Syksy tuo mukanaan muutoksia

Kamera lojuu tuolla jossain nurkassa ja hyvät kuvauskelit vaan vierivät ohi nenän. Ei vain yksinkertaisesti oikeastaan ole minkäänlaista motivaatiota raahata jotain kuvailemaan meitä tallille. Tästä onkin helppo johdatella siihen ettei myös paljon ole intoa kirjottaa - kuvattomia postauksia kun on niin tylsä lukea, eikös? No päivittelen siis jatkossa aina silloin kuin kuvia ja intoa löytyy, toivottavasti te lukiat jaksatte silti roikkua mukana!

Viimeisestä peltobaanailusta ponin kanssa taitaa olla jo pari viikkoa, mutta käytetään nyt näitä kuvittamaan muuten niin kuvatonta postausta. Heh, mun kyllä piti käyttää näitä kuvia blogissa jo silloin kun nämä otettiin, mutta se vain aina jäi... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Tai parempi ehkä olisi olla selittelemättä ja keskittyä taas ponin kuulumisten kertomiseen.

Peltobaanailut on sujunut ponin kanssa ihan superkivasti! Vähän on ollut ehkä laukkapätkien jälkeen liikaa energiaa, mutta kyllähän se isolla pellolla liikkuu niin paljon ilmavammin kuin kentällä, joten en pistä pahaksi. Tällä viikolla koitankin ehdittää treeneihin yhden pellolla ratsastuksen mukaan - mikäli pellon pohja on vielä pysynyt hyvänä. Lisäksi olisi tarkoitus tällä viikolla treenailla puomeja, laukkasiirtymisiä ja toki maastoilla.

Tänään olikin vuorossa maastopäivä (toinen sitten loppuviikosta) ja käytiin pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki. Vielä saadaan odotella sitä, että pääsisi maastossa ravaamaan tai laukkaamaan (jos nyt sitä lunta ikinä tulee tarpeeksi siihen), mutta onneksi löytyy jyrkkiä mäkiä kiipeiltäväksi. Omaan silmään näyttääkin siltä, että Minor on saanut peppuun lihaksia ihan vahingossa! Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että sillä on vähän ns. vinttikoirapylly (kuten omaan silmään aika monilla vuonoilla, johtunee varmasti siitä että rintakehä ja etuosa ovat suhteessa melko jykevät) ja kovasti ollaan koitettu peppulihaksia treenata. Nyt kun en ole tähän "ongelmaan" kiinnittänyt huomiota ja maastot ovat mäkisiä on se ikään kuin ratkennut itsestään - huvittavaa.

Itse maastoilu sujui kivasti, kuten yleisestikin. Alkumatkasta vauhtia oli kyllä tavallista enemmän, mutta pistetään se kevyen viikonlopun piikkiin, sillä poni rauhoittui kyllä heti kun päästiin kiipeilyn makuun. On se mukavaa kun on poni jolla voi turvallisin mielin lähteä vapaapäivänkin jälkeen maastoon lampsimaan. Huomenna olisi tarkoitus jumppailla vähän siirtymisten parissa, joko kentällä tai pellolla.

Lähiaikoina ollaan koulutreeneissä keskitytty paljon laukka-käynti-laukka siirtymisiin ja nyt pikkuhiljaa ne alkavat olla sitä tasoa, että ruvetaan treenaamaan laukanvaihtoja käynnin kautta. Toki ollaan jo aikaisemmin laukanvaihtoja käynnin kautta tehty, mutta tämän syksyn varsinaiseksi hiomisen kohteeksi otin, että ne suoritetaan puhtaasti, jotta päästään jossain kohtaa etenemään laukanvaihtoihin. Siirtymisten lisäksi tehdään ns. vuorotellen erilaisia taivuttavia liikkeitä (väistöt, avot, sulut). Itse olen sitä mieltä, että treenien tulee olla monipuolisia ja montaa viikkoa ei kannata samaa juttua putkeen hinkata. Yleensä treenataankin aina yhtä juttua kouluratsastuksessa jonkin aikaa (toki vaihtelevilla harjoituksilla) ja sen jälkeen tehdään välissä jotain ihan muita harjoituksia, kunnes taas voidaan palata hiomaan sillä hetkellä ns. ykkösliikettä tai mikä silloin kyseessä onkaan.

Tällä hetkellä vuorossa laukkasiirtymiset, kuten varmasti kävi ilmi ja tavoitteena olisi että talven aikana päästäisiin etenemään vaihtoihin. Hyvällä mallilla ollaan tällä hetkellä, vaikka kovin vakavamielisesti ei treenaillakkaan. Saas nähdä kuinka paljon vaikuttaa tulevat muutokset syksyn aikana - ainahan sitä elämänsä hevoselle aikaa löytää ja järjestää, mutta eri asia kuinka tavoitteellisesti ehtii treenaamaan kun ei kuitenkaan kisoja ole tähtäimessä tällä hetkellä. Muutoksia on siis tulossa ja niistä mainittakoon mm. omien töiden alkaminen marraskuussa (JES!), joka varmasti vaatii taas tottumista kun nyt syksyllä olen saanut kaikki aikani ponin kanssa hääräilyyn (ja työpaikan etsimisestä johtuvaan stressailuun). Ei voi kyllä siltikään kuin hihkua riemusta - varmaan ihan arvattavaa, että ponin ylläpitäminen on aika mahdotonta ilman säännöllisiä tuloja (onneksi minulla on maailman ihanin äiti, joka on aina tukemassa). Nyt saa edes siitä huokaista helpotuksesta vaikka muuten tulisikin olemaan rankempaa.

Muitakin muutoksia on tämän työjutun lisäksi luvassa ja vaikka mikään ei vielä 100% varmaa ole niin uskallan siitä jo tänne kirjoittaa. Nimittäin viiden vuoden jälkeen on meille tulossa vihdoin uusi koira! Pysytään rotu-uskollisina joten odotettavissa olisi bernipoika hieman ennen joulukuuta - sovittiinkin äitini kanssa, että se on sitten meidän joululahja. Nimiä on tässä tullut jo pyöriteltyä vaikka kuinka mielessä, lisäksi tietenkin on koirakirjat kaivettu kaapista ja selailtu nettikaupoista mitä kaikkea sitä nyt taas tarvitseekaan. Onneksi vielä on aikaa pennun tuloon, vaikka eihän sitä millään malttaisi odottaa. Hieman on tullut myös jo kauhisteltua yhdistelmää pieni koiranpentu, työpaikka ja hevonen - toisaalta tiedän niin monia ihmisiä, jotka saavat tämän toimimaan joten ei se mahdotonta ole! Onneksi on myös tässäkin tapauksessa äiti, joka viettää paljon aikaa kotona ja on lupautunut koiran hoitotädiksi kun itse olen töissä. Aluksihan se kyllä tulee meille yhteiseksi kun vielä täällä kotinurkissa pyörin, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.