2011/07/24

Pidä mieles et ei ajattelu tapa!


Joskus sitä voi olla tyytyväinen myös itseensä ja tänään oli juuri sellainen päivä (: Toki olin tyytyväinen poniinkin, mutta tänään oli sellainen päivä jolloin pääsin itse onnistumaan kunnolla ja toivottavasti tämä on harppaus meidän molempien tiellä eteen päin.

Aloittelin ratsastuksen taluttamalla kiekan maastakäsin ja sitten pitkin ohjin selästä reilu 5 minuuttia. Kaikki sujui tähän vaiheeseen asti loistavasti! Mutta juuri silloin kun aloitettiin käyntityöskentely puhkesi KAMALA sadekuuro! Hirveä tuuli ja satoi vaakasuoraan. Frida oli jo alkutunnista kytännyt yhtä kulmaa, jossa varikset riehuivat, joten keli ei helpottanut tilannetta yhtään.



Jossain vaiheessa Frida sai tarpeekseen ja tuntui, että kohta se sekoaa. Ihme kyllä, tässä vaiheessa omat hermoni eivät palaneet! Ratsastin tyynesti kentän keskelle ja siinä me seisoskeltiin rauhoittumassa. Aikamme seistiin ja odoteltiin, että sade lakkaisi, mutta koska se ei lakannut, päätettiin jatkaa työskentelyä.

Tehtiin perus ympyrätaivutteluja, paljon voltteja ja loivia kiemuroita. Pyrin keksimään Fridalle koko ajan jotain tekemistä ja siinä onnistuinkin ihan hyvin. Mutta kyllä siinä oli tekemistä, sillä Frida koko ajan kyttäsi jotain ja minä hetkenä tahansa oli valmiina sinkoamaan, mutta eipäs singonnut. Pariin kertaan se hypähti ja säpsähti jotakin, mutta muuten kyllä oli ihmeellisen rauhassa. En tiedä johtuiko siitä, että kerrankin myös minä olin rauhassa!

Käynnin lisäksi otettiin sekä kevyttä- että harjoitusravia, sekä ravissa ympyröitä. Myös ravissa oli keskittymisongelmia, kun kaikki oli niin jännittävää. Muuten kyllä sujui hyvin! Olin niin onnellinen, kun oma pinna kesti ja jaksoin oikeasti olla rauhassa (: Sitä paitsi, saatiin me loppuun oikein kivoja harjoitusravipätkiäkin! (;

Treenailtiin yhteensä noin 30 minuuttia ja juuri kun olin tullut alas selästä kamala kaatosadekkin lakkasi, mikä tuuri! No ehkä ensi kerralla hieman parempi tuuri :D Toisaalta uskon, että kaikella on tarkoituksensa - ja tällähän oli, sillä nyt uskon siihen että minun pinnani riittää Fridan pelleillessäkin! Tyytyväisenä kävin taluttamassa loppukäynnit kentän ympäri maastakäsin, eikä Frida enää siinä vaiheessa jaksanut pelottavaa puskaakaan pelätä :D Hieno poni (: Sääli kun äiti ei pystynyt kuvaamaan kun ihan hetkittäin kun keli oli niin hirveä, tästä johtuen ei tietenkään ole hienoista loppuraveista kuvia :s No tärkeämpää kuitenkin, että itse tiedän onnistumisemme (;



Huomenna onkin luvassa kevyempi päivä ja sitten poni saa taas nauttia laitumen antimista (; Tänään tuli suoritettua myös urakka (kiitos Sini ja äippä!), nimittäin nyt on Fridan loimet pesty syksyä varten! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti