Jännitystä elämässä

On tullut muistettua tällä viikolla, että oho Frida on vielä ihan raakile ja että ei se ole niin kypsä mitä on tullut ajateltua. Lähinnä huvittaa se, että on itse unohtanut täysin että Frida olisi muka jotenkin raakile. Tai työskentely tutulla kentällä on ollut niin helppoa ja Frida on ymmärtänyt mua todella hienosti, niin ei ole muistanut ollenkaan ettei Frida ole mikään pomminvarma kaveri. Ihan hyvä oli toisaalta havahtua tähänkin asiaan välillä ja tiedostaa, että hei haloo: Frida on vieläkin nuori ja kärsimätön. Onneksi meillä on koko kesä aikaa totutella kaikkiin kummallisiin asioihin ja ihmetellä suurta maailmaa yhdessä ihan rauhassa ;)

Toisaalta täytyy olla ihan hirmu ylpeä tammasta, koska kun miettii niin se on kasvanut henkisesti ihan hirmuisesti ja muutenkin on niin upea (: Sen suhtautuminen työskentelyyn on niin erilaista, mitä silloin oli kun se minulle tuli. Lisäksi välillä tuntuu, että se alkaa ajatella jotenkin järkevästikkin välillä. Jos hevosesta noin voi sanoa :D En tiedä miten sen tunteen kuvaisin, mutta jotenkin vaan tuntuu että Fridasta alkaa kuoriutua todella todella viisas nuorukainen. Se ymmärtää kaiken niin hienosti ja tuntuu käyttävän omia aivojakin (:

Maanantaina ponilla oli vapaata, mutta tiistaina tulikin sitten yhdessä vähän "pähkäiltyä". Ulkona oli oikea koiranilma, satoi vettä ja oli kaiken lisäksi aika kylmäkin. Päätettiin kuitenkin lähteä käymään ensin isolla kentällä, koska tajusin viikonloppuna, että pakko on totuttaa Frida sinne. Tarvitaan nimittäin tilaa laukan opetteluun, koska laukka on ensin saatava pyörimään, ennen kuin voidaan alkaa vaatia kootumpaa laukkaa (/tiukempia käännöksiä). Lisäksi, jotta takapäähän saadaan lihaksia täytyy päästä treenaamaan kavaletteja ja puomeja ja tallin estekalusto on suurimmaksi osaksi isolla kentällä. Tässäpä siis syytä totuttaa Frida isolle kentälle ja onhan se muutenkin nyt järkevä tavoite.


Matka kentälle sujui aika vauhdikkaasti, vaikka perjaatteessa Frida olikin ihan nätisti. Myös kentällä talutellessa poni oli ihan kiltisti, vaikkakin sen lihakset olivat ihan jännittyneet ja se tujotteli kaikkea pinkeänä. Niinpä päätin myös hieman juoksuttaa isolla kentällä. Fridan mielestä oli jälleen aika hurjaa ja se sitten päättikin säikähtää jotain. Laukkaili siinä aika kauan kun riimussa olevaa ponia oli aika vaikea pysäyttää :D Olin silti tyytyväinen siitä, ettei se lähtenyt kiskomaan pois ympyrältä vaan sinäänsä oli koko ajan kontrollissa. Lopulta kuitenkin alkoi kuunnella ja suostui hienosti kävelemään molempiin suuntiin. Hyvillä mielin, vaikkakin väsyneenä, lähdettiin sieltä ja käytiin sitten vielä pikku kentällä lyhyesti juoksuttamassa.


Tänään oli vuorossa ratsastusta. Kentällä pyöri lisäksemme suokkitamma Lotta, joka ei Fridalle mitään ongelmia pitäisi tuottaa. Hetken käynnissä menikin todella kivasti ja pehmeästi, mutta kun paikalle tupsahti vielä toinen suokki (tallin omistajien ystävä, joka ratsastelee noilla kentillä tms) kilahti Fridalla. No ei. Sen keskittyminen vain herpaantui kokonaan ja kyllä siinä oli itselläkin keskittymistä, kun alla oli taas kyttäilevä minä hetkenä hyvänsä räjähtävä pommi. Noh, ei se sentään räjähtänyt eikä ollut lähelläkään, mutta olisi voinut. Lisäksi tiellä kulki vielä muitakin vieraita heppoja, että oli kyllä molempien keskittyminen hakusessa. Itse kuitenkin koitin parhaani mukaan olla välittämättä Fridan tuijottelusta ja saada sen menemään edes hetken nätisti.

Tällä kertaa kannatti jaksaa, sillä kyllähän se siitä alkoi keskittyä ja liikkua oikein kivasti (: Tehtiin harjoitusravissa pääty-ympyrällä taivuttelua ja kun Frida alkoi liikkua upeasti vaihdettiin vielä suunta ja siihen hetki nättiä ravia ja lopettelut. En viitsinyt siis sen enempiä vaatia, koska olisi ollut vain turha tapella pitkään saamatta mitään aikaan, kun pystyi tekemään tiiviin ja hyvin onnistuneen treenin (; Frida liikkui sitä paitsi ravissa todella hianosti! Hienommin kuin vähään aikaan, vaikka onkin liikkunut lähiaikoinakin kivasti. Oli pehmeä avuille ja liikkui ajatuksella ja reippaasti, tosin olisi voinut vielä paremmin itseään kantaa - mutta pikkuhiljaa edetään (:

Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa projektimme; Päätin, että käyn taluttamassa Fridaa joka treenin jälkeen isolla kentällä, jotta joskus sinne tottuu. Niinpä lähdittiin sinne talsimaan ja arvatkaapa vain oliko minulla hymy herkässä. Frida ei ollut moksiskaan! Ei kaahannut ollenkaan, vaan kulki iiihan rauhassa ja nätisti (: Käytiin kentällä taluttamassa pari kiekkaa ja palattiin takaisin. Frida ei tuijotellut juuri ollenkaan, normaalisti katseli ympärilleen, mutta lihakset eivät olleet jännittyneet! Palkkioksi Frida pääsi laitumelle reiluksi kymmeneksi minuutiksi, huomenna pääseekin sitten pidemmäksi aikaa jo totuttelemaan (;