2011/05/29

Mikään ei voi meitä estää

Tänään oli taas niitä päiviä, jolloin harrastaisi ratsastusta mielummin ratsastuskoulussa. Ulkonakin oli järjettömän kylmää ja kaiken lisäksi vielä satelikin. Säähän kuitenkin olen jo melko tottunut (vaikka kyllä niitä LÄMPIMIÄ ja AURINKOISIA kelejä odotellaan!), mutta kun ponillakin oli jotain vialla tänään tai muuten vain huono päivä päällä.


Jo laitsalta haettaessa oli ihan pinkeänä ja osasin jo etukäteen aavistaa mitä on luvassa. Muutkin hevoset olivat tänään hirmu säpsyjä, tiedä sitten mistä johtui :o No eipä ennenkään olla jätetty treenaamatta "huonoina päivinä", joten ei tänäänkään. Alkuun juoksutus sujui hyvin ja muutenkin Frida oli ihan ok:n oloinen, vaan ei selästäkäsin. Ei pelleillyt juoksuttaessa vaan ihan rauhassa kuunteli ja tälleen, vasta sitten kun olin menossa selkään alkoi vähän olla jännittyneempi (kentältä lähti muut pois).


Heti kun kiipesin ponin selkään, tunsin ettei tästä tulisi mitään. Hetken koitin taivutella yms. kunnes kertaalleen poni koitti hypähtää laukalle. Fridan kanssa kun on turha leikkiä hengellä, laskeuduin alas satulasta ja jatkoin juoksutusta. Nyt sinkosi poni kauheaan laukkaan. Rällätteli siinä aikansa, eikä kuunnellut yhtään. Jos hyviä puolia pitää sanoa, niin ainakaan Frida ei kiskonut itseään ympyrältä tai vaihdellut suuntaa! Minua tietenkin aluksi vähän harmitti, kun poni oli riekkumistuulella, mutta tyypilliseen tapaan en siitä sen kauempaa jaksanut välittää. "No juoskoon sitten niin kauan, kunnes jaksaa kuunnella" - perjaatteella Frida laukkaili aikansa, kunnes alkoi kuunnella raviin siirtymis pyyntöjäni. Tehtiin molempiin suuntiin oman aikaa tätä tehtävää, kunnes poni alkoi kuunnella hyvin; Ensin vähän aikaa laukkaa, sen jälkeen laukka - ravi siirtymisiä tiheästi, sen jälkeen ravi - käynti siirtymisiä, kunnes on kokonaan rauhoittunut. Jälleen kerran poni alkoi kuunnella ja tyytyväisinä lopetettiin juoksutus.



Juoksutuksen jälkeen kipusin vielä selkään, koska Fridan täytyy oppia että riehumalla se ei pääse luistamaan treeneistä. Niinpä tehtiin vielä lyhyt kä+ra treeni. Käynnissä otin heti ohjat käteen ja aloitin taivutella ponia, Frida kuunteli oikein kivasti. Tehtiin myös muutamat kääntymisharjoitukset. Kun oltiin molempiin suuntiin hetki työstettyä käyntiä, otettiin harjoitusravia. Ensin molempiin suuntiin pari kiekkaa, kunnes aloin vaatia muotoa ja kuuntelua. Nopeasti Frida hakeutui pehmeälle tuntumalle ja sitä oli todella mukava ratsastaa (: Olen siihen itse asiassa todella tyytyväinen, kuunteli sen verran tarkasti jokaista apuani. Itse minä muistin ratsastaa tiiviisti ja aktiivisesti ja se todella tuotti tulosta! Voi kun muistaisi aina ratsastaa tuolla tavoin (:


Saisi nyt nämä koiran kelit loppua ja se kesä oikeasti alkaa! Ehkä Fridakin olisi vähän iloisemmalla tuulella, kun se ei tuosta sateesta oikein välitä. Ihan hyvä mieli kuitenkin jäi, itse asiassa ratsastuksesta jäi tosi kiva maku suuhun (:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti