Fridalla on nyt ollut vähän väsymystä ilmassa, ilmeisesti sitä ei huvittaisi tehdä kentällä koulutyöskentelyä. Niinpä päätin sitten tänään lähteä maastoon ja kinuta äipän taluttelemaan meitä ihan varmuuden vuoksi :D Harjailin Fridan tarhassa kun tytöillä oli vielä heinät kesken ja taluttelin sen sitten talliin. Harvinaista kyllä, tallin omistaja Sanna, oli paikalla ja siinä sitten samalla rupateltiin hänen kanssaan. Sannalla kun ei tallilla ole enää omia heppoja (tai siis tyttären hepat on myyty ja se ainoa asustelee talvikauden maneesitallilla), niin eipä häntä enää niin paljon tallillakaan näy. No juteltiin siinä siitä, kuinka Sannan tyttö halusi toista hevosta ja kuinka itselläni on kauhea hinku saada Fridan ohelle joku shettis raviponiksi. No siinä sitten Sanna tokaisi, että kouluta tuosta Daisysta itsellesi raviponi - heidän oloneuvosshetusta. "Se on tosi oppivainen!" Tämä korvantakana nyt olen ihan innoissani, josko siitä oikeasti saisinkin pienen projektin? (: No toivottavasti saan asiat sumplittua niin, että pääsen pientä poniakin tässä kohta koulimaan.
Heh, palataampas sitten takaisin pääaiheeseen eli Fridaan :D Maastoilu sujui loistavasti, reippaastihan tuo aina menee, mutta kertaakaan ei säikähtänyt! Käytiin pieni käyntilenkki ja palattiin sitten viereiselle "metsäpellolle". Äippä irrotti riimun ja me päätettiin vähän kaahotella. Frida oli heti ihan innoissaan ja kun pyysin sitä raviin, se lähti kaahottelemaan innoissaan. Kuunteli kuitenkin alkuun ihan ok, kunnes sitten päätti että nyt vähän päästellään. Ryösti pariinkin kertaan laukalle, eikä millään olisi antanut takaisin :'D Hauskaahan meillä oli, vaikka tuntui että ohjattavuus katosi ponista kokonaan, kun se veteli pukkilaukkee kohti pusikkoa. Lopulta sain sen kuitenkin kiinni ja palattiin äipän luo, joka katseli kauhusta sydän melkein halvaantuneena. Minä olin osannut odottaa tämmöistä käyttäytymistä, mutta äitini tietenkin oli ollut kuoleman peloissaan että lennän sieltä alas. Onneksi mitään ei sattunut ja päästiin turvallisin mielin takaisin tallille, tästä onkin sitten hyvä jatkaa - iloisista tunnelmista! (:
pahoittelut kuvien huonosta laadusta!
Fridalla on nyt ollut vähän väsymystä ilmassa, ilmeisesti sitä ei huvittaisi tehdä kentällä koulutyöskentelyä. Niinpä päätin sitten tänään lähteä maastoon ja kinuta äipän taluttelemaan meitä ihan varmuuden vuoksi :D Harjailin Fridan tarhassa kun tytöillä oli vielä heinät kesken ja taluttelin sen sitten talliin. Harvinaista kyllä, tallin omistaja Sanna, oli paikalla ja siinä sitten samalla rupateltiin hänen kanssaan. Sannalla kun ei tallilla ole enää omia heppoja (tai siis tyttären hepat on myyty ja se ainoa asustelee talvikauden maneesitallilla), niin eipä häntä enää niin paljon tallillakaan näy. No juteltiin siinä siitä, kuinka Sannan tyttö halusi toista hevosta ja kuinka itselläni on kauhea hinku saada Fridan ohelle joku shettis raviponiksi. No siinä sitten Sanna tokaisi, että kouluta tuosta Daisysta itsellesi raviponi - heidän oloneuvosshetusta. "Se on tosi oppivainen!" Tämä korvantakana nyt olen ihan innoissani, josko siitä oikeasti saisinkin pienen projektin? (: No toivottavasti saan asiat sumplittua niin, että pääsen pientä poniakin tässä kohta koulimaan.
Heh, palataampas sitten takaisin pääaiheeseen eli Fridaan :D Maastoilu sujui loistavasti, reippaastihan tuo aina menee, mutta kertaakaan ei säikähtänyt! Käytiin pieni käyntilenkki ja palattiin sitten viereiselle "metsäpellolle". Äippä irrotti riimun ja me päätettiin vähän kaahotella. Frida oli heti ihan innoissaan ja kun pyysin sitä raviin, se lähti kaahottelemaan innoissaan. Kuunteli kuitenkin alkuun ihan ok, kunnes sitten päätti että nyt vähän päästellään. Ryösti pariinkin kertaan laukalle, eikä millään olisi antanut takaisin :'D Hauskaahan meillä oli, vaikka tuntui että ohjattavuus katosi ponista kokonaan, kun se veteli pukkilaukkee kohti pusikkoa. Lopulta sain sen kuitenkin kiinni ja palattiin äipän luo, joka katseli kauhusta sydän melkein halvaantuneena. Minä olin osannut odottaa tämmöistä käyttäytymistä, mutta äitini tietenkin oli ollut kuoleman peloissaan että lennän sieltä alas. Onneksi mitään ei sattunut ja päästiin turvallisin mielin takaisin tallille, tästä onkin sitten hyvä jatkaa - iloisista tunnelmista! (:
ihana toi viimenen kuva :D
VastaaPoista:D Haha, noi on vaa laadullisesti jotain kauheeta kun piti rajailla niin paljon -> kameran putki ei oikee riitä
VastaaPoista