Miljoona vuotta sitten

Tai ainakin tuntuu siltä, että viimeksi täällä elonmerkkejä on nähty ikuisuus sitten. Totuushan se myös on, blogin "kulta-ajoista" on tilanne muuttunut todella paljon, enkä tällä hetkellä osaa sanoa mikä blogin tilanne tulevaisuudessa on. Ennen oli aikaa vaikka muille jakaa, koulun jälkeen ehti hyvin keskittyä bloggaamiseen, samoin kuvia oli vaikka muille jakaa. Nykyään päivät kuluu töissä, koiraa hoitaessa ja tallille on kiireen vuoksi vaikea saada kuvaajaa. Kuitenkin bloggaaminen on ollut aina ihana harrastus ja blogi on täynnä upeita muistoja. Nyt innostus bloggaamiseen on hiipinyt nurkan taakse, ehkä suurinpana tekijänä on uusi nopea kone, jolla kuvien muokkaus on helppoa ja mukavaa - tämä tietenkin tarkoittaa, että kuvia olisi kiva tulla jakamaan blogin puolellekin. Siis silloin kun niitä on... Ajatukset ovat vielä melko auki, mutta ehkä tämä on blogin uusi alku?


On ihana huomata, että ainakin suurin osa lukijoista roikkuu yhä mukana - tai ei ainakaan ole vielä poistunut blogin lukulistalta ja ehkä on odottanut tätä päivää? Tämän vuoksi haluaisinkin kuulla nyt TEILTÄ lukijat. Mitä te haluatte? Riittääkö teille sillon tällöin sunnuntaisin ilmestyvät postaukset kera laadukkain kuvin? Vai voiko mukana olla vähän vähemmän kuvia sisältäviä kertomuksia meidän elämästämme? Entä mitä olisitte mieltä, jos joskus blogissa seikkailisi myös koirani? Kova into olisi kirjoittaa välillä koirankin kuulumisia ja kaiken lisäksi tuosta karvakasasta on paljon helpompi napata kuvia. Toisaalta olen itse kovasti sitä vastaan, että hevosaiheisesta blogista löytyy sitä ja tätä, mutta entä te? Olisin todella kiitollinen kaikista kommenteista - ehkä tällä tavoin saadaan selville myös blogin kohtalo. Allekirjoittanut kiittää tällä saralla!

Mutta nyt haluan kertoa teille pitkästä aikaa ponin kanssa treenailusta. Minor on ollut oikeastaan koko syksyn todella hyvä ratsastaa. Se liikkuu huomattavasti enemmän kuin keväällä ja tästä syystä varmasti ratsastettavuus on parantunut. Tästä en voi muuta kiittää kuin Minorin ihania vuokraajia, jotka huolehtivat ponista kuin omastaan eikä mun tarvitse huolehtia tuleeko poni hoidettua silloin kun en itse pääse. Itse olen siis saanut nauttia ponista joka on hyvin ratsastettu ja pystynyt keskittymään uusien juttujen treenaamiseen - vaikka kieltämättä välillä olisi mukavaa vain "ratsastella".

Maanantaina oli kuitenkin kunnon treenin paikka vaikka kenttä oli hieman kehnossa kunnossa. Alkuverkassa Minor oli, kuten jo mainitsin, todella hyvä ratsastaa. Se kulkee rehellisesti pohkeen edessä käyttäen selkäänsä ja pyöreänä melkein kuin itsestään, tai ainakin tuntuu siltä että itse voi vaan matkustaa mukana. Verkasta siis tosi hyvin fiiliksin eteenpäin treenissä. Päätin treenailla pitkästä aikaa laukka - käynti - laukka siirtymisiä.

Minor hierottiin loppukesästä, jonka jälkeen tehtiin hetki vähemmän siirtymisiä sillä Minor aina hieman jännittyy siirtymisistä ja tuntui älyttömältä heti "ratsastaa se jumiin". Vaikka hieronnassa ei isoja jumeja löytynyt ja poni sai kehuja kunnostaan, oli tarkoitus mennä viikko pari jumppailua. No jumppailu "vähän" venähti, joten oli aikakin palata taas hinkkaamaan siirtymisiä. Siihen nähden, ettei hetkeen niitä olla treenailtu kunnolla sujui oikein mallikkaasti ja ottaen huomioon myös sen, että pohja oli paikoittain inhottavan upottava. Aloitettiin molempiin suuntiin siirtymiset isolla pääty-ympyrällä ensin laukka - ravi - laukka. Muutaman kerran raviin siirtyessä Minor oli aavistuksen vahva edestä, ns. juoksi apuja pakoon. Tasaisella kädellä ja tekemällä siirtymiset huolellisemmin istunnan avulla saatiin kuitenkin tasaisia ja hyviä siirtymisiä ilman kädelle painamista.

Työskenneltiin ensin oikeassa kierroksessa, joka oli selkeästi virhe. Ei siksi, että oikea kierros olisi sujunut huonosti vaan juuri päinvastoin. Oikea kierros sujui vallan mallikkaasti, Minor oli hyvin avuilla ja siirtymiset hallittuja. Sain myös vihdoin muutaman videon siirtymisistä, oli todella havainnollistavaa nähdä siirtymisiä myös videolla, sillä selkään tuntuu usein siltä että paketti ei pysy lainkaan kasassa vaikka asia on todellisuudessa toisin. Ehkä vielä kuitenkin omaan keskivartalon hallintaan voisi keskittyä enemmän, jotta siirtymiset tuntuisivat myös selkään paremmilta. Hyvillä fiiliksillä vaihdettiin kierrosta, mutta sinne ne hyvät fiilikset jäivätkin... Vasen kierros oli suorastaan kaaottinen ja tästä voidaan ainoastaan syyttää kuskia.

Minulla on ollut jo useamman vuoden ongelmia vasemmassa jalassa; nillka, jalkapohja ja lonkka ovat reistailleet ratsastaessa välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kävin kesällä kalevalaisella jäsenkorjaajalla, joka tuntui oikeasti auttavan ongelmiin - nyt täytyisi vaan päästä jo uudestaan. Tämä tuli todettua treenissä kun vasen jalka ei vain ottanut asettuakseen oikealle paikalle vaan puristui kylkeen vaikka mitä teki. No tästä seurasi tietenkin se, että en saanut sisäpohjetta läpi ja Minor rupesi puskemaan oikeastaan kaikkia apuja vastaan. Harmitti niin paljon! Super hyvin sujunut treeni tuntui menneen hukkaan kun mistään ei tullut mitään ja tästä ei voinut syyttää kuin omaa kroppaa, joka tappeli tahtoa vastaan. Voin sanoa, ettei ole enää mukavaa kun koitat saada jalkaa oikeaan asentoon, jolloin siihen sattuu kuin joku taittaisi nilkkaa pois paikoiltaan, samaan aikaan tunnet kuinka poni punkee pohjetta vasten ja vauhti kiihtyy kun pidätteetkään eivät mene läpi. Lopputulos ei voi olla muuta kuin katastrofi. Toisaalta tämäkin tuntui pään sisällä paljon kamalammalta mitä näytti, miten niin itsekriittinen...

Itsekriittisyys on varmasti yksi heikoimpia puoliani ratsastajana, sillä joskus olisi hyvä asettaa rima hieman alemmas tai edes antaa anteeksi itselleen ja/tai ponille jos joku juttu ei vaan suju. Treenailtiin kuitenkin myös vasemmalle siirtymisiä kunnes saatiin muutama hallittu siirtyminen. Loppuraveissa onneksi fiilikset olivat taas paremmat, poni paljon paremmin avuilla ja kuskin jalka vähän paremman tuntuinen. Harmitti kuitenkin hirvittävästi se, että joutui ns. tappelemaan kun muuten oli sujunut niin hyvin. Täytyy jatkoa ajatellen suunnitella treenit niin, että jos oma kroppa ei anna periksi on joku vaihtoehto helpottaa tehtävää niin ettei tarvitse kummankaan pahoittaa mieltään - ja varata aika uudestaan kalevalaiselle jäsenkorjaajalle! Näillä suunnitelmilla kohti syksyn treenejä.