[8] Mutamonsterin seikkailut

Mutainen keli jatkuu, kenttä ja tarha ovat täynnä mutavelliä, onneksi taivaalla sentään köllöttelee satunnaisesti kirkkaan keltainen aurinko. Niinpä minä saan jatkaa Fridan jalkojen pesua ja tänäänkin aloitettiin pesuoperaatiolla. Onnekseni tamma jaksaa nykyään seistä paikoillaan kun pesen sen jalat ja harjauskin pesarissa onnistuu kohtuullisen hyvin, mitä nyt kamalasti kuopii jaloillaa. Tänään oli tarkoitus kokeilla ratsastusta ja kun olin sitten saanut kaikki varusteet päälle sekä ponille, että itselleni talutin sen kentälle. Kenttä oli aivan yhtä märkä kuin eilenkin, ellei märempikin ja harmikseni tänään Frida olikin sitä mieltä, ettei se halua juosta mutavellissä. Päätin kuitenkin, että poni täytyy tästä huolimatta juoksuttaa ennen ratsastusta - kuten valmentaja oli neuvonut. Juoksutus alkoi siis kehnoissa merkeissä. Poni koitti toivottomana ängetä syliini, kun minä hätystelin sitä ympyrälle. Plääh... Lopulta Frida tajusi, ettei muuta vaihtoehtoa nyt ollut ja tyytyi kohtaloonsa. Tämän jälkeen tamma alkoi kuunnella loistavasti, se otti eilistäkin paremmin kontaktia minuun ja siirtymiset sujuivat jopa ilman raippaa! :) Tänään tein juoksutuksen aikana myös paljon suunnanvaihtoja, jotka nekin ilmeisesti auttoivat siihen, että tamma jaksoi keskittyä. Juoksutus sujui siis loistavasti, alun ongelmista huolimatta.

Tallin pihalla oli aikamoinen vilinä kun kipusin Fridan selkään. Sanna oli lähdössä viemään Jättiä maneesitallille, koska se muuttaa sinne talveksi. Lisäksi Sannan mies ja hänen kaverinsa korjasivat tallin ovea. Koitin kuitenkin ajatella, että vilinä ei häiritse meitä ja aloitin ratsastuksen normaaliin tapaan. Pian huomasin, että olin itse kovin jännittynyt - reilu viikko viimeisestä ratsastuskerrasta ja muutenkin jännittävä tilanne eivät tehneet hyvää kankeille raajoilleni. Ihmeekseni Frida ei ottanut nokkiinsa huonosta asennostani vaan kulki suhteellisen hyvin. Epäilen, että tammaa häiritsi ennemminkin kentän vesilammikot ja sen takia se puski lapa edellä volteilla ja muutenkin oli tahmea pohjeavuille. Vaikka Frida toimikin ihan kohtuullisen hyvin, tuntui minusta siltä, että sekin oli kamalan kankea ja sen keskittyminen herpaantui lähes koko ajan, niinpä tein tänään vain lyhyen verkan molempiin suuntiin käynnissä ja talutin ponin sitten talliin. Toivottovasti huomenna päästään työskentelemään myös ravissa ja poni on vähän herkempi :) (enkä minä jännitä kaikkia paikkoja, kuin mikäkin aloittelija).


Ratsastuksen jälkeen talutin mudan peittämän ponin pesariin ja aloitin pesuoperaation, joka sujui jälleen loistavasti. Mutaa oli roiskunut pitkin ponin mahaa ja jalkoja ja siinä kuluikin tovi ponia pestessä. Pesun jälkeen päästin tyytyväisen ponin syömään päiväheiniään tarhaan. Tänään koin myös ihanan havahduksen kun tajusin, kuinka olenkaan jo kiintynyt Fridaan ja kuinka tärkeä se onkaan minulle ♥ Toivottavasti saan kokea sen kanssa vielä monen monta loistavaa hetkeä!