Hopee ei oo häpee! (Vuonismestaruudet 2015)

Nyt vihdoin tuntuu olevan hetki aikaa istahtaa alas ja avata blogi. Niinpä saatte kuulla kuinka meidän sitten kävikään Vuonohevosten koulumestaruuksissa 2015. Pitkään pohdin lähdetäänkö ollenkaan koko kekkereihin. Olin hankkinut Minorille kanget keväällä hevosmessujen aikaan, mutta kovin montaa kertaa ei niillä ehditty harjoittelemaan. Poni tuntui hieman jännittyneeltä kanget suussa, tuntuu edelleenkin hieman jännittyneemmältä kuin nivelillä. Toki oltaisiin voitu lähteä ihan perus nivelsuitsitukselta, mutta se ei vain ajatuksena istunut päähän. Lisäksi ajankohta oli meille mitä huonoin.

Oltiin palattu kaksi viikkoa aikaisemmin opistolle ja Minor oli käytännössä suoraan laitumelta repäisty. Oltiin toki kuukauden aikana maastoiltu, mutta myös lomailtu. Eikä loppupeleissä siellä maastossa paljoa pystynyt treenaamaan; kerran taisi olla kanget päässä ja muutamia raviväistöjä koitettiin pitää mielessä. Siltä tilanne myös tuntui satulaan. Tuntui kuin itse en olisi osannut ratsastaa ja koko kevään kovat treenit olisivat menneet hukkaan, Minor oli älyttömän huono verrattuna kevääseen. Tai siltä se siis tosiaan tuntui. Onnekseni sain kuitenkin luokkalaiseni kuvaamaan ns. viimehetken ratatreenejä. Oltiin opiston kentällä hinkkaamassa rataa läpi ja olin ihan varma että hevonen liikkuu täysin selättömänä pohkeen takana ja ties mitä, olin jo oikeastaan päättänyt ettei mestaruuksiin kannata lähteä. Illalla kuitenkin katselin sitten videolta meidän menoa ja silmät pyöreänä ihmettelin "eihän se nyt näytä ollenkaan niin pahalta!". Niinpä ryhdistäydyin ja totesin, että nyt on taas ollut kuski "hivenen" liian itsekriittinen ja niinpä sitten ilmottauduttiin mestaruuksiin viime tipassa.

Kerettiin tämän jälkeen treenailla rataa vielä pari kertaa kangilla ja fiilikset olivatkin paljon paremmat kun kuski ei ollut niin negatiivinen. Toki ajatuksena oli vain lähteä katsomaan miten sujuu, sillä treenausmäärällä ei ihmeitä voinut odottaa. Lisäksi kyseessä oli molempien ensimmäinen helppo A startti, tai ainakaan itse en ikinä ennen ole edes uskonut starttaavani helppo A tasoisessa luokassa. Positiivisella mielellä ja harjoituksen kannalta lähdettiin kisoihin.

No pianhan se kisapäiväkin sitten koitti. Minor oli puunailtu jo torstaina puhtaaksi ja kamat pakattu edellisenä iltana, sillä oli tiedossa koko päivän kestävä reissu. Ajelin nimittäin ensin perjantaina Tampereelle, josta sitten lähdettiin lauantaina kukon laulun aikaan kohti Ypäjää. Mukana kisareissulla oli paras kisatiimi eli tietenkin oma äiti ja poikaystävä! Olen ihan mielettömän kiitollinen molemmille, kun jaksoivat näinkin pitkälle reissulle lähteä. Ypäjältä päästiin onneksi lähtemään sujuvasti kun oli kaikki jo valmiina, kello taisi olla kahdeksan paikkeilla kun lähdettiin ajelemaan kohti Joutsaa.

Tarkkoja aikatauluja ei ollut, joten varattiin reilusti aikaa ja paikalla oltiinkin sitten jo hirmuisen aikaisin. No eipä siinä, poni sai nökötellä kopissa ja mussuttaa heinää kun itse kävin ilmottautumassa ja vaihdoin kisavermeet päälle. Paikan päällä oli muuten ehkä paras vastaanotto mihin olen kisoissa törmännyt! Ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa, että joku on nähnyt noin paljon vaivaa hienosti toimineiden kisojen eteen. Meille ohjeistettiin tarkkaan mistä löytyy mitäkin (vesipiste, hevosten pesuun vettä, wc, kävelytysalue, verkka, buffetti jne. kaikki tarpeellinen) ja muutenkin toimihenkilöt olivat todella mukavia. Ainoa miinuspuoli joka kisoista jäi mieleen oli kävelytysalueen ja verkan pohjat. Mutta muuten olin enemmän kuin tyytyväinen kisoihin kokonaisuutena.

Verryttelin Minorin lyhyesti, sillä olen huomannut että se on sitä parempi radalla mitä vähemmän sillä tekee verkassa. Tietenkin ratsastin askellajit läpi, mutta sen jälkeen vain hengailtiin, kunnes edellä oleva ratsukko aloitti ratansa. Sen aikana tehtiin vielä muutamat siirtymisen ja väistöt, näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut ratsastaa ponin aavistuksen napakammaksi, mutta hyvä se oli noinkin. Pian olikin meidän vuoro, startattiin nimittäin toisena mestaruusluokassa.

Rata sujui mielestäni ihan hyvin ensimmäiseksi helppo A radaksi. Keskiaskellajit eivät irronneet ollenkaan niin hyvin kuin kotona ja laukanvaihto käynnin kautta levisi omasta mielestä aikalailla käsiin. Minor olikin vähän jännittyneen tuntuinen (huomasin itse etenkin kuvista selän jännittymisen), mutta silti ihan tasainen rata. Jännityksellä jäätiin odottamaan prosentteja. Kuuliessani Minorin prosentit olin jopa hieman yllättynyt, yhteisprosenttimäärä oli 60,747%. Mielestäni hyvä tulos molempien ensimmäisestä radasta ja olin tässä vaiheessa jo todella tyytyväinen päivän suoritukseen. Tosin mielessäni laskeskelin, että eihän tällä tuloksella nyt sijoituta, mutta mieli oli silti hyvä onnistuneesta suorituksesta.

Vaan niin siinä sitten odotellessa kävi, ettei kuin yksi ratsukko hurahtanut Minorin ohi. Hopea ei ole häpeä! En oikein voi vieläkään uskoa, että napattiin toinen sija mestaruuksissa. Eipä ollut ikinä käynyt mielenkään, että sitä voisi joskus sanoa "tulin toiseksi vuonohevosten koulumestaruuksissa". Eihän se varmasti monelle, tai ainakaan sellaiselle joka kisaa isompia kisoja, ole tulos eikä mikään, mutta on se minulle iso saavutus jota en edes osannut haaveilla! Tästä on hyvä lähteä treenaamaan ja nyt olisikin haaveissa käydä pyörähtämässä myös muutamissa muissa koulukisoissa. Saa nähdä jos saadaan kotona treenailtua niin, että ennen ensi kesää olisi takana edes muutama muukin helppo A luokka.

Kisoista ei varmaan kummallisempaa kerrottavaa ole, eikä oikein kuviakaan omasta takaa. Mutta todella hyvä ja ihana fiilis jäi! Kunniakierroksella Minor pääsi painelemaan innoissaan ja mietinkin hetken pysähtyykö se ikinä. Myös kotimatka sujui hyvin, vaikka kyllä varmasti oli raskas reilu 3h yhteen suuntaan meille kaikille. Tampereella oltiinkin vasta puolen yön aikoihin ja Minorkin oli seuraavana aamuna kuulemma ollut ihan rättiväsynyt. Nyt ollaan siis palattu arkeen ja treenaillaan kotosalla rennoin mielin helppo A asioita, ei meistä kuitenkaan vakavaa kouluratsukkoa saa tekemälläkään ;)

Täällä me ollaan taas pitkästä aikaa!

Eipä ole meistä kuulunut ikuisuuksiin mitään. Lomat on lusittu ja koulun penkille palattu jo elokuun alusta, mutta vaikka kiirettä ei varsinaisesti ole ollut on blogi saanut viettää hiljaiseloa vaikka kuinka lupailinkin kirjoittavani ahkerammin. Niinpä tällä kertaa en lupaile mitään, kirjoittelen aina silloin kun on inspiraatiota, kuvia ja aikaa.


Kesäkuun olin tosiaan vielä koulussa, jonka jälkeen oli 4vko kesäloma. Minorkin pääsi heinäkuuksi Tampereelle (tai no oikeastaan Nokialle) laitumelle lomailemaan. Ennen lomaa suoritin kuitenkin kouluratsastuksen välinäytön Minorilla. Kyseessä oli C-merkin kouluohjelma ja muistankin todenneeni, että senhän nyt menee vaikka aasilla väärin päin. Kävin Minorilla muutamilla ratsastustunneilla ennen merkkiä ja hyvinhän sujui, numeroksi sain 2½. Heinäkuu kuluikin sitten vähän enemmän ja vähemmän lomaillessa. Laidunpaikalla ei ollut kenttää, joten liikunta rajoittui maastoiluun. Ei treenattu mitenkään hiki hatussa, kunhan vähän väistöjä ja siirtymisiä olosuhteiden mukaan muisteltiin. Lisäksi pyörähdettiin Teivossa rotunäyttelyissä. Minoria kuvasi suuri lauma ihmisiä ja kaikki ihastelivat sitä, paitsi tuomarit. No tämä oli jo perjaatteessa tiedossa, eihän se varmastikaan vastaa sitä mitä Suomessa haetaan, mutta 6,5 on kyllä mielestäni hieman kyseenalainen numero jaloista, joissa ei suuria asentovirheitä ole... Mutta oli mukava kokemus ja nyt osaa hieman suunnitella tulevaa. En sen enempää murehdi, sillä minulle Minor on täydellinen hevonen ja mielipiteet ovat aina mielipiteitä.

Nyt ollaankin sitten palattu takaisin arkeen ja elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa kului ahkerasti kangilla treenaillen. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin ja todeta ettei tänä vuonna mestaruuksiin lähdetä. Kuukausi lähes treenaamatta eikä pohjalla yhtäkään helppo A rataa sekä itsekriittinen ratsastaja. Onneksi luokkalaiseni kuvasi yhden treenikerran, jolloin mentiin rataa läpi kolmipaloilla, sillä kun sen katselin illalla totesin, että ei se nyt niin surkeasti mene ja lähdettiin siis tosiaan kisailemaan vuonohevosten mestaruuksiin Joutsaan. Mutta siitä reissusta ajattelin kertoa erikseen jottei tästä tule kilometripostausta, joten ensi kertaan!

Viimeviikon kuulumiset hyppykuvien kera

Tässä postauksessa palataan viime viikon kuulumisiin sekä Minorin kanssa että opistolla. Olen elänyt tässä vähän epätietoudessa koulun suhteen, kun muut lähtivät työssäoppimaan minä jäin opistolle odottelemaan kesän koulusuunnitelmaa. Nyt kuitenkin on kuviot selvillä; tällä viikolla olen töissä Finnderbyssä, ensiviikolla kisaviikolla ja sen jälkeen vuorossa yksi talliviikko ja kaksi ns. normaalia viikkoa. Voin siis huokaista helpoituksesta ja hieman jo suunnitella Minorinkin kesäsuunnitelmia.

Viime viikko oli koulun puolesta rentoa: ratsastusta ja Urre tamman esittäminen kantakirjauksessa. Ratsastustunnit menin Eeva nimisellä pikkuisella suokkitammalla. Vauhtia riitti ja jarrut olivat vähintäänkin osan ajasta hukassa, mutta hauska tapaus kyseessä. Toinen ratsastustunti oli koulua ja toinen maastoesteitä. Etenkin maastoesteet sujuivat kivasti, vaikka itse aina jännitänkin hirveästi maastoesteillä - etenkin vieraalla hevosella. Ratsastuksen lisäksi kävin katsomassa kun nuoret orit pääsivät laitumelle. Muutama kuvakin löytyy kyseiseltä päivältä, tosin tämän vuoden orit olivat "tylsiä" kun eivät jaksaneet tapella vaan ruoho kiinnosti enemmän, ei siis ollut oikeastaan mitään kuvattavaa.

Koska koulu oli näinkin kevyttä viime viikolla ehdin treenailemaan Minoria hyvin. Pidettiin ihan normaali viikko, joka sisälsi koulutreenailua sekä nivelillä että kangilla, lisäksi Minor kävi maastoilemassa vuokraajansa kanssa. Treenit sujuivat ihan hyvin, vaikkakin etenkin alkuviikosta poni oli todella kummallisen oloinen. Se säpsähteli kaikkea ja keskittyi muutenkin huonosti. Minor ei tosiaan normaalisti pelkää mitään, mutta ehkä se on herännyt vähän myöhään kevääseen ja hormoonien hyrrätessä ei jaksa niin keskittyä töihin. Loppujen lopuksi sain aina ponin kuitenkin keskittymään ja treenit lopetettiin hyvillä mielin.

Postauksen kuvat ovatkin vielä vanhempia, muistaakseni lauantailta (23.5) jolloin pompittiin pitkästä aikaa esteitä. Alkujaan tämä ei ollut suunnitelmissa, joten varusteetkin olivat vähän vajaavaiset. Normaalistihan Minorilla on esteillä pelhamit, mutta yllättävän hyvin se kuunteli kolmipaloillakin. Hyppelöt sujuivat muutenkin ihan hyvin, alkuun tuli taas muutamia kummallisia hyppyjä kumpaankin suuntaan, mutta loppua kohden alkoi paikat hahmottua ja rytmi löytyä. Omalla kentällä ei kummoista estekalustoa ole, joten hypättiin vain yhtä estettä; aluksi miniristikkona ja lopuksi noin 60cm pystynä. Lisäksi toisella pitkällä sivulla oli muutama ravipuomi. Täytyisi kyllä jatkossa koittaa hypätä hieman useammin, sillä Minor kyllä tykkää hirveästi hypätä ja kyllähän se tuo hyvää vaihtelua treeneihin.

Eilen kävin vain juoksuttamassa Minorin, joka ei tuottanut ongelmia - kuten ei yleensäkkään. Tällä viikolla toivottavasti kelit suosii ja jatketaan treenailuja helppo A asioiden parissa.

Estejalkkarit edistävät koulusatulan kanssa pohkeen seilailua, ai kamala! Poni kuitenkin oli hieno (:

Synttäri karkelot

Minorin kuulumisista ajattelin kertoa tarkemmin myöhemmin omassa postauksessa, sillä tämän postauksen omistan tämän päivän match show reissulle! Tänään tosiaan oli Minorin virallinen syntymäpäivä, poika täytti 12-vuotta eli parhaassa iässä ollaan ;) Synttäreitä vietettiin Forssassa kisaillen match showssa ja nämä olivatkin meidän ekat varsinaiset ulkopuoliset kisat.

Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ja Minor mussuttelikin odotteluajan tyytyväisenä voikukkia. Ei tainnut edes tajuta, että pitäisi esiintyäkin. Muutaman kerran Minor muistutteli olevansa ori, kun vierestä kulki joukko shetlanninponeja. On se kyllä kumma, että nuo pienet ponit saavat ponin hormoonit hyrräämään, mutta muut eivät sitten kelpaakkaan (paitsi tietty vuonot). Onneksi Minor kuitenkin osoittautui helpoksi, vaikka vähän meteliä pitäisikin itsestään.

Ennen omaa vuoroamme otin muutaman harjoituspätkän, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi. Minor oli nimittäin ensimmäisen ravipätkän aikana hieman eri mieltä suunnasta ja vauhdista, mutta eipä tehty asiasta isompaa numeroa. Kun itse esiintyminen koitti Minor innostui eikä sitten yhtäkkiä osannutkaan seisoa paikoillaan :D

Näyttelyasennossa seisominen oli niiiin hirmuisen vaikeaa! Toisaalta olisi se voinut huonomminkin mennä ja loppujen lopuksi poni kyllä kuunteli minua. Käynti oli omaan mieleeni vähän kiireistä, kun Minor oli niin täpinöissään, mutta parani loppua kohden. Myös kehässä ensimmäinen ravipätkä meinasi levitä käsiin, mutta ei kun ponille herätys siitä, että ihminen päättää suunnan ja show jatkui. Loppupätkät ravista sujuikin kivasti, ihan kaikkea en uskaltanut ponilta pyytää, ettei lähde lapasesta, mutta kyllä se ihan näpsäkästi ravaili.

Saatiin I-palkinto tuomarin kehujen saattelemana ja jäätiin odottelemaan BIS -kehää. Kauaa ei tarvinnut odotella, mutta BIS kehä sen sijaan tuntui kestävän ikuisuuden. Ensin talsittiin ympäriinsä kunnes saatiin erikoispalkinnot jaettua. Minor nappasikin hienosti näyttelyjen parhaat liikkeet palkinnon. Sitten jatkettiin kentällä tallustelua. Pikku hiljaa kentältä väheni porukkaa ja yllätyksekseni jäätiin kolmen parhaan joukkoon. Ja loppujen lopuksi Minor nappasi myös BIS I-palkinnon! Eli triplavoitto synttärisankarille!

Kyllä sai olla taas hirmuisen tyytyväinen Minorista, sen kanssa on vaan niin kiva lähteä kaikkialle :) Tosin ei olisi tarvinnut ihan niin isoa meteliä itsestään pitää, hupsu poika. Lisäksi kun oltiin lähdössä, Minor päätti että hän jää laiduntamaan eikä koppiin kävely tuntunut kiinnostavan. Pari kertaa kokeiltiin ja sen jälkeen mentiinkin ihan ongelmitta liina pyllyn taakse tekniikalla. Täytyypä vain jatkossakin muistaa napata liina matkaan kun lähdetään kisareissuille. Mutta kokonaisuudessaan todella palkitseva ja opettavainen päivä! :)

Kesäistä treenailua kouluratsastuskuvilla

Tämän viikon suunnitelmat vaihtuivat sen suhteen, että juoksutus vaihtui kahden tunnin maastoon. Muuten pitäydyttiin yllättävän hyvin suunnitelmissa, sillä kuten varmasti jokainen hevosten kanssa tekemisissä oleva tietää; suunnitelmiin tulee melkeinpä aina muutoksia.

