Tänään korkattiin ensimmäinen peltotreeni meidän osalta, joten ainakin jossain kohdassa voi laittaa raksin ruutuun syksyn/talven tavoiteltavista! Pellon pohja ei päätä huimannut, se oli melko upottava eli yllättäen sade oli vaikuttanut siihenkin… Onneksi pohja ei sentään ollut liukas, joten siinä pystyi turvallisesti ratsastamaan. Tehtiin melko lyhyt treeni juuri pohjan takia, vaatii todella paljon työskennellä upottavalla pohjalla ja sen kyllä huomasi. Kivaa oli kuitenkin päästä baanailemaan!
Aloitettiin taivuttelemalla ihan käynnissä. Tänään tuntui ettei oikea pohje meinannut millään mennä läpi, joten keskityin paljon siihen. Väistättelin takapäätä ja koitin saada ponin taipumaan rennosti sisäpohkeen ympärille. Pikku hiljaa poni pehmenikin hieman joten siirryttiin raviin. Ravissa korostui pohkeita vastaan punkeminen. Tuntui että upottava pohja sai ponin ikäänkuin huojumaan ja tällöin tuntui, että se ei saanut pidettyä itseään ihan täysin tasapainossa josta tuntui ongelmat johtuvan.
Koitin löytää mahdollisimman kuivia kohtia ratsastaa ja tällöin löytyi myös parempi tasapaino ja pohkeet paremmin läpi. Hetkittäin kuitenkin tasapaino horjui, jota poni korjasi lisäämällä vauhtia painaen hieman ohjalle. Tässä tilanteessa olisin voinut tukea paremmin pohkeella ja pitää käden hiljaa, nyt yritin liikaa pidättää jolloin Minor jännittyi niskasta hetkellisesti. Ensi kerralla siis huomio näihin!
Ravin jälkeen luonnollisesti jatkettiin työskentelyä laukassa. Vähän jopa poni heräsi ja oli enemmän menossa kuin alussa. Tähän väliin siis onkin pakko ihmetellä kuinka rauhallisesti koko treeni oli sujunut, ei lainkaan kaahailua isosta tilasta huolimatta. Laukassa tämä tosiaan hieman muttui ja sai pitää huolen, että laukka pyöri mutta pidätteet menivät läpi. Kovin pitkäksi aikaa en jäänyt laukkaa työstämään pohjan vuoksi, mutta otettiin vielä lopuksi molempiin suuntiin yhdet reippaat baanailupätkät. En pysty sanoin edes kuvailemaan tunnetta minkä noista laukkapätkistä saa! On upeaa viilettää pitkin peltoa vailla huolia ja murheita nauttien siitä, että alla on poni johon luottaa 100%, näistä hetkistä osaa kyllä ottaa ilon irti.
Laukkapätkien jälkeen Minor tuli takaisin hienosti, taisi ottaa kunnon päälle pari spurttia reipasta laukkaa. Ravailtiin vielä pidemmällä ohjalla samalla taivutellen ja vaihdellen suuntaa. Oikeastaan vasta tässä vaiheessa alkoi sitä liikettä irrota ja olisi tehnyt mieli vielä jatkaa treenejä. Minor useinkin vertyy vasta laukan jälkeen ja sen vuoksi yleensä alkuverkkamme sisältääkin laukkaa, mutta välillä hyvä tehdä näinkin päin! Pohkeetkin meni läpi paljon paremmin kuin aluksi ja loppuajan pätkistä jäikin oikein hyvä fiilis. Siinä sitä tavoiteltavaa ensi kerran peltotreeneihin heti alusta lähtien, jos vaikka pohjakin olisi paremmassa kunnossa.
Käytiin vielä lopuksi kävelemässä tiellä loppukäynnit. Poni oli kyllä ihan naatti treenien jälkeen, melkein säälitti kun toinen oli ollut niin tosissaan. Täytyy nyt syksyn aikana kiinnittää erityisesti huomiota Minorin jaksamiseen, sen treenit kuitenkin ovat nykyään paljon aktiivisempia ja se tarkoittaa myös tietenkin sitä, että energiaa täytyy jostain saada lisää. Eli ei kuin ruokintalaskujen pariin mars ja ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti