[10] Sataa sataa ropisee!

Aargh. Ensinnäkin pahoittelut siitä, kun en ole jaksanut kirjoittaa pariin päivään. Tällekkin on toki syynsä, mutta mitäpä sitä puolustelemaan, sanon vain, että tämä syksyn sateinen keli masentaa minua niin paljon etten oikein mitään jaksa tehdä :s Olempa huomannut, että ponikaan ei tahtoisi työskennellä vaan kenkuttelee vastaan.

No, toissapäivänä oli kuitenkin jälleen erittäin sateinen keli. Kenttällä lillui mutaliejua ainakin nilkkoihin saakka, ponikin oli saanut kaiken kukkuraksi kylmän vesisateen niskaansa. Mikäpä siinä, odottelin hetken toivoen, että sen paksuhko karvapeite kuivuisi hieman. Tajusin myös silloin, että verkkoloimi olisi oikeasti aivan loistova hankinta - fleecee ei nimittäin tuon ponin karvaa kuivata. Lopulta en enää jaksanut odottaa, toisaalta olihan poni kuivunut jo vähän, ja suuntasin Fridan kanssa kentälle. Juoksutus sujui alkuun ihan hyvin ja päätin jo hetken kuluttua kivuta tamman selkään. Mutta ehei, se vain lähti ravaamaan tohkeissaan. Tässä vaiheessa pysäytin ponin pettyneenä ja jatkoin juoksutusta. Frida alkoikin seuraavaksi riehua oikein kunnolla, pukitteli ja riuhtoi kuin hullu. No tulipa ainakin myös laukat molempiin suuntuun :) Kun poni sitten oli riehunut aikansa liinassa kipusin uudestaan selkään ja aloin työskennellä sen kanssa. Frida oli jäykkä ja tahmea, se ei toiminut läheskään niin hyvin mitä on välillä toiminut. Kokeilin ottaa myös ravipätkiä, mutta nekään eivät sujuneet. Mikään ei sujunut! Vihdoin kun sain ponin keskittymään edes hetkeksi päätin lopettaa puurtamisen. Fridalle jäi toivottavasti ratsastuksesta ihan ok fiilis ja tehtiin sen jälkeen vielä hieman seuraamisharjoituksia, jotka sujuivat hyvin :)

Eilen oli ponilla kengitys. Frida seisoi kohtuullisen hyvin käytävällä, itse asiassa pelkäsin että se riehuisi paljon enemmän. Kengittäjä lisäksi kehui Fridaa sen hyvistä kavioista ja hienosta käytöksestä :) Olin oikein ylpeä ponista ja päätin mennä kentälle tekemään vain hieman seuraamisharjoituksia. Frida ei kuitenkaan ollut tätä mieltä kun pääsimme kentälle. Se ei ottanut minuun minkäänlaista kontaktia ja niimpä päätin juoksuttaa sitä kevyesti. Frida ei kuitenkaan ollut tästäkään samaa mieltä vaan alkoi riehumaan liinassa. Se ryösti laukalle, kiskoi henkensä edestä ja pukitteli! Pysyin itse kuitenkin tyynenä, olihan parempi että se purki energiaansa liinassa kuin silloin kun olen selässä. Loppujen lopuksi tamma näytti hieman rauhoittuneen ja taluttelin sen sisälle. No toivottavasti tänään menee paremmin, nyt ilma näyttää ainakin ihan kivalta :3

[9] Körökörö kirkkoon, papin muorin penkkiin...

Kesken koulupäiväni sain viestin Sannalta. Ehdin jo siinä hetkessä säikähtää, että Fridalle on sattunut jotain vakavaa, mutta ei. Viestissä luki "Eläinlääkäri tulee tänään, ota mukaan rokotustodistus!" Mutta tämäpä ei sopinut laisinkaan tämän päivän suunnitelmiini, koska olin menossa suoraan koulusta tallille ja vielä bussilla. Niimpä kikkailujen jälkeen sain siirrettyä Fridan rokotusta myöhemmäksi (milloinkohan sitä saisi revittyä aikaa rokotukselle :3) ja tallustelin rauhallisin mielin kolmen kilometrin matkan bussipysäkiltä tallille. Aurinko paistoi ja ilma näytti vaihtuneen vihdoin lämpimämmäksi. Epäilemättä jo huomenna sataa, mutta olipa edes yksi kaunis ja kuiva päivä :) Tosiaan, kun sitten saavuin tallille, huomasin helpotuksekseni kentän kuivuneen lähes kokonaan! Tyytyväisenä ryhdyin siivoamaan ponin karsinaa ja sitten puunaamaan ponia. Tänään poni pelleili oikein olan takaa pesarissa, se ensinnäkin pyöri tyypillistä enemmän ja kaiken lisäksi kuopi hulluna lattiaa. Olisiko kellään neuvoa miten kuopimisen saa lopetettua?

Loppujen lopuksi sain ponin kuitenkin valmiiksi ja pääsimme aloittamaan treenit. Olin ajatellut, että tekisin tänään lyhyen juoksutuksen ja hieman tavallista pidemmän ratsastuksen. Juoksutus alkoihin ihan hyvin, Frida otti kohtuullisen hyvin kontaktia ja siirtymiset sujuivat hyvin. Tovin kuluttua päätin kivuta selkään innoissani. Harmikseni Frida oli erittäin jännittänyt ja tepasteli pää taivaissa pörheänä. Hetken koitin taivutella ponia ja saada sitä rentoutumaan, mutta kun tämä ei onnistunut kipusin alas selästä ja aloitin juoksutuksen uudestaan. Tällä kertaa Frida päätti hieman riehua, itse asiassa minä olin erittäin tyytyväinen, että tamma riehui liinan päässä eikä silloin kun olin selässä. Niinpä jatkoin juoksutusta, kunnes suurimmat pöhinät olivat pöhisty. Tämän jälkeen kipusin uudelleen ponin selkään ja toivoin parasta. Edelleenkin Frida oli jännittyneen oloinen ja sen huomiota oli vaikea saada tehtävään, kuitenkaan se ei enää kulkenut pää taivaissa. Lämmittelin tammaa jälleen tekemällä paljon suunnanvaihtoja, voltteja ja kaarevia uria. Tästä huolimatta Frida koitti satunnaisesti lähteä raviin ja sen keskittyminen oli selkeästi enemmän kaikessa muussa kuin itse tehtävässä. Lisäksi se kuunteli erittäin huonosti oikeaa pohjettani, joka varmasti johtuu siitä että oma jalkani on kamalan jumissa.

Alku vaikeuksista huolimatta päätin tänään kokeilla ottaa pari ravipätkää. Frida horjahteli raviin hieman tasapainottomasti, mutta onnekseni juoksi eteen päin halukkaasti ja innokkaasti. Tyytyväisenä päätin kokeilla ensimmäistä kertaa työskentelyä ravissa. Painaessani pohkeet hellästi tamman kylkiin ja pyytäessäni sitä jäämään ympyrälle, oli se alkuun sitä mieltä, että 'en todellakaan suostu!' Hetkessä se kuitenkin suostui ravaamaan pääty-ympyrää. Tasapaino oli olematon ja poni kompastelikin pariin kertaan omiin jalkoihinsa, tästä huolimatta tuntui mahtavalta kun se ei lähtenyt käsistä! Vähitellen istuin alas harjoitusraviin ja aloin työstää ravia volteilla ja suunnanvaihdoilla. Tajusin juuri silloin, että ponilla on ehkä maailman ihanin ravi istua - se ei pomputa yhtään! Frida lisäksi jaksoi keskittyä yllättävän hyvin, vaikkei oikeaan muotoon itseään hakenutkaan. Teimme noin 5min. kevyen työskentelyn molempiin suuntiin ja lopetimme tältä päivältä siihen. Minulle ja toivottavasti myös ponille jäi hyvä mieli :) Loppukäynnit poni sai olla vapaana ja seurata minua - hyvin toimi! Huomenna toivottavasti voidaan jatkaa ravityöskentelyä.

[8] Mutamonsterin seikkailut

Mutainen keli jatkuu, kenttä ja tarha ovat täynnä mutavelliä, onneksi taivaalla sentään köllöttelee satunnaisesti kirkkaan keltainen aurinko. Niinpä minä saan jatkaa Fridan jalkojen pesua ja tänäänkin aloitettiin pesuoperaatiolla. Onnekseni tamma jaksaa nykyään seistä paikoillaan kun pesen sen jalat ja harjauskin pesarissa onnistuu kohtuullisen hyvin, mitä nyt kamalasti kuopii jaloillaa. Tänään oli tarkoitus kokeilla ratsastusta ja kun olin sitten saanut kaikki varusteet päälle sekä ponille, että itselleni talutin sen kentälle. Kenttä oli aivan yhtä märkä kuin eilenkin, ellei märempikin ja harmikseni tänään Frida olikin sitä mieltä, ettei se halua juosta mutavellissä. Päätin kuitenkin, että poni täytyy tästä huolimatta juoksuttaa ennen ratsastusta - kuten valmentaja oli neuvonut. Juoksutus alkoi siis kehnoissa merkeissä. Poni koitti toivottomana ängetä syliini, kun minä hätystelin sitä ympyrälle. Plääh... Lopulta Frida tajusi, ettei muuta vaihtoehtoa nyt ollut ja tyytyi kohtaloonsa. Tämän jälkeen tamma alkoi kuunnella loistavasti, se otti eilistäkin paremmin kontaktia minuun ja siirtymiset sujuivat jopa ilman raippaa! :) Tänään tein juoksutuksen aikana myös paljon suunnanvaihtoja, jotka nekin ilmeisesti auttoivat siihen, että tamma jaksoi keskittyä. Juoksutus sujui siis loistavasti, alun ongelmista huolimatta.

Tallin pihalla oli aikamoinen vilinä kun kipusin Fridan selkään. Sanna oli lähdössä viemään Jättiä maneesitallille, koska se muuttaa sinne talveksi. Lisäksi Sannan mies ja hänen kaverinsa korjasivat tallin ovea. Koitin kuitenkin ajatella, että vilinä ei häiritse meitä ja aloitin ratsastuksen normaaliin tapaan. Pian huomasin, että olin itse kovin jännittynyt - reilu viikko viimeisestä ratsastuskerrasta ja muutenkin jännittävä tilanne eivät tehneet hyvää kankeille raajoilleni. Ihmeekseni Frida ei ottanut nokkiinsa huonosta asennostani vaan kulki suhteellisen hyvin. Epäilen, että tammaa häiritsi ennemminkin kentän vesilammikot ja sen takia se puski lapa edellä volteilla ja muutenkin oli tahmea pohjeavuille. Vaikka Frida toimikin ihan kohtuullisen hyvin, tuntui minusta siltä, että sekin oli kamalan kankea ja sen keskittyminen herpaantui lähes koko ajan, niinpä tein tänään vain lyhyen verkan molempiin suuntiin käynnissä ja talutin ponin sitten talliin. Toivottovasti huomenna päästään työskentelemään myös ravissa ja poni on vähän herkempi :) (enkä minä jännitä kaikkia paikkoja, kuin mikäkin aloittelija).


Ratsastuksen jälkeen talutin mudan peittämän ponin pesariin ja aloitin pesuoperaation, joka sujui jälleen loistavasti. Mutaa oli roiskunut pitkin ponin mahaa ja jalkoja ja siinä kuluikin tovi ponia pestessä. Pesun jälkeen päästin tyytyväisen ponin syömään päiväheiniään tarhaan. Tänään koin myös ihanan havahduksen kun tajusin, kuinka olenkaan jo kiintynyt Fridaan ja kuinka tärkeä se onkaan minulle ♥ Toivottavasti saan kokea sen kanssa vielä monen monta loistavaa hetkeä!

[7] Unelmaponi

Vihdoin takaisin Tampereelle! Lapin reissu oli rankka ja antoisa kokemus, mutta kyllä minulle ehtikin kamala ikävä Frida -neitosta tulla. Tänään onneksi pääsinkin tallille ja sain kuulla myös hieman ponin kuulumisia. Lisäksi törsäilin rahojani kaikkeen turhaan roinaan -> ostin ponille pintelipatjat ja itselleni liivin, ratsastushousut, poolon, paitoja sekä hupparin. No, kai sitä joskus voi vähän törsäillä rahaa, että näyttäisi tallillakin joskus edustavalta :D

Tänään siis näin ponia pitkästä aikaa ja oli kyllä ihana kokemus! Frida oli kuulemma ollut viikon aikana sekä mahdoton riehuja, että unelmaponi, onneksi kuitenkin kaikki oli ilmeisesti sujunut ihan hyvin ja ilman suurempia ongelmia, tai ainakin siltä vaikutti tänään. Ilma tallilla oli onnekseni suhteellisen aurinkoinen, vaikka Tampereen puolella satoi kaatamalla, mutta maa oli möys Ruutanassa kärsinyt koko viikon kestäneistä sateista ja tarha oli täynnä upottavaa mutavelliä. Niinpä talutin Fridan suoraan pesariin ja pesin alkutöikseni tamman kuraiset jalat. Ihme kyllä, Frida ei tänään pyörinyt yhtään kun huuhtelin jalkoja ja käyttäytyi harjatessakin oikein mallikelpoisesti eikä yrittänyt pomoilla. Kun sitten olin puunaillut ponin paksua karvapeitettä tarpeeksi ja saanut sen muutenkin edustuskuntoon, pujotin kuolaimet sen suuhun ja tepsuttelimme kentälle.

Kenttäkin lillui mutavelliä ja juoksutus vaikutti mahdottomalta tehtävältä. Päätin kuitenkin yrittää ja päästin ponia pidemmälle liinalle. Yllätyksekseni poni kulki rentona, ei säpsynyt mitään, saatikka välittänyt mutalammikoista. Jatkoin silti kontaktiharjoituksia, mitkä sujuivat loistavasti. Myös siirtymiset olivat onnistuneita ja poni jopa ravasi rentona. Ainoa mikä aiheutti pientä tappelua oli mutalammikot ravin kohdalla, Frida kun ei olisi halunnut ravata syvässä mudassa (jonka ymmärrän täysin) ja muutenkin oli siirtymisissä vielä hieman tahmeutta. No niiden kanssa sitten jatketaan. Juoksutuksen jälkeen meitä molempia peitti märkä kurakerros, naureskellen talutin ponin takaisin pesariin ja ryhdyin pesemään suurimpia mutalänttejä pois. Tämän jälkeen mentiin vielä ulos poseeraamaan ja saatiin ihan kivoja kuviakin :) Oli siis mahtava päivä ja lopultakin alkaa tuntua, että poni oikeasti luottaa muhun - edes vähän. Näistä merkeistä on hyvä jatkaa huomisella ratsastuksella! Loppuun vielä rakenntekuvan tyyppinen kuva ponista (Frida ei suostunut seisomaan paikallaan ja kuvan ottaminen oli mahdottomuus :D)

Lappi kutsuu!

Ilmoittelen näin lyhyen teksin avulla, että olen huomenna aamulla lähdössä viikoksi Lappiin ja tältä ajalta ei tietenkään tule päivittelyjä. Fridalla käy pari tyttöä liikuttamassa sitä ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin, Lapin reissun jälkeen palaillaan normaaliin tahtiin bloggauksessakin :)