Torstai. Tänään ei onnekseni satanut ja muutenkin kaikki vaikutti paremmalta. Toiveikkain mielin astelin talliin ja päätin kokeilla olla kometelematta tamman kuopimista niin hirveästi. Yllätyksekseni se auttoi, eikä Frida kuopinut läheskään yhtä paljon. Olin pakahtua onnesta kun hetkessä olimme valmiit ja poni seisoi edelleen rauhallisesti pesarissa. Hymyillen tallustelimme kentälle ja aloitimme juoksutuksen.Juoksutus sujui tavalliseen tapaan kohtuullisen hyvin ja jo hetken kuluttua kipusin selkään. Frida oli tahmean oloinen, mutta kuitenkin kuunteli minua enemmän kuin yleensä. Lisäksi tamma vaikutti kovin väsyneeltä, joten otin vain lyhyen käyntiverkan ja sen jälkeen molempiin suuntiin ravit läpi. Ravi oli laiskaa, mutta eipähän ainakaan koittanut lähteä käsistä tai puskea lapa edellä. Parin ravikierroksen jälkeen siirsin tamman käyntiin ja koitin huvikseni tehdä pohkeenväistöä. Arvatkaapa mitä, Frida väisti kuin väistikin pohjettani sivulle! Eihän se ollut kuin muutama askel, mutta silti! Jestas olin sitten ylpeä ponista :) Tähän lopetettiin tänään ja taluttelin väsyneen tamman lepäämään karsinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti