[9] Körökörö kirkkoon, papin muorin penkkiin...

Kesken koulupäiväni sain viestin Sannalta. Ehdin jo siinä hetkessä säikähtää, että Fridalle on sattunut jotain vakavaa, mutta ei. Viestissä luki "Eläinlääkäri tulee tänään, ota mukaan rokotustodistus!" Mutta tämäpä ei sopinut laisinkaan tämän päivän suunnitelmiini, koska olin menossa suoraan koulusta tallille ja vielä bussilla. Niimpä kikkailujen jälkeen sain siirrettyä Fridan rokotusta myöhemmäksi (milloinkohan sitä saisi revittyä aikaa rokotukselle :3) ja tallustelin rauhallisin mielin kolmen kilometrin matkan bussipysäkiltä tallille. Aurinko paistoi ja ilma näytti vaihtuneen vihdoin lämpimämmäksi. Epäilemättä jo huomenna sataa, mutta olipa edes yksi kaunis ja kuiva päivä :) Tosiaan, kun sitten saavuin tallille, huomasin helpotuksekseni kentän kuivuneen lähes kokonaan! Tyytyväisenä ryhdyin siivoamaan ponin karsinaa ja sitten puunaamaan ponia. Tänään poni pelleili oikein olan takaa pesarissa, se ensinnäkin pyöri tyypillistä enemmän ja kaiken lisäksi kuopi hulluna lattiaa. Olisiko kellään neuvoa miten kuopimisen saa lopetettua?

Loppujen lopuksi sain ponin kuitenkin valmiiksi ja pääsimme aloittamaan treenit. Olin ajatellut, että tekisin tänään lyhyen juoksutuksen ja hieman tavallista pidemmän ratsastuksen. Juoksutus alkoihin ihan hyvin, Frida otti kohtuullisen hyvin kontaktia ja siirtymiset sujuivat hyvin. Tovin kuluttua päätin kivuta selkään innoissani. Harmikseni Frida oli erittäin jännittänyt ja tepasteli pää taivaissa pörheänä. Hetken koitin taivutella ponia ja saada sitä rentoutumaan, mutta kun tämä ei onnistunut kipusin alas selästä ja aloitin juoksutuksen uudestaan. Tällä kertaa Frida päätti hieman riehua, itse asiassa minä olin erittäin tyytyväinen, että tamma riehui liinan päässä eikä silloin kun olin selässä. Niinpä jatkoin juoksutusta, kunnes suurimmat pöhinät olivat pöhisty. Tämän jälkeen kipusin uudelleen ponin selkään ja toivoin parasta. Edelleenkin Frida oli jännittyneen oloinen ja sen huomiota oli vaikea saada tehtävään, kuitenkaan se ei enää kulkenut pää taivaissa. Lämmittelin tammaa jälleen tekemällä paljon suunnanvaihtoja, voltteja ja kaarevia uria. Tästä huolimatta Frida koitti satunnaisesti lähteä raviin ja sen keskittyminen oli selkeästi enemmän kaikessa muussa kuin itse tehtävässä. Lisäksi se kuunteli erittäin huonosti oikeaa pohjettani, joka varmasti johtuu siitä että oma jalkani on kamalan jumissa.

Alku vaikeuksista huolimatta päätin tänään kokeilla ottaa pari ravipätkää. Frida horjahteli raviin hieman tasapainottomasti, mutta onnekseni juoksi eteen päin halukkaasti ja innokkaasti. Tyytyväisenä päätin kokeilla ensimmäistä kertaa työskentelyä ravissa. Painaessani pohkeet hellästi tamman kylkiin ja pyytäessäni sitä jäämään ympyrälle, oli se alkuun sitä mieltä, että 'en todellakaan suostu!' Hetkessä se kuitenkin suostui ravaamaan pääty-ympyrää. Tasapaino oli olematon ja poni kompastelikin pariin kertaan omiin jalkoihinsa, tästä huolimatta tuntui mahtavalta kun se ei lähtenyt käsistä! Vähitellen istuin alas harjoitusraviin ja aloin työstää ravia volteilla ja suunnanvaihdoilla. Tajusin juuri silloin, että ponilla on ehkä maailman ihanin ravi istua - se ei pomputa yhtään! Frida lisäksi jaksoi keskittyä yllättävän hyvin, vaikkei oikeaan muotoon itseään hakenutkaan. Teimme noin 5min. kevyen työskentelyn molempiin suuntiin ja lopetimme tältä päivältä siihen. Minulle ja toivottavasti myös ponille jäi hyvä mieli :) Loppukäynnit poni sai olla vapaana ja seurata minua - hyvin toimi! Huomenna toivottavasti voidaan jatkaa ravityöskentelyä.