Hyrr... Ilma sen kuin kylmenee ja kylmenee, onneksi ponilla ei näytä olevan kylmä ja tuntuu siltä, että se alkaakin jo kasvattamaan talvikarvaansa :'D Tänään oli tarkoitus tehdä hieman kevyempi treeni, kun ollaan nyt pari viikkoa treenattu aika tiukasti koulua. Aloittelinkin jälleen rivakalla harjauksella ja sen jälkeen ponin varustuksella. Frida oli jälleen piehtaroinut mudassa ja ponin harjaamisessa oli tavallista enemmän työtä. Onneksi tamma kuitenkin seisoi nätisti paikoillaan ja malttoi odottaa siihen asti että pääsimme kentälle.Tänäänkin aloitin juoksutuksella, mutta juoksutin vain n. 10 minuuttia, koska tamma kulki heti alkuunsa reippaasti ja kuunteli samalla hyvin. Tosiaan, kun alkuveryttely oli liinassa tehty kokosin kentälle hieman puomeja. Kannoin kaksi musta-keltaista puomia suhteellisen pitkän välimatkan päähän toisistaan, mutta kuitenkin niin, että ne vaikuttivat olevan kaksi puomia peräkkäin. Lisäksi kannoin pienemmän violetin puomin erilleen linjasta, jotta voisin työstää myös yhden puomin ylitystä. Lopulta pääsin ponin selkään ja aloitin työskentelyn. Frida oli edelleen hieman jäykkä oikeaan kierrokseen, mutta huomattavasti parempi mitä esimerkiksi eilen se oli. Muuten käyntityöskentely sujui kohtuullisen hyvin, vaikkakin kentällä pyöri seuranamme shettisratsukko. Ravissa Frida kulkee edelleen pää ylhäällä ja huonohkossa tasapainossa, mutta selvää parannusta ensimmäisiin ravipätkiin on kuitenkin. Nyt myös ympyrät ravissa onnistuvat hieman paremmin ja ehkäpä puomityöskentely auttaa meitä tasapainon hakemisessa.
Kun olin verkannut ponia hetken molempiin suuntiin aloitin puomityöskentelyn. Tulin aluksi yksittäisen puomin pariin kertaan käynnissä, Frida kulki jopa hieman laiskasti eikä ollut moksiskaan. Seuraavaksi siirsin tamman raviin ja lähestyin puomia ravissa. Frida katsoi sitä innoissaan, mutta kuunteli kuitenkin minua ja ylitti sen rauhallisessa temmossa. Jatkoin ravityöskentelyä vielä hetken hyvin tuloksin. Tamma ylitti puomin joka kerta halukkaasti ja innoissaan, kuitenkin rauhallisella temmolla - välillä se yritti kiemmurrella, mutta ei kuitenkaan koskaan kiertänyt puomia. Molemmat suunnat sujuivat siis ravissa hyvin. Tämän jälkeen otin vielä käynnissä kelta-mustat puomit pariin kertaan ja lopettelin ratsastuksen. Palkkioksi Frida sai jälleen namin ja lähdin loppukäynneiksi taluttelemaan tammaa maastoon. Kävelimme rauhalliseen tahtiin tallitien loppuun (n. 300m), Frida ei ottanut nokkiinsa edes vastaantulevasta autosta. Niinpä päätimme myös poiketa pienen metsäpellon laitamalla, jossa kasvaa vain pitkää heinää. Oli todella kaunis näky nähdä kuinka aurinko paistoi metsän läpi kullaten niityn, jonka poikki juoksi iso harmahtava rusakko. Fridakin näytti tyytyväiseltä saadessaan mutustella heinää pellon pientareella. Ehkäpä joku kerta päästään ratsastamaankin niitylle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti