Ensimmäisenä vuorossa oli viime perjantainen kouluratsastuksen näyttö, josta myös mainitsin edellisessä postauksessa. Näyttöön kuului siis k.n. special radan ratsastus, ei sen kummempaa - sen ei siis pitänyt olla meille mikään vaikea homma. Viime syksynä kuitenkin ollaan päästy heA:2 läpi hyväksytysti ja se nyt on hieman haastavampi kuin helppo B vastaava ohjelma.
Minor kuitenkin hieman aiheutti sydämentykytyksiä kuskille. Keskiviikkona ollut valmistava ratsastustunti meni nimittäin niin penkin alle, että maalailin jo kauhukuvia mielessäni tulevasta näytöstä. Onneksi kuitenkin turhaan! Poni oli näyttöpäivänä verkassa oma itsensä, ei mikään erityisen hyvä, mutta loistava verrattuna keskiviikkoon. Myös itse radasta suoriuduimme meille jo tyypilliseen tasaisen siistiin tapaan. Suoritus ei ollut mikään ihmeellinen, mutta tosiaan ihan kelpo rata.
Minor varmasti suoriutuisi kouluradoista paljon paremmin ilman minua, sillä olen jo pitkään tiedostanut radalla ongelman, jonka takia meidän kouluradat eivät koskaan ole “sen kummoisempia”. Itse nimittäin jännitän polvia/reisiä, jonka seurauksena en saa pohjetta läpi ja Minorista tulee todella hidas puolipidätteille. Se on ns. “turta” ja tuntuu, että sitä saa oikein tuupata eteenpäin. Onneksi se ei kuitenkaan näytä hitaalta eli toisin sanoen tuntuu kamalammalta mitä näyttää. Ja tähänhän ongelmaan ei auta muu kuin saada mahdollisimman paljon ratoja alle, mutta saa nyt nähdä - itse en ole niin kovin kilpailunhaluinen.
Tätä ongelmaa käytiin läpi myös palautteen annon aikana ja tuomarit totesivatkin, että kun pääsisin rentoutumaan paremmin jaloista saisin myös asetettua ponia paremmin ja se tulisi rehellisempään muotoon. Mitään sen negatiivisempaa palautetta ei saatu, Minor sai kehuja laukastaan jossa on kyllä vielä kehittämistä, mutta kuulemma ainesta kehitettäväksi ja loppujen lopuksi numeroksi napsahti 3 eli täydet pisteet! Ihan en kyllä osannut 3 odottaa, mutta eihän tästä voi olla kuin hirmuisen tyytyväinen :)
Kun kouluratsastuksen näytöstä, joka ei edes jännittänyt, oli selvitty hengissä olikin vuorossa se minulle jännittävämpi eli esteratsastuksen näyttö. Ennen näyttöä meillä oli vielä maanantaina estetunti, jolloin kuski sai taas enemmän kuin vähän paniikin aihetta tiistain näyttöä ajatellen.
Minor paineli nimittäin koko alkutunnin semmoista vauhtia, että kuskia ihan hirvitti. Poni oli hirmuisen innoissaan ja auta armias kun otin hieman vahvemman pidätteen sain vastaukseksi vain pukkeja. Naureskelin jälkikäteen, että eipä ole kyllä tuommoista protestoimista vielä ennen nähty Minorin kanssa. Lopputunnista poni olikin sitten ihan rätti; hypyt löysiä, paikat huonoja ja laukat vääriä. Eli esteratsastuksen näyttöönkään lähdetty kovin hyvillä mielin…
Seuraavana päivänä näytön verkassa koko pakka sitten levisikin käsiin. Aluksi otettiin muutama kummallinen hyppy ravilähestymisestä - tämä nyt ei vielä ihmetyttänyt, sillä Minor tulee aika usein ravilähestymiset kummallisesti. Sen jälkeen joko aivan pohjaan tai liian kaukaa 70cm pystylle ja loppujen lopuksi varmasti ainakin miljoona kieltoa 80cm okserille. Minor ei ole ikinä kieltänyt minulla olo aikanaan, joten meni siinä kyllä kuskilla hieman pasmat sekaisin kun poni ei vain suostunut ylittämään okseria ellei “johteena” seissyt joku hevonen. Tosin eihän se nytkään kieltänyt esteen eteen vaan sujahti aina ohi. Tässä vaiheessa tuumailin, että noh täytyypä olla radalla vain napakkana okserilla, että varmasti mennään yli.
Kun sitten oli meidän vuoro saimme ottaa vielä yhden hypyn 80cm pystylle kuten kaikki ennen omaa suoritusta. Noh… Helpommin sanottu kuin tehty. Minor oli nimittäin tässä vaiheessa sitä mieltä, ettei mene yli enää yhdestäkään esteestä ja kuski valmis luovuttamaan. Loppujen lopuksi sain sen pystystä yli ja vaikka olin jo huudellut etten suorita näyttöä ollenkaan silloin, muutin mieleni ja päätin että yritetään nyt ainakin.
Sain siis itseni kasattua ja tungettua ikuisesti kalvaavan estekammon jonnekin taka-alalle. Itse rata oli hetkessä ohi. Laukat olivat vähän sitä sun tätä, yksi pomppu tuli ihan pohjaan joka tietenkin johti pudotukseen ja viimeinen puomin ylitys oli myös aika erikoinen, itse keskityin vain siihen että kaikista esteistä mennään yli. Se olikin siinä vaiheessa ainoa tavoite jäljellä ja siinä ihme kyllä onnistuttiinkin! Jälkikäteen videolta rata ei näyttänyt ihan niin kamalalta mitä siinä paniikissa mielessään pyöritteli.
Palautteessa sain tietenkin noottia siitä, että kieltojen suhteen tulee olla nollatoleranssi - no tietenkin tämän itsekin tiedän, mutta ikävästi se pelko ottaa helposti sijan ja siinä vaiheessa on hirveän vaikea ryhdistäytyä ja saada se poni esteen yli. Kuitenkin positiivista kommenttia siitä, että sain itseni koottua, esitin kevyttä istuntaa radan aikana ja poni sai taas kehuja kivasta laukasta, jossa varmasti säätövaraa kunhan kehittyy. Eli lisää vain treeniä molemmille niin tiedä vaikka joskus se estekammokin lähtisi kummittelemasta. Näyttö meni ihme kyllä läpi, mutta olin 100% varma että joudun uusimaan sen. Palautteen aikana löysin muuten syyn Minorin kieltämisillekin. Toinen tuomareista nimittäin sanoi, että sille on ehdottomasti hankittava panssari. Ette arvaakkaan kuinka paljon ärsytti, ettei meidän opettaja ole voinut siitä mainita! Ihan turhia kieltoja ja molemmilla itsevarmuuden heikentämistä. No ei muuta kuin panssariostoksille ja uusia esteitä kohti!
Itse kyllä pohdin estesatulan ostamisen yhteydessä, että pitäisi se panssarivyökin hommata. Ei kuitenkaan ikinä löytynyt sopivaa ja ajattelin, että hyppäämme kuitenkin niin vähän ja niin pieniä, että tuskin se sitä tarvitsee. Tämäkin tietenkin ärsyttää niin paljon etten voi sanoin kuvailla, mutta ei auta murehtia menneitä. Kunhan panssari saadaan hankittua olisi tarkoitus ruveta hyppäämään suhteellisen säännöllisesti pikkuesteitä, jottei tuosta kieltämisestä muodostu mitään ikävää tapaa.
Eilen illalla saimmekin jo numerot myös esteratsastuksen näytöstä. Hiphei, sieltä tuli 2! Kirjaimellisesti juoksin pitkin asuntolaa pomppien riemusta :D Miksikö sitten ei riittänyt että näyttö meni vain läpi. No, meidän linjalaisilla (hevosharrastepalvelujentuottaminen) on mahdollista opintojen jälkeen anoa harrasteohjaajan nimikettä SRL:tä, kunhan on saanut jokaisesta neljästä näytöstä (ratsastuksen opettaminen, maaston vetäminen, kouluratastus ja esteratsastus) vähintään numeron 2. Sitä tässä ollaankin stressattu, sillä muuten ei olisi näyttöjen numeroilla ollut niin väliä, mutta nyt voi huokaista helpoituksesta :)
Tänään olikin mukava käydä aamulla vain rentouttavassa palauttelumaastossa ja loppuviikko onkin koulunkin puolesta lomaa. Oilisikohan nyt aihetta hieman juhlaankin? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti