Totista treenaamista tauon jälkeen

Aikaa on kulunut enemmän kuin laki sallii meidän viimeisestä elonmerkistä täällä blogin puolella. Kaikki on kuitenkin
pääpiirteitäin ennallaan ja toivon mukaan ehtisin nyt kirjottamaan myös blogin puolelle aktiivisemmin. Paljon on asioita
kuitenkin ehtinyt tapahtua ja voisinkin kirjoittaa varmasti lähes romaanin tapahtumista täällä Ypäjällä, mutta jotta te
lukiat ette pyörry tekstin pituuteen koitan tiivistää hieman asioita, jotta pääsette paremmin kärryille.

Ollaan siis kotiuduttu loistavasti Ypäjälle jo aikoja sitten. Minor pääsi takaisin tuttuun talliin ja yskiminenkin loppui
heti ensimmäisellä viikolla. Ongelmitta ei kuitenkaan olla selvitty, vaikka poni onkin todella hyvännäköisessä kunnossa. Nimittäin meidän ikuinen murheenkryynimme, Minorin selkä, vaivasi taas jonkin aikaa elämäämme. Ongelma kuitenkin ratkesi helposti ja sen jälkeen selkäkin on ollut täysin oireeton.

Lisäksi kiirettä on riittänyt aamusta iltaan ja jottei liian helpoksi menisi olen itse ollut todella paljon sairaana! Treenailu Minorin kanssa onkin tämän vuoksi ollut melkoisen kevyttä, lähinnä peruskuntoa ylläpitävää maastoilua ja askellajien läpi ratsastelua. Nyt kuitenkin tilanne vaikuttaa tasoittuneen, itse vaihdoin hhp-linjalle (harrastepalvelujen tuottaminen) ja olo on paljon energisempi!

Minor on ollut ratsastaessa yllättävän hyvä siihen nähden kuinka kevyttä sen liikunta on ollut. Ainoa selkeä ero on keveydessä, se on ollut nyt todella raskas edestä. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että Minor on luonnostaan aika raskas ja nyt kun on päässyt ns. helpommalla niin vaatii taas oman aikansa, että liikkuu taas ryhdikkäämmin ja kevyemmin. Kuitenkin selkeästi jo muutaman kerran jälkeen poni on ollut kevyempi, joten eiköhän se varmasti siitä.

Nyt on siis vuorossa perustreeneissä herkistelyjä ja sen kadonneen keveyden etsimistä. Aloitellaan tavallaan taas alusta ja toivottavasti pian jatketaan helppo A asioiden parissa, tähtäimenä tietysti tämän vuoden vuonismestaruudet. Tätä ajatellen tuli Minorille ostettua kankisuitset Tampereen hevosmessuilta ja nyt niillä on treenailtu muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla kävin vain taluttelemassa kanget päässä, vaikka eipä tuo niistä oikein mitään kummempia tuumannutkaan. Toisella kerralla ratsastin vain kevyesti askellajit läpi ja muistelin itse miten niitä kaksia ohjia käsissä pidettiinkään.

Viime kerralla eli sunnuntaina jatkettiin treenailua kankien parissa ja saatiin pitkästä aikaa kuviakin. Edelleenkin vuorossa oli aika simppeli ratsastus, mutta tällä kertaa molemmat olivat selkeästi enemmän jyvällä asiasta. Tehtiin muutamia siirtymisiä, joilla haettiin apuihin nopeampaa reakointia ja lisäksi taivuteltiin ravissa pääty-ympyröillä. Minor on vielä aavistuksen jännittynyt kangilla ja tämän huomaa siten, ettei se käytä selkäänsä ihan yhtä rehellisesti ja tästä johtuen ei myöskään polje allensa ihan yhtä hyvin. Muuten huomattavaa eroa ratsastettavuudessa ei ole ja uskoisin, että pieni jännittyneisyyskin loppuu muutaman kerran jälkeen. Toistaiseksi kankiohja on saanut lähinnä vain "roikkua menossa mukana" ja toistaiseksi myös jatketaan tällä linjalla.

Alkaneella viikolla olisi vuorossa vielä treenailuja kangilla sekä perussuitsituksella, juoksutusta ja tänään Minor käväisikin vajaan tunnin maaston vuokraajansa kanssa. Loppuviikko on vielä auki sillä itsellä on vapaata eikä tietoakaan miten koulu jatkuu tämän viikon jälkeen. No eiköhän sekin tällä viikolla selviä, toivottavasti :D