Hyvän mielen suorituksia

Nyt olisi sitten kaikki harrastepalveluiden näytöt suoritettu! Ehkäpä tämä blogikin heräilee henkiin kun stressi koulun puolelta laantuu ja aikaakin on enemmän :) Kuten edellisessä postauksessa lupailin tulin nyt päivittämään blogiin infoa siitä miten ne näytöt sitten oikein menivätkään.

Ensimmäisenä vuorossa oli viime perjantainen kouluratsastuksen näyttö, josta myös mainitsin edellisessä postauksessa. Näyttöön kuului siis k.n. special radan ratsastus, ei sen kummempaa - sen ei siis pitänyt olla meille mikään vaikea homma. Viime syksynä kuitenkin ollaan päästy heA:2 läpi hyväksytysti ja se nyt on hieman haastavampi kuin helppo B vastaava ohjelma.

Minor kuitenkin hieman aiheutti sydämentykytyksiä kuskille. Keskiviikkona ollut valmistava ratsastustunti meni nimittäin niin penkin alle, että maalailin jo kauhukuvia mielessäni tulevasta näytöstä. Onneksi kuitenkin turhaan! Poni oli näyttöpäivänä verkassa oma itsensä, ei mikään erityisen hyvä, mutta loistava verrattuna keskiviikkoon. Myös itse radasta suoriuduimme meille jo tyypilliseen tasaisen siistiin tapaan. Suoritus ei ollut mikään ihmeellinen, mutta tosiaan ihan kelpo rata.

Minor varmasti suoriutuisi kouluradoista paljon paremmin ilman minua, sillä olen jo pitkään tiedostanut radalla ongelman, jonka takia meidän kouluradat eivät koskaan ole “sen kummoisempia”. Itse nimittäin jännitän polvia/reisiä, jonka seurauksena en saa pohjetta läpi ja Minorista tulee todella hidas puolipidätteille. Se on ns. “turta” ja tuntuu, että sitä saa oikein tuupata eteenpäin. Onneksi se ei kuitenkaan näytä hitaalta eli toisin sanoen tuntuu kamalammalta mitä näyttää. Ja tähänhän ongelmaan ei auta muu kuin saada mahdollisimman paljon ratoja alle, mutta saa nyt nähdä - itse en ole niin kovin kilpailunhaluinen.

Tätä ongelmaa käytiin läpi myös palautteen annon aikana ja tuomarit totesivatkin, että kun pääsisin rentoutumaan paremmin jaloista saisin myös asetettua ponia paremmin ja se tulisi rehellisempään muotoon. Mitään sen negatiivisempaa palautetta ei saatu, Minor sai kehuja laukastaan jossa on kyllä vielä kehittämistä, mutta kuulemma ainesta kehitettäväksi ja loppujen lopuksi numeroksi napsahti 3 eli täydet pisteet! Ihan en kyllä osannut 3 odottaa, mutta eihän tästä voi olla kuin hirmuisen tyytyväinen :)

Kun kouluratsastuksen näytöstä, joka ei edes jännittänyt, oli selvitty hengissä olikin vuorossa se minulle jännittävämpi eli esteratsastuksen näyttö. Ennen näyttöä meillä oli vielä maanantaina estetunti, jolloin kuski sai taas enemmän kuin vähän paniikin aihetta tiistain näyttöä ajatellen.

Minor paineli nimittäin koko alkutunnin semmoista vauhtia, että kuskia ihan hirvitti. Poni oli hirmuisen innoissaan ja auta armias kun otin hieman vahvemman pidätteen sain vastaukseksi vain pukkeja. Naureskelin jälkikäteen, että eipä ole kyllä tuommoista protestoimista vielä ennen nähty Minorin kanssa. Lopputunnista poni olikin sitten ihan rätti; hypyt löysiä, paikat huonoja ja laukat vääriä. Eli esteratsastuksen näyttöönkään lähdetty kovin hyvillä mielin…

Seuraavana päivänä näytön verkassa koko pakka sitten levisikin käsiin. Aluksi otettiin muutama kummallinen hyppy ravilähestymisestä - tämä nyt ei vielä ihmetyttänyt, sillä Minor tulee aika usein ravilähestymiset kummallisesti. Sen jälkeen joko aivan pohjaan tai liian kaukaa 70cm pystylle ja loppujen lopuksi varmasti ainakin miljoona kieltoa 80cm okserille. Minor ei ole ikinä kieltänyt minulla olo aikanaan, joten meni siinä kyllä kuskilla hieman pasmat sekaisin kun poni ei vain suostunut ylittämään okseria ellei “johteena” seissyt joku hevonen. Tosin eihän se nytkään kieltänyt esteen eteen vaan sujahti aina ohi. Tässä vaiheessa tuumailin, että noh täytyypä olla radalla vain napakkana okserilla, että varmasti mennään yli.

Kun sitten oli meidän vuoro saimme ottaa vielä yhden hypyn 80cm pystylle kuten kaikki ennen omaa suoritusta. Noh… Helpommin sanottu kuin tehty. Minor oli nimittäin tässä vaiheessa sitä mieltä, ettei mene yli enää yhdestäkään esteestä ja kuski valmis luovuttamaan. Loppujen lopuksi sain sen pystystä yli ja vaikka olin jo huudellut etten suorita näyttöä ollenkaan silloin, muutin mieleni ja päätin että yritetään nyt ainakin.

Sain siis itseni kasattua ja tungettua ikuisesti kalvaavan estekammon jonnekin taka-alalle. Itse rata oli hetkessä ohi. Laukat olivat vähän sitä sun tätä, yksi pomppu tuli ihan pohjaan joka tietenkin johti pudotukseen ja viimeinen puomin ylitys oli myös aika erikoinen, itse keskityin vain siihen että kaikista esteistä mennään yli. Se olikin siinä vaiheessa ainoa tavoite jäljellä ja siinä ihme kyllä onnistuttiinkin! Jälkikäteen videolta rata ei näyttänyt ihan niin kamalalta mitä siinä paniikissa mielessään pyöritteli.

Palautteessa sain tietenkin noottia siitä, että kieltojen suhteen tulee olla nollatoleranssi - no tietenkin tämän itsekin tiedän, mutta ikävästi se pelko ottaa helposti sijan ja siinä vaiheessa on hirveän vaikea ryhdistäytyä ja saada se poni esteen yli. Kuitenkin positiivista kommenttia siitä, että sain itseni koottua, esitin kevyttä istuntaa radan aikana ja poni sai taas kehuja kivasta laukasta, jossa varmasti säätövaraa kunhan kehittyy. Eli lisää vain treeniä molemmille niin tiedä vaikka joskus se estekammokin lähtisi kummittelemasta. Näyttö meni ihme kyllä läpi, mutta olin 100% varma että joudun uusimaan sen. Palautteen aikana löysin muuten syyn Minorin kieltämisillekin. Toinen tuomareista nimittäin sanoi, että sille on ehdottomasti hankittava panssari. Ette arvaakkaan kuinka paljon ärsytti, ettei meidän opettaja ole voinut siitä mainita! Ihan turhia kieltoja ja molemmilla itsevarmuuden heikentämistä. No ei muuta kuin panssariostoksille ja uusia esteitä kohti!

Itse kyllä pohdin estesatulan ostamisen yhteydessä, että pitäisi se panssarivyökin hommata. Ei kuitenkaan ikinä löytynyt sopivaa ja ajattelin, että hyppäämme kuitenkin niin vähän ja niin pieniä, että tuskin se sitä tarvitsee. Tämäkin tietenkin ärsyttää niin paljon etten voi sanoin kuvailla, mutta ei auta murehtia menneitä. Kunhan panssari saadaan hankittua olisi tarkoitus ruveta hyppäämään suhteellisen säännöllisesti pikkuesteitä, jottei tuosta kieltämisestä muodostu mitään ikävää tapaa.


Eilen illalla saimmekin jo numerot myös esteratsastuksen näytöstä. Hiphei, sieltä tuli 2! Kirjaimellisesti juoksin pitkin asuntolaa pomppien riemusta :D Miksikö sitten ei riittänyt että näyttö meni vain läpi. No, meidän linjalaisilla (hevosharrastepalvelujentuottaminen) on mahdollista opintojen jälkeen anoa harrasteohjaajan nimikettä SRL:tä, kunhan on saanut jokaisesta neljästä näytöstä (ratsastuksen opettaminen, maaston vetäminen, kouluratastus ja esteratsastus) vähintään numeron 2. Sitä tässä ollaankin stressattu, sillä muuten ei olisi näyttöjen numeroilla ollut niin väliä, mutta nyt voi huokaista helpoituksesta :)

Maastonäyttö 2

Ratsastuksen opettaminen 3

Kouluratsastuksen näyttö 3

Esteratsastuksen näyttö 2

Tänään olikin mukava käydä aamulla vain rentouttavassa palauttelumaastossa ja loppuviikko onkin koulunkin puolesta lomaa. Oilisikohan nyt aihetta hieman juhlaankin? ;)

Aika kuluu ja vuodet vierivät

On ikuisuus siitä kun olen kirjoittanut tai edes ajatellut kirjoittavani blogiin. Ei vain ole ollut inspiraatiota, jaksamista tai saatikka aikaa. En tällä kertaa lupaa päivittää blogia yhtään sen useammin, mutta päivittelen tätä omien fiiliksien mukaan. Tiedä vaikka se innostus jostain taas löytyisi?

HIHS on nähty, koettu ja ennen kaikkea sieltä selvittiin hengissä! Työskentelimme siis maanantai - sunnuntai tallialueella; ensin kuivittaen kaikki karsinat, sitten avustimme groomeja purkamaan hevosautot ja sen jälkeen loppuviikon huolehdimme yleisestä siisteydestä ja groomien/omistajien kysymyksiin vastailusta (myimme heinää, kuiviketta yms.). Kunnes taas lopuksi autoimme groomeja pakkaamaan autonsa ja sanoimme myös itse heipat Helsingille. Tämän enempää tuskin käyn aihetta läpi, ellette halua aiheesta jonkin sortin erikoispostausta?

Mitäs muuta? Omassa elämässä isoja muutoksia kun muutin takaisin äitini helmoihin hihs'sin jälkeen ja erosin poikaystävästä. Tämä onkin ollut ehkä suurin syy siihen miksen ole jaksanut päivitellä blogia, mutta tämän enempää en henkilökohtaisesta elämästäni aio täällä blogin puolella jaaritella.

No entäs sitten blogin päätähti, Minor? Poni treenaili syksyllä ihan normaalisti kunnes sitten ensimmäiset pakkaset alkoivat ja maa jäätyi. Pohjat ovatkin olleet hirmuisen pitkään huonossa kunnossa ja sen takia ollaan otettu rennommin. Kerrankin minäkin olen osannut rentoutua ja ollaan vain nautiskeltu Minorin kanssa. Lähinnä siis käyntitreenailuja, maastoja ja pellolla humputtelua. Itsellä on koulussa ollut sen verran paljon tehtävää, että maneesireissut jäivät viime vuoden puolella vähiin.

Lomailu ja rennosti ottaminen on kyllä tehnyt tehtävänsä, sillä karvainen ponipallo ei ole ehkä parhaasssa edustuskunnossa tällä hetkellä. Toisaalta tuntuu, että hevonen kuin hevonen on vähintäänkin koomisen näköinen paksun talvikarvan kera. Että ehkä siellä karvapeitteen alla on edelleen se komistus joka näissäkin syksyisissä kuvissa askeltaa ;) Pikkuhiljaa kuitenkin ollaan palaamassa normi treenailujen pariin, että kehtaa sitten keväällä lähteä kohti Alajärveä astumaan kauniita neitosia.

