Tavoiteltavaa syksylle ja alkavalle talvelle

Kuvassa poni ja vuokraaja
Lempi vuoden aikani syksy on taas täällä. No ei todellakaan! Oikeastaan tuntuu etten nykyään nauti mistään vuodenajasta Suomessa, sillä aina sataa. Ja sade tarkoittaa automaattisesti (ainakin jos sataa useamman päivän putkeen), että kenttä muuttuu hetkessä käyttökelvottomaksi. Harmikseni on pakko todeta ettei meidän maastotkaan ole treenaamisen suhteen ihanteelliset. Ensinnäkin on vain pari pätkää jossa voi harkita ravia ja/tai laukkaa ja toisekseen maastot ovat yleensä märät vaikkei olisi hetkeen satanut (siis niin märät, että saa kahlata polvia myöten mudassa ja pelätä suojien ja kenkien hukkumista…). Ainoa hyvä puoli on että mäkiä löytyy, joten peppulihakset pysyy kunnossa. Tästä päästäänkin tämän teksin aiheeseen eli ”tavoiteltavaa syksylle ja alkavalle talvelle”, joka on edeltä mainituista syistä nimen omaan tavoiteltavaa - ei tavoitteita.

Miljoona vuotta sitten

Tai ainakin tuntuu siltä, että viimeksi täällä elonmerkkejä on nähty ikuisuus sitten. Totuushan se myös on, blogin "kulta-ajoista" on tilanne muuttunut todella paljon, enkä tällä hetkellä osaa sanoa mikä blogin tilanne tulevaisuudessa on. Ennen oli aikaa vaikka muille jakaa, koulun jälkeen ehti hyvin keskittyä bloggaamiseen, samoin kuvia oli vaikka muille jakaa. Nykyään päivät kuluu töissä, koiraa hoitaessa ja tallille on kiireen vuoksi vaikea saada kuvaajaa. Kuitenkin bloggaaminen on ollut aina ihana harrastus ja blogi on täynnä upeita muistoja. Nyt innostus bloggaamiseen on hiipinyt nurkan taakse, ehkä suurinpana tekijänä on uusi nopea kone, jolla kuvien muokkaus on helppoa ja mukavaa - tämä tietenkin tarkoittaa, että kuvia olisi kiva tulla jakamaan blogin puolellekin. Siis silloin kun niitä on... Ajatukset ovat vielä melko auki, mutta ehkä tämä on blogin uusi alku?

Maastoilu videopostaus

Valoa pimeässä

Minor on palautunut hyvin hetkellisestä ruokalakostaan. Nyt kun asutaan tutussa turvallisessa karsinassa maistuukin ruokakin loistavasti, täten ollaankin palailtu pikkuhiljaa treenailun pariin. Sunnuntaina kävin juoksuttamassa ponin ja eilen maastossa. Juoksuttaessa ponilla löytyikin hieman ylimääräistä virtaa, mutta ihmekkös tuo, sen jälkeen kuitenkin ollaan käyttäydytty varsin mallikkaasti.

Tänään oli vuorossa rokotusloman jälkeen ensimmäinen varsinainen treeni. Vähän on heikosti lähtenyt tämä meidän #nostirrup marraskuu käyntiin, sillä ennen tätä päivää olen yhden treenin kerennyt haasteeseen ratsastamaan. No onneksi vielä puolet marraskuusta jäljellä, joten vielä ehditään hyvin ilman jalustimia treenata.

Eikö ne vaan tajua?

Ruokintalaskut on laskettu ja ruokinta oli, kuten toivoinkin, kohdillaan. Magnesiumia vähennettiin 1mt / päivä ja tarkoitus olisi ennen joulua syöttää ADE-vitamiinikuuri. Eli vitamiinien kohdalla oli hieman vajausta, mutta tätä ei toki pysty ihan tarkasti laskemaan, koska heinä-analyysiä meillä ei ole, joten heinästä saatujen vitamiinien määrä on lähes mahdoton arvioida.

Vaikka ruokinta onkin kunnossa Minor sai melkein minun sydämen pysähtymään viikonloppuna. Tallilla on tapahtunut monia muutoksia lähiaikoina ja siitä ilmeisesti tämä ketjureaktio johtuikin. Ensimmäiseksi vajaa kaksi viikkoa sitten Minor vaihtoi karsinaa. Ideana se, että pesupaikan viereinen karsina ei olisi yhtä vetoisa ja keväällä pystyisi loimittamaan vähemmän, koska tähän karsinaan ei vetäisi pienestä ulko-ovesta.

Lisäksi reilu viikko sitten tallille muutti tallin omistajan puolivuotias tammavarsa ja hänelle kaveriksi 3-vuotias ponitamma. Ponitamma sai Minorilta pasmat ihan sekaisin - se oli kuulemma esitellyt kaikki miehiset taitonsa karsinassa tamman tullessa sisälle. Kyseinen poni ei kuitenkaan asunut tallilla kuin reilun vuorokauden, ei tullut varsan kanssa toimeen joten palautettiin suosiolla heti (kiipesi varsan päälle ja potki tätä jatkuvasti karsinassa - varsa oli täynnä haavoja ja jäi kiinni vesikuppiinkin). Heti tämän jälkeen varsan kaveriksi muutti pieni orivarsa, joka on oikein kova hirnumaan.