2010/09/02

[2] Uusi kaveriko...?

Maanantai... Päivä oli meille molemmille jännittävä monessakin mielessä, tai ainakin siten minä asiat koin. Tänään oli nimittäin tarkoitus pistää Frida yhteen Sula nimisen issikkatamman kanssa. Toivoin vain parasta kun ajoimme tuttua tallitietä hiljakseltaan. Tallille päästyämme minä ja Sanna, tallin omistaja, päästimme ponit vapaaksi kentälle ja jäimme seuraamaan tapahtumia. Fridaa kiinnosti huomattavasti paljon enemmän kentän laidalla kasvava heinä, kuin uusi kaveri, mutta lopulta saatiin ponit tutustumaan toisiinsa. Alkuun kaikki näyttikin sujuvan hyvin, tammat haistelivat toisiaam yms. Yhtäkkiä Frida kuitenkin päätti työntää päänsä Sulan mahan alle, aivan kuin olisi vain haistellut, mutta samalla puraisikin tamma raukkaa! Siitä syntyikin pieni kohtaus kun kirsikkapallo sai turpiinsa ja Sula suuttui uudelle kaverilleen oikein kunnolla. Hetken kuluttua tilanne kuitenkin näytti rauhoittuneen ja ponit nautiskelivat kentän reunojen antimista. No oppipahan Frida ainakin sen verran, ettei noin vain mennä pureskelemaan toisia hevosia, etenkään itseään vanhempia! :D

Kun tammat olivat rauhoittuneet haimme ne Sannan kanssa pois kentältä ja minä ryhdyin puunaamaan tammaa kuntoon. Samalla paikalle pöllähtivät Sulan omistajat ja lähtivät ratsastamaan. Niimpä jäin rauhoittelemaan kirsikkapalloa ja odottelemaan kentän vapautumista, Fridan kanssa kun ei aina voi ryhmässä mennä. Kun kenttä sitten oli vapaa juoksuttelin alkuun tammaa ja ratsastin sitten ihan pienen hetken. Neiti oli ihan ok, ottaen huomioon mitä se on ollut :)

Voisinpa muuten kertoa teille tähän väliin pienen pätkän meidän lyhyestä taivaleesta. Fridan kanssa elo ei nimittäin ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, se on jo näin lyhyessä ajassa koetellut hermojani! Tamma on poneillut, koittanut pomottaa ja kaikkea muutakin mahdollista. Lisäksi se on jaksanut pelätä yhä uudestaan ja uudestaan kentällä yhtä nurkkaa jne. Tosiaan, pohjimmiltaan kiltti tamma osaa olla myös vaikea. Ratsastaessa on suurimpia ongelmia olleet pukittelu ja käsistä ryöstäytyminen, lisäksi kunnioituksen puute on ollut aika iso ongelma. Toivottavasti näihin kuitenkin saadaan apua ja niistä päästään yli! Tässä vaiheessa tuntuu jo pahimmat poneilut olevan ohitse. Loppuun vielä kuva Sula -neitosesta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti