2010/09/04

[3] Pukkikone vai onko sittenkään...

Valmennus, valkku, opettaja. Mitä se sitten tarkoittaakaan? Tarkoittaako se sitä, että joku istuu huutelemassa kentän laidalla mitä sinun tulisi tehdä ja milloin teet väärin ja milloin oikein? Vai tarkoittaako se sitä, että joku oikeasti on kiinnostunut auttamaan sinua sekä ponia ja kertomaan mitä ongelmatilanteissa pitäisi tehdä? Sitä minä en osaa sanoa, mutta sen voin kertoa, että itse koen jälkimmäisen paljon hyödyllisemmäksi. Kyllähän minä osaan päättää mitä tunnilla teen, mutta sitä en oikeasti voi tietää miten kannattaisi tehdä ja miksi. Juuri näistä syitstä meillä oli tänään ensimmäinen valmennus ponin kanssa. Valmentajanamme toimi Karoliina Mönkkönen "Tallikamu" ja minä ainakin olin kovin tyytyväinen :)

Aloitimme valmennuksen juoksuttamalla ponia. Olin todella tyytyväinen kun joku vihdoin opetti minut oikeasti juoksuttamaan! Ratsastuskoulussa kun ei ole tullut opittua juoksutusta ja itse olen sitten opetellut sen, joten miettikääpä siitä vain kuinka taidokas olen :D Alkuun meno oli kyllä karun näköistä kun poni pisti hanttiin ja pukitteli sekä kiskoi kuin hullu. Tilanne näytti välillä ihan mahdottomalta, mutta lopulta poni oikeasti alkoi kulkea. Se selkeästi ymmärsi, ettei sillä nyt ollut sanan valtaa ja että oikeasti näin tehdään. Nyt on molemmilla varmempi olo juoksutuksen suhteen ja varsinaista työskentelyä jatketaankin sen parissa, niin kuin Karoliina neuvoi.

Kun Frida lopulta toimi juoksutuksessa oli minun aika kiivetä selkään. Luottavaisin mielin kuuntelin Karoliinan neuvoja ja ponikin pysyi paikallaan minun kivutessa selkään. Tällä kerralla tärkeintä oli vain tehdä tehokkaasti perusratsastus ja lopettaa heti kun poni kulkee hyvin. Tätäkin jatketaan kunnes Frida saa kärsivällisyyttä ja kuntoa. Aloittelimme käynnissä taivutteluilla, kiemurilla urilla ja ympyröillä. Suuntaa piti vaihdella paljon, ettei poni herpaannu ja singahda käsistä. Hyvin tamma liikkuikin! Ei yhtää pukkia, eikä yritystä lähteä käsistä. Hetken käyntityöskentelyn jälkeen aloimme ottamaan lyhyitä ravipätkiä. Ravissa keskityttiin asettamaan ponia hieman sisään, ettei se puske lava edellä - mitä on paljon tehnyt. Toimi tosi kivasti Karoliinan neuvojen avulla, tuntui hienolta saada poni oikeasti kuuntelemaan. Eihän meno hienolta varmasti näyttänyt, mutta hyvältä se tuntui. Niimpä lopetettiin siihen ja taluttelin loppukäynnit. Karoliinan kanssa sitten vielä juteltiin Fridasta yms. ja sain myös hieman kotiläksyä. Minun pitää miettiä miksi harrastan ratsastusta, eli sitä siis miettimään!

2 kommenttia:

  1. Ihana blogi, ihania kuvia ja elävästi kirjoitettua tekstiä! :) Aloin lukijaksi. :)

    VastaaPoista