Vihdoin takaisin Tampereelle! Lapin reissu oli rankka ja antoisa kokemus, mutta kyllä minulle ehtikin kamala ikävä Frida -neitosta tulla. Tänään onneksi pääsinkin tallille ja sain kuulla myös hieman ponin kuulumisia. Lisäksi törsäilin rahojani kaikkeen turhaan roinaan -> ostin ponille pintelipatjat ja itselleni
liivin,
ratsastushousut,
poolon,
paitoja sekä
hupparin. No, kai sitä joskus voi vähän törsäillä rahaa, että näyttäisi tallillakin joskus edustavalta :D
Tänään siis näin ponia pitkästä aikaa ja oli kyllä ihana kokemus! Frida oli kuulemma ollut viikon aikana sekä mahdoton riehuja, että unelmaponi, onneksi kuitenkin kaikki oli ilmeisesti sujunut ihan hyvin ja ilman suurempia ongelmia, tai ainakin siltä vaikutti tänään. Ilma tallilla oli onnekseni suhteellisen aurinkoinen, vaikka Tampereen puolella satoi kaatamalla, mutta maa oli möys Ruutanassa kärsinyt koko viikon kestäneistä sateista ja tarha oli täynnä upottavaa mutavelliä. Niinpä talutin Fridan suoraan pesariin ja pesin alkutöikseni tamman kuraiset jalat. Ihme kyllä, Frida ei tänään pyörinyt yhtään kun huuhtelin jalkoja ja käyttäytyi harjatessakin oikein mallikelpoisesti eikä yrittänyt pomoilla. Kun sitten olin puunaillut ponin paksua karvapeitettä tarpeeksi ja saanut sen muutenkin edustuskuntoon, pujotin kuolaimet sen suuhun ja tepsuttelimme kentälle.
Kenttäkin lillui mutavelliä ja juoksutus vaikutti mahdottomalta tehtävältä. Päätin kuitenkin yrittää ja päästin ponia pidemmälle liinalle. Yllätyksekseni poni kulki rentona, ei säpsynyt mitään, saatikka välittänyt mutalammikoista. Jatkoin silti kontaktiharjoituksia, mitkä sujuivat loistavasti. Myös siirtymiset olivat onnistuneita ja poni jopa ravasi rentona. Ainoa mikä aiheutti pientä tappelua oli mutalammikot ravin kohdalla, Frida kun ei olisi halunnut ravata syvässä mudassa (jonka ymmärrän täysin) ja muutenkin oli siirtymisissä vielä hieman tahmeutta. No niiden kanssa sitten jatketaan. Juoksutuksen jälkeen meitä molempia peitti märkä kurakerros, naureskellen talutin ponin takaisin pesariin ja ryhdyin pesemään suurimpia mutalänttejä pois. Tämän jälkeen mentiin vielä ulos poseeraamaan ja saatiin ihan kivoja kuviakin :) Oli siis mahtava päivä ja lopultakin alkaa tuntua, että poni oikeasti luottaa muhun - edes vähän. Näistä merkeistä on hyvä jatkaa huomisella ratsastuksella! Loppuun vielä rakenntekuvan tyyppinen kuva ponista (Frida ei suostunut seisomaan paikallaan ja kuvan ottaminen oli mahdottomuus :D)
Vihdoin takaisin Tampereelle! Lapin reissu oli rankka ja antoisa kokemus, mutta kyllä minulle ehtikin kamala ikävä Frida -neitosta tulla. Tänään onneksi pääsinkin tallille ja sain kuulla myös hieman ponin kuulumisia. Lisäksi törsäilin rahojani kaikkeen turhaan roinaan -> ostin ponille pintelipatjat ja itselleni liivin, ratsastushousut, poolon, paitoja sekä hupparin. No, kai sitä joskus voi vähän törsäillä rahaa, että näyttäisi tallillakin joskus edustavalta :D
Tänään siis näin ponia pitkästä aikaa ja oli kyllä ihana kokemus! Frida oli kuulemma ollut viikon aikana sekä mahdoton riehuja, että unelmaponi, onneksi kuitenkin kaikki oli ilmeisesti sujunut ihan hyvin ja ilman suurempia ongelmia, tai ainakin siltä vaikutti tänään. Ilma tallilla oli onnekseni suhteellisen aurinkoinen, vaikka Tampereen puolella satoi kaatamalla, mutta maa oli möys Ruutanassa kärsinyt koko viikon kestäneistä sateista ja tarha oli täynnä upottavaa mutavelliä. Niinpä talutin Fridan suoraan pesariin ja pesin alkutöikseni tamman kuraiset jalat. Ihme kyllä, Frida ei tänään pyörinyt yhtään kun huuhtelin jalkoja ja käyttäytyi harjatessakin oikein mallikelpoisesti eikä yrittänyt pomoilla. Kun sitten olin puunaillut ponin paksua karvapeitettä tarpeeksi ja saanut sen muutenkin edustuskuntoon, pujotin kuolaimet sen suuhun ja tepsuttelimme kentälle. 
Kenttäkin lillui mutavelliä ja juoksutus vaikutti mahdottomalta tehtävältä. Päätin kuitenkin yrittää ja päästin ponia pidemmälle liinalle. Yllätyksekseni poni kulki rentona, ei säpsynyt mitään, saatikka välittänyt mutalammikoista. Jatkoin silti kontaktiharjoituksia, mitkä sujuivat loistavasti. Myös siirtymiset olivat onnistuneita ja poni jopa ravasi rentona. Ainoa mikä aiheutti pientä tappelua oli mutalammikot ravin kohdalla, Frida kun ei olisi halunnut ravata syvässä mudassa (jonka ymmärrän täysin) ja muutenkin oli siirtymisissä vielä hieman tahmeutta. No niiden kanssa sitten jatketaan. Juoksutuksen jälkeen meitä molempia peitti märkä kurakerros, naureskellen talutin ponin takaisin pesariin ja ryhdyin pesemään suurimpia mutalänttejä pois. Tämän jälkeen mentiin vielä ulos poseeraamaan ja saatiin ihan kivoja kuviakin :) Oli siis mahtava päivä ja lopultakin alkaa tuntua, että poni oikeasti luottaa muhun - edes vähän. Näistä merkeistä on hyvä jatkaa huomisella ratsastuksella! Loppuun vielä rakenntekuvan tyyppinen kuva ponista (Frida ei suostunut seisomaan paikallaan ja kuvan ottaminen oli mahdottomuus :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti