin kun nyt tähän on mahdollisuus, Ypäjällä oli kauhean vaikea löytää hierojaa).

Meille siis kuuluu kokonaisvaltaisesti oikein hyvää, ollaan humputeltu maastossa, hypitty pikku jumppatehtäviä, hiottu jo opittuja asioita ja nyt pariin kertaan päästy sänkkärillekin painelemaan. Kyllä lähti pienestä ponista ensimmäisellä kerralla vauhtia kun päästeltiin pellolla menemään ja jarrutkin oli vähän hukassa :D Ei voi kyllä muuta kuin rakastaa tälläisiä aurinkoisia syyspäiviä, ehkä parasta aikaa hevosharrastuksen kannalta! Mutta nyt on pakko jatkaa sänkkärikuvien muokkausta ja jättää tämä blogin päivittely paremmalle ajalle, adios! ;)