Minor tosiaan on lähdössä kesäksi Alajärvelle astumaan, joten jos unelmissa olisi oma pikku-Minor olisi nyt oikea aika ottaa yhteyttä :) Ennen sitä kuitenkin suoritan Minorilla ratsastuksen loppunäyttöni; K.N. Special ja rata 2 (esteet max80cm). Itse asiassa jo tänä perjantaina pitäisi suorittaa koulunäyttö ja ensi viikon tiistaina estenäyttö, kääks! Nyt kuitenkin on pakko uppoutua liiketoimintasuunnitelman pariin, joten palailen jälleen jossain kohtaa... Ehkä näyttöjen jälkeen ;)

Pomppuja ja hyppyjä siellä ja täällä

Vihdoin ja viimein oma luokkani palasi työssäoppimasta, mikä tietysti tarkoittaa, että myös koulu alkaa kunnolla. Olen ollut tästä enemmän kuin tyytyväinen ja viikko sujuikin vähintäänkin kivasti! Meillä oli monenlaista tehtävää; saatiin uudet A-hevoset, käytiin Helsingissä HIHS toimihenkilöinfossa, putsattiin vanhoja vaellussatuloita, laskettiin hevosten ruokintalaskuja hoptilla ja tietysti ratsastettiin.


A-hevosenani tällä hetkellä on suomenhevostamma Urali, jolla olen aiemmin ratsastanut ehkä kerran. Viikon aikana ratsastin tammalla kaksi kertaa ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Laukka sillä ei ole mikään hääppöinen ja edestä se on omaan makuun kovin erikoinen, mutta hyvät fiilikset jäi molemmista tunneista sillä saatiin myös onnistuneita pätkiä ja se vaikuttaa loppupeleissä aikas kivalta ratsastaa.

En kuitenkaan aio suorittaa Uralilla ratsastuksennäyttöjä, vaan suoritan näytöt kenelläs muullakaan kuin Minorilla! Nyt ensimmäiseksi olisi vuorossa estenäyttö, niinpä kaikilla estetunneilla ratsastan Minorilla. Ensimmäinen tunti oli kuluneella viikolla kuten tämän postauksen kuvista voi päätellä.

Meillä on Minorin kanssa melkoinen hyppytauko minkä kyllä huomasikin. Tai oikeastaan itsehän suoritin tänä syksynä estenäytön, joten minulla ei ole oikeastaan edes pitkä tauko - poni sen sijaan on hypännyt viimeksi keväällä. Tämän huomioiden ensimmäinen estetunti sujui siis kuitenkin oikein mallikkaasti!

Verkkasimme tunnilla aika pitkään ja otimme vain muutamia pieniä hyppyjä. Tehtävät olivat tulevalta radalta, mutta hieman muunneltuja. Itseäni hieman jännitti miten poni selviytyy radaltakin löytyvästä innari tehtävästä. Jännitin kuitenkin turhaan sillä Minor suoriutui kys. tehtävästä helposti ja ongelmitta. Se olikin meille ehkä päivän helpoin tehtävä.

Nimittäin muille esteille otettiin muutamia kummallisia hyppyjä. Radaltakin löytyvä ristikko maalinjalla oli varmaankin toisiksi helpoin tehtävä. Radalla ristikolle tullaan ravissa, joten niin myös me treenasimme ristikkoa etupäässä ravilähestymisellä. Ravissa hypyt eivät olleet niin sujuvia kuin lopuksi otettu laukkahyppy, mutta ei sinäänsä muuta vikaa. Ravilähestymisien jälkeen Minor myös jatkoi vasemmassa laukassa kun tehtävässä kuuluisi jatkaa oikeassa, sain kuitenkin laukat korjattua tarpeeksi ajoissa, joten sinäänsä ristikolla hommat olivat myös aika hyvin hallinnassa.

Vaikeimmaksi tehtäväksi meille osoittautuikin pienen kavaletin ylitys ympyrällä, onneksi tätä ei radalta löydy! :D Minor oli ihan varma, että kavaletit syövät pieniä poneja ja vaikka kuinka koitin tuoda sen hyvin esteelle, hypyt olivat mitä kummallisimpia. Aina vinoon ja joko läheltä tai liian kaukaa. Loppua kohden kavaletitkin ylittyivät hieman paremmin, mutta siitä ei päästy vielä yli etteivät ne ole yhtään sen kummempia kuin muutkaan esteet.

Kokonaisuudessaan kuitenkin siis jäi positiiviset fiilikset, nyt vain alle lisää hyppykertoja niin alkaa hyppääminenkin varmasti sujua luontevammin :) Koostin myös estetunnin videoista pienen videon, jonka laitan postauksen loppuun teille katseltavaksi. Videot on kuvattu vanhalla kameralla, sillä uudesta kamerastani oli akku loppu enkä tietenkään muistanut ottaa laturia mukaan Ypäjälle... Täten eivät myöskään postauksen kuvat ole otettu omalla uudella kamerallani vaan kuvista saan kiittää luokkalaisiani ja Lauran kameraa!

Viikko huipentui ratsastuksen osalta perjantain maasto/maastoestetuntiin. Oletin tietenkin, että ratsastamme A-hevosilla, mutta ratsastuksenopettaja olikin keksinyt muutoksia meidän pään menoksi. Niinpä pääsin tutustumaan itselleni ihan uuteen tuttavuuteen. Ratsunani oli suomenhevostamma Tinakenkä eli tutummin Tinis. Maastoilu sujui pientä peura-äksidenttiä lukuunottamatta mukavissa merkeissä, noin puolessa välissä tuntia kävimme hyppäämässä muutaman pikkuriikkisen tukkiesteen maastoestekentällä.

Tinis osoittautui varsin hauskaksi tapaukseksi ja kuten kuvasta voi päätellä hypyt olivat myös huvittavia. Laukka ei tämänkään tamman vahvuus ole, mutta onneksi näistä esteistä pääsi yli helposti ravillakin. Oli mukava päästä hyppäämään vaihteeksi pieniä maastoesteitäkin ja siihen oli myös mukava päättää viikko! Saa nähdä mitä tuleva viikko tuo mukanaan :)

Kurkistus Minorin ruokalistaan

Minulla ei tällä hetkellä ole oikeastaan mahdollista saada kuvia ratsastuksesta ollenkaan (tässä odottelen, että saisin kameran jalustan kuntoon niin saisi videoita...), joten ajattelin pitää blogia hereillä erilaisten erikoispostauksien voimin. Nyt on siis myös lukijoilla mahdollisuus kertoa minkälaisista erikoispostauksista te haluaisitte lukea! Vai kiinnostaako enää ketään ns. erikoispostaukset? Nyt olisi kuitenkin siitä huolimatta kiinnostaako tai ei vuorossa erikoispostaus Minorin ruokinnasta.

Kuten toivottavasti jokaisen hevosen, niin myös Minorin perusruoka on heinä. Tallilla jossa poni asustaa kuuluu tallivuokraan esikuivattu säilöheinä, joka on tähän menessä riittänytkin hyvin yksistään. Tällä hetkellä kuitenkin heinän srv (srv = sulavaraakavalkuainen) meillä on noin 100g / ka kg, kun ihanne arvo olisi noin 60g / ka kg. Tämä tarkoittaa siis sitä, että mikäli Minor söisi pelkästään esikuivattua se saisi aivan liian paljon valkuaista, niinpä ollaan äitini kanssa haettu sille viimevuotisia kuivaheinäpaaleja Tampereelta asti. Mutta mitäpä sitä ei rakkaan ponin eteen tekisi? Tällä hetkellä poni syö siis 7kg heinää päivässä, joista 2kg on esikuivattua säilöä ja loput 5kg kuivaheinää.

Heinän lisäksi Minor syö kauraa ja kivennäistä, kuten varmasti moni muukin hevonen. Kauraa poni saa päivässä 1,5L, josta aamulla 0,5L ja illalla 1L. Toisaalta haluaisin antaa aamulla suuremman määrän kuin illalla, mutta meillä on hyvin tyypillinen tilanne siinä mielessä, että hevoset saavat aamuheinät ulos ja syövät sitä ennen väkirehut sisällä. Ja vaikka Minorilla onkin olkikuivitus eli sen maha ei perjaatteessa öisin pääse tyhjenemään, en halua antaa isoa määrää väkirehuja ennen heiniä. Ruokinnassa siis täytyy huomioida sekä tallin tavat että hevosen tarpeet.

Kivennäisenä meillä on perus Black Horsen kivennäinen. Minor on sinäänsä vähän nirso syömään kivennäisiä, että ns. hiekkakivennäiset se jättää syömättä. Niinpä olen päätynyt siihen, että makeutetuista kivennäisistä BH on sisällöltään ja hinta-laatusuhteeltaan paras. Kivennäistä poni saa illalla 1dl.

Sitten päästäänkin ihanien purnukkojen maailmaan. Itse koitan pitää hevosen ruokinnan mahdollisimman simppelinä ja vältän purkeista syöttelyä, mutta toisaalta lasken ruokinnan aina analyysien perusteella, joten jos huomaan että esim. jostain vitamiinista on puutetta, lisään sitä teollisessa muodossa purkista.

Minor syökin siis kahdesta purkista säännöllisesti, molempia 2mittaa / päivä. Isompi purkki on biotiini, joka ei itseasiassa kuulu laskelmiini, vaan on mukana kavioiden kasvun edistämisessä. Vaihdoimme biotiinimerkkiä kesällä (tätä ennen on saanut vajaan vuoden racing biotiinia) ja nyt on menossa toinen purkki, mikäli tämän purkin loputtua en huomaa eroa on tarkoitus jättää biotiini pois ruokinnasta. Tukka kyllä kasvaa julmettomasti, mutta kavioihin ei tunnu olevan vaikutusta - ja tuon tukan ei edes tarvitsisi kasvaa niin nopeasti! :-D

Toisesta purkista löytyy magnesiumia, josta ruonkintalaskun mukaan Minorille syntyy hieman vajausta. Poni saakin valmistetta reilun annoksen, sillä magnesium on tukena lihasten sekä hermoston toiminnassa ja näin pitäisi ehkäistä jumeja. Tähän tuotteeseen olen ollut tyytyväinen, sillä Minor on melko herkkä jumiutumaan selästään ja minusta tuntuu, että tämä kyllä on ollut avuksi hyvän liikunnan ja venyttelyn lisänä.

Rehulaatikon pohjalta löytyy vielä yksi purnukka, joka ei kuitenkaan ole päivittäiskäytössä. Tätä tuotetta voin suositella ihan jokaiselle hevosen omistajalle! EQ Maitohappobakteeriin tutustuin jo Fridan aikoina ja etenkin silloin se tuli todettua hyödylliseksi osana herkkävatsaisen hevosen ruokintaa. Minorille ensimmäinen purnukka tuli ostettua vasta nyt, enkä oikeastaan tiedä edes miksi siihen meni näin kauan. Maitohappobakteeri on nimittäin loistava lisä aina ruokinnan muutosten yhteydessä. Tätä syötetään siis aina kuuriluontoisesti väh. 4 päivää muutosten yhteydessä joko yhden mitan normiannoksena tai kahden mitan tuplamääränä. En voi tosiaan muuta kuin suositella ja tämä säilyykin pakkauksen mukaan jopa vuoden viileässä!

Lisäksi rehulaatikon pohjalta löytyy säkki pellavarouhetta. En siitä ottanut kuvaa, sillä Minor ei tällä hetkellä pellavaa syö. Pellavan syöttö lopetettiin syksyllä ennen kuin saatiin kuivaheinää jolloin siis minimoitiin valkuaisen saanti. Toivon kuitenkin, että jatkossa poni voi syödä sitä 1DL päivässä turvotettuna (aikaisemmin Minor söi 2dl pellavarouhetta turvotettuna). Olen nimittäin ollut erityisen tyytyväinen siihen, kuinka se hoitaa mahaa ja pitää karvan kunnossa. Siinä myös siis toinen tuote, jota suosittelen hevosen hyvän perusruokinnan lisäksi!

Nyt kun päivittäinen ruokinta on käsitelty voidaan siirtyä ns. "ekstroihin". Vaikka oikeastaan nämä ekstratkin kuuluvat lähes päivittäiseen ruokintaan. Minor siis juo aina liikutuksen jälkeen ns. melassimehua. Mehu valmistetaan noin 1dl melassisiirappia, 1rkl merisuolaa ja noin 8L vettä. Keitän aina osan vedestä, jotta suola sulaa veteen ja tulee varmasti juotua. Mehua poni saa etenkin sen vuoksi, että pystyn varmistamaan sen riittävän juomisen ja toisekseen sen vuoksi, että saadaan huolehdittua riittävästä suolan saannista.

Minor on etenkin talvisin vähän huono juomaan jääkylmää vettä kun muuta ei ole tarjolla, juo kyllä muttei ihan riittävästi, mutta näin siis vältytään nestehukalta. Kesäisinkin tietenkin tosi hyvä keino hikisten treenien jälkeen huolehtia riittävästä nesteen saannista! Tämä varmaan on kuitenkin enemmän tapa ja tottumus kuin ruokintakysymys.

Suolaa saa tosiaan melassin mukana 1rkl. Karsinasta Minorilta löytyy sekä himalajan suolakivi (punertava) että normaali suolakivi, mutta hevosen kuin hevosen pitäisi nuolla suolakiveä ihan hillittömästi, jotta päivittäinen suolan tarve täyttyisi - tämä ongelma on siis helposti ratkaistu antamalla päivittäin 1rkl merisuolaa.

Viimeisenä muttei vähinpänä löytyy ruokalistalta porkkanat! Minor saa aina tarhasta haku reissulla yhden porkkanan ja treenin jälkeen venytellään porkkanoiden avulla. Eli päivittäin poni syö ehkä 3-4 porkkanaa. Välillä toki käy niin kurja tilanne etten ole muistanut ostaa porkkanoita, mutta onneksi silloin yleensä löytyy nameiksi kuivaa leipää.

Kokonaisuudessaan koitan siis pitää ruokinnan simppelinä, mutta kuitenkin niin, että Minor saa siitä kaiken tarvitsemansa. Lasken aina tarvittaessa uudestaan ja uudestaan kuinka paljon poni saa ravintoaineita mistäkin, sen jälkeen vertaan suosituksiin ja siihen miltä poni vaikuttaa ja näyttää. Perjaatteessa siis äärimmäisen helppoa ja ihanaa kun opiskelujen myötä on oppinut laskemaan hevosen ruokinnan kokonaisuudessaan, mutta toisinaan saa kyllä repiä hiuksia päästä kun koittaa keksiä mistä saisi vähän lisää energiaa ilman että tulisi lisää valkuaista. Viisaus lisää tuskaa vai miten se meni? :-D

Mihin ovat kadonneet vanhat hyvät ajat?

Nyt on jälleen kerran lomat lusittu ja aika palata Ypäjälle arjen pariin, niinpä tänään iltapäivällä hyppäsin auton rattiin ja ajelin opistolle ideaparkin kautta. Loppuviikon aikana olen äitini kanssa kahlannut läpi muutamat heppakaupat etsien varusteita uuteen satulaan. Mutta palataanpa ensin siihen, että tällä kertaa sain huokaista helpotuksesta ja kakkospenkki löytyi yllättävän helposti. Satulaksi valikoitui siis wintecin 500 estesatula, joka ei paljon uudelle häviä! Esteitä en ehtinyt kys. penkillä kokeilla, mutta toivottavasti ajaa asiansa siinäkin hommassa vaikka lähinnä maastoiluun etsinkin kakkospenkkiä. Mutta siis hieman hämäävä otsikko liittyy hevostarvikkeisiin joita olin etsimässä.

Etsinnässä oli satulavyö, jalustimet ja ainakin yksi huopa. Olin jo varautunut että vyön löytäminen voisi olla haastavaa, mutta todellisuudessa kaikkien varusteiden löytäminen oli ongelmallisempaa mitä kuvittelin. Toisaalta johtuneeko tämä siitä, että minulla on aika tarkat kriteerit enkä toisaalta ole valmis maksamaan maltaita? ;-)

Loppujen lopuksi satulavyö löytyi kaikista helpoiten. Itse suosin ehdottomasti vyötä ilman joustoja ja tämä rajaakin jo aika huimasti valikoimaa. Lisäksi olisi ollut kiva löytää nahkainen vyö ja toisaalta haaveilin myös panssarista, mutta melkein kaikissa vöissä tosiaan oli joustot ja lisäksi hinta alkoi olemaan melko korkealla. Mukaan löytyi kuitenkin hööksistä ihan perus muotoiltu 110cm vyö, joka varmasti ajaa asiansa ihan hyvin - kunhan vain on oikean mittainen. Täytynee sitten vaikka etsiä panssaria käytettynä jos jossain vaiheessa koen sen tarpeelliseksi.

Tosiaan loppupeleissä mitään muuta ei mukaan tarttunut loppuviikon kauppareissulta, sen sijaan tänään poiketessani ideaparkin minimanissa löytyi loputkin puuttuvat varusteet. Etsin tarkoituksella juurikin nivellettyjä jalustimia ja vihdoin löytyi sellaiset jotka opiskelijakin pystyi ostamaan. Sillä kyllähän sekä hööksistä että horzesta löytyi kys. jalustimia, mutta halvimmat taisivat olla 70e paikkeilla ja muut yli satasen, joten jätin suosiolla välistä. Nämä minimanista löydetyt olivat kaiken lisäksi tosi hyvä diili, sillä hintana näissä luki 55e, mutta kuitista huomasin jalustimien hinnan olleen vain 31,90e! Eli kannatti kerrankin olla pihi ja etsiä edullisempia :-)

Lisäksi minimanista löytyi satulahuopa, joka innoitti otsikon keksimisessä. Olin kertakaikkiaan tyrmistynyt etsiessäni huopaa loppuviikosta, sillä kummastakaan kaupasta ei löytynyt yhtään tavallista perushuopaa, tai ainakaan edullisesti. Halusin siis vain simppelin yksivärisen huovan, jossa ei turhia koristeluja ole. En myöskään halua maksaa perushuovasta yli 30e euroa ja tämä tuntui olevan mahdoton yhtälö. Onneksi siis minimani pelasti ja löysin ihan kivan oloisen eurohunterin huovan 23e. Mietiskelinpä tässä myös, etten ole tainnut kuin kerran maksaa huovasta 30e tai yli ja tämäkin oli alennuksessa ollut lamicellin huopa, kaikki muut ovat löytyneet paljon halvemmalla. Miksei nykyään löydy halpoja perushuopia? Mitä mieltä te olette, maksatteko mielellänne ihan perushuovasta melkein 50e? Vai oletteko löytäneet jostain halpoja huopia?

Huopakriisistä on kuitenkin tähän hätään selvitty, ehkäpä löydän vielä jostain käytettynä hieman edullisemmin muutaman huovan niin alkaisi kaikki tarpeellinen olemaan kasassa. Niin ja tarttui sieltä ideaparkista vielä mukaan biotiinia, joka onkin jo ihan lopussa. Nyt onneksi alkaa olemaan tosiaan kaikki tarpeellinen kasassa, vaikka kyllähän sitä aina kaikkea kivaa voisi ostaa mm. ratsastushousuja, huopia, suojia jne...

Mutta se niistä ostoksista, Minor tosiaan vietti eilen vapaapäivää ja tänäänä oli vuorossa vain juoksutus kun pääsin perille sen verran myöhään. Poika käyttäytyi taas niin mallikkaasti, kuten kieltämättä (poikkeusta sääntöön lukuunottamatta) aina! On se vaan niin rento kaveri kun voi huoletta laittaa vähän hölköttelemään liinan päähän riimussa, meille tosiaan juoksutus harvemmin tarkottaa mitään hikitreenejä vaan kunhan pääsee vähän liikkumaan vapaammassa muodossa. Toki aina välillä työskennelläänkin liinassa, mutta tänään oli kyseessä juurikin rentoa hölköttelyä. Huomenna olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan uusia varusteita maastoilun merkissä, voisin koittaa vaikka muutaman kännykkäkuvankin räpsiä niin ehkäpä tämä blogikin pysyisi pitkästä aikaa elossa :-D