[41] Napapiirin sankaritar

Ihanaa, kun joutuu menemään lauantaina kouluun kello 8:00, "Adventtijuhlaan"! Toisaalta, tulipahan kerrankin herättyä aikaisin ja sen jälkeen oli mukava lähteä shoppailemaan (: Löysin vihdoin itselleni talviratsastustakin (klik), tohvelit (klik) ja kivat hanskat yms. Shoppailun jälkeen suuntasin tien äipän kanssa kohti tallia ja yllätyksekseni pääsimme tallille valoisaan aikaan. No tyytyväisenä sitten aloinkin puunailemaan lumista Friiduliinia, joka seisoi nätisti pesarissa. En laittanut vielä valoja kentälle, siellä kun tosiaan näki vielä eteensä. Taluttelin Fridaa alkuun nelisen kierrosta kentän ympäri ja kipusin sitten selkään. Tamma oli vähän levoton, mutta alkoi kuitenkin heti kuunnella kun pyysin sitä rauhoittumaan. Vähän oli tahmean oloista meno, mutta olin kuitenkin tyytyväinen kun tamma kulki kohtuullisen nätisti (eikä kaahaillut pitkin kenttää). Teimme käynnissä ympyröitä ja tuota ympyrän pienennys/suurennusjuttua, ihan kivastihan ne sujui. Lisäksi tehtiin yksi takaosakäännös, tai ainakin jokin sen tapainen. Fridahan ei vielä osaa mitään hienoja taka- taikka etuosakäännöksiä, mutta eipä niitä muuten kuin harjoittelemalla opikkaan. Takaosakäännökseen olinkin siis todella tyytyväinen ja pienen "levon" jälkeen siirsin tamman raviin.

Ah kuinka tahmeaa! Ei vais, kyllä se liikkui, mutta jotenkin tuntui siltä ettei se jaksanut nostaa jalkojaan. Ensi viikolla pitänee siis tehdä paljon puomijuttuja, että oppii nostamaan niitä jalkoja ja käyttämään takaosaa paremmin. Ravikin kuitenkin alkoi vähitellen sujua ja muuttua tahdikkaammaksi. Tein paljon suunnanvaihtoja ja ympyröitä. Tähän väliin äippä kävi laittamassa valot päälle ja tuomassa minulle raipan. Heti muuttui Fridan asenne, se rupesi kaahottamaan. Päättäväisesti vaadin siltä kuitenkin rauhallista ravia - raippa kun ei tarkoita sitä, että lähdetään käsistä. En vain tahdo ratsastaa Fridaa ihan turraksi pohkeille, kun se ei joka päivä ole niin herkkä. Vähitellen kuitenkin ravi alkoi jälleen sujua ja siihen selkeästi oli löytynyt parempi tempo ja tahti. Frida haki rennosti kuolaimelle ja polki ihan ok'sti takaa - edelleen se kuitenkin rojahtaa helposti etupainoiseksi ja alkaa painaa kädelle. Uskon tähän olevan ongelmana etenkin suhteellisen vahva käteni ja Fridan heikko kunto. Se ei jaksa kantaa itseään pitkiä aikoja ja jos siinä vaiheessa otan vahingossa kovemmin ohjasta, painuu tamma sekunnissa alas. Ei kulje kuitenkaan kuolaimen alla, joten eiköhän tästä selvitä kunhan kuntoa saadaan lisää (: Hetken ravitaivuttelun jälkeen päätin ottaa pari laukkapätkää. Frida oli selkeästi sitä mieltä, että sana "laukka" tarkoitti pukittelua ja laukkapohkeistakaan se ei ollut moksiskaan ensimmäisillä kerroilla. Onneksi tamma kuitenkin luovutti pian ja nosti laukan ihan kivasti pariin kertaan. Nyt täytyy vain alkaa työstämään yhä enemmän laukkaa, että siitä saadaan oikeasti toimivaa! Parin laukkapätkän jälkeen pidin pienen hengähdystauon ja jatkoin sitten ravissa.


Frida oli sitä mieltä, että nyt hän saa kaahottaa pää pystyssä jännittyneenä ja heitellä pukkeja. Olin kuitenkin erimieltä ja sinnikkäästi koitin ratsastaa sitä pehmeäksi. Pariin kertaan alkoi ärsyttää oikein kunnolla, kun tamma heitti takapäätä sisälle ja puri kiinni kuolaimeen. Tällä kertaa ei onneksi kuitenkaan lähtenyt käsistä, vaan selkeästi yritti kokeilla rajojaan. En kuitenkaan antanut periksi ja hetken kuluttua se luovutti. Annoin hieman ohjaa ja hetkessä Frida oli paljon pehmeämpi. Minun vain pitäisi aina muistaa, että se tarvitsee tuokea ja samalla joustavuutta - sitä pitäisi aina ratsastaa vähän normaalia pidemmällä ohjalla. Lopputunti sujuikin loistavasti, Frida polki paremmin alleen ja oli pehmeämpi myös suusta. Teimme vielä hetken raviympyröitä sekä ravi-seis-ravi harjoituksia ja lopetimme sen jälkeen. Hyvin siis sujui (: Ensiviikolla jatketaan treenailuja puomien ja irtohypyttelyn merkeissä, huomenna pitäisi vielä päästä maastoonkin.