Tiistaina oli vuorossa kankitreenailut, jotka sujuivat paremmin kuin olisi voinut edes odottaa! Minor oli hyvin kuulolla ja viimekertainen jännittyneisyys tuntui olevan kokonaan poissa. Alkuverkkailun jälkeen oli vuorossa etuosakäännöksiä käynnissä molempiin suuntiin sekä työskentelyä harjoitusravissa. Etuosakäännökset sujuivat hyvin vaikka eivät olekkaan Minorille vahvinta aluetta. Näitä kannattaisi kyllä treenailla vielä useamminkin, sillä Minor ottaaa etuosakäännösten jälkeen takaosan paremmin alleen ja työskentelee myös paremmin selällään.

Tämän jälkeen kuitenkin jatkettiin työskentelyä harjoitusravissa. Mitään erikoista ei tehty, pyysin Minoria vain työskentelemään ryhdikkäänä pääty-ympyröillä, joista vaihdettiin suuntaa lävistäjien kautta. Lävistäjillä joko tehtiin neljän askeleen käynti siirtyminen tai askeleenpidennys. Etenkin askeleenpidennyksissä Minor esitti parastaan, joten tähän olikin hyvä jättää tiistain treenit tietenkin loppuravailun jälkeen.

Alkuverkkaa kevyessä istunnassa reilusti taivutellen

Sen jälkeen ryhtiliike ylös ja laukkaa perusistunnassa
Tällä viikolla kävimme siis, kuten mainitsin, myös kahden tunnin maastossa. Arviolta noin 11km tuli käppäiltyä eli ihan kiitettävän mittainen lenkki. Paineltiin ihan täysiä laukkaa, unohtamatta välillä että maastossakin voi kulkea hallitusti :) Minorin kanssa tosin ei tuota tuo hallitusti kulkeminenkaan maastossa ongelmia. On se hienoa kun voi kehottaa ponin täyteen laukkaan ilman, että samalla lähtee kontrolli ja ohjaus. Tuntui Minorkin nauttivan hurjasti ja tottahan se on, että tekee hyvää sekä hevosen päälle että lihaksistolle päästä välillä oikein kunnolla painelemaan maastossa.

Maastoilun jälkeen olikin vuorossa palauttelua kentällä, jolloin tämän postauksen kuvatkin on otettu. Suunnitelmana oli ratsastaa askellajit läpi ja sen jälkeen työskennellä vain ihan hetki joko käynnissä tai ravissa. Näinpä en edes saappaita jaksanut jalkaan vetäistä, vaikka kyllä huomasi ettei jalalle oikein saa tukea noilla tossuilla - jalka tuntui seilailevan etenkin kevyessä ravissa sinne tänne ja siltähän se myös näyttää :D No ainakin muistaa, että jos haluaa koulua vakavamielisesti treenailla kannattaa laittaa kunnon kengät jalkaan.

Ja sama laukkatyöskentely toiseen suuntaan!

Minor oli heti alkujaan melkoisen kiva. Siinä on aina ihan erilaista letkeyttä kunnon maastopäivän jälkeen. Vähän tosin sai ns. herätellä, ettei jääty raskaaksi edestä. Mutta kyllä voi iloksi todeta, että nopeasti se on keventynyt ja muuttunut jälleen mielyttävämmäksi ratsastaa. Mitään ei varsinaisesti treenattu, kunhan haettiin sitä kivaa yhteistyön tunnetta ja hyvin päästiinkin siihen kiinni. Lopuksi pyörittelin muutamia ympyröitä harjoitusravissa vähän ryhdikkäämpänä. Kyllä voi nyt huokaista helpotuksesta ja todeta ettei Minor taitojaan ole unohtanut, vähän vaan täytyy muistutella niin päästään varmasti pian taas ottamaan myös uusia askeleita treenaamisen suhteen.

Viikonlopun liikutuksia en ole vielä kerennyt sen tarkemmin pohtimaan, luultavasti kuitenkin ratsastusta ja maastakäsittelyä sekä toivottavasti myös kuvia! ;) Perjantaina kuitenkin on varmasti molemmille ansaittu vapaa, joten palaillaan taas kun on kuulumisia kerrottavana.

Kiitokset hepalle hyvästä työstä loppuravailun alkaessa :)