[6] Kumipallo!

Hei Lukijat! Eilinen oli meille molemmille hieman rankempi päivä eikä kuviakaan tullut otettua, joten siltä päivältä ei tullut tekstiä - pahoitteluni siitä. No voin kuitenkin lyhyesti kertoa, mitä on tapahtunut. Keskiviikkona ponilla oli tosiaan vapaata ja torstaina kun menin sitä liikuttamaan oli se jälleen ihan mahdoton. Tuntuu, ettei ponilla voi pitää päivääkään vapaata tai se alkaa riehua ja pelkäämään kaikkea. Huoh. Torstai siis käytettiin juoksuttamiseen ja kaiken kummallisen pelkäämiseen. Lisäksi pääsin köpsöttelemään Tompalla, kun sitä piti kevyesti liikuttaa eikä tallilta löytynyt muita vapaaehtoisia. No tänään kuitenkin meni Fridankin kanssa jo paremmin :) Päästyäni tallille siivoilin kaikessa rauhassa karsinan ja muutenkin tallin käytävän yms. Tämän jälkeen päätin mennä kuvailemaan poneja, oma kyyti takaisin kun oli tulossa vasta lähemmäs yhdeksää illalla. Ponit olivat tänään hieman helpompia kuvattavia, mutta aina tuntuu, että ne änkeävät kamalan lähelle kameraa ja että Frida on kauhean mustasukkainen kun koitan rapsuttaa aina välillä Sulaakin :D No ihan kivoja kuvia sain räpsittyä molemmista ja enköhän minäkin tässä ajan kanssa kehity.

Kun olin sitten hakenut yllättävän kuraisen ponin sisälle ja saanut täytettyä tarhan vesiämpärin ryhdyin harjausurakkaan. Fridakin meinasi kyllästyä kesken kaiken, kun karvaa vain tuntui lähtevän lisää ja lisää. Karvanlähtö siis meneillään, toivottavasti poni ei kuitenkaan ihan vielä talvikarvaa kasvata :s Muuten harjaus sujui jälleen ihan hyvin ja pian olimmekin päässeet jo kentälle. Ensimmäiseen suuntaan juoksutus sujui hyvin, Frida otti paljon kontaktia eikä säpsynyt. Olin todella tyytyväinen poniin, joka eilen oli ollut ihan mahdoton. Harmikseni toinen suunta kuitenkin tuotti ongelmia. Ensinnäkin naapurissa alettiin ajamaan nurmikkoa ja ponin keskittyminen herpaantui ensimmäisen kerran, toinen häiritsevä seikka oli läheistä tietä tölttäävät issikat. Frida sai kunnon sätkyt ja veteli pukkilaukkaa kumipallona ympyrällä. Siinä oli totisesti pitelemistä ja kun lopulta poni hidastui käyntiin pysähdyttiin hetkeksi rauhoittumaan. Lopulta poni osasi rauhoittua juoksutuksessa ja päätin kivuta selkään.

Yllätyksekseni poni oli aivan unelma selästäkäsin! Se kuunteli jokaista apuani ja oli etenkin edestä tosi kiva (: Frida hakeutui jopa hieman muotoon ja polki takaa hyvin. Jälleen tein todella paljon voltteja ja suunnanvaihtoja, näin saatiin poni pysymään käsissä ja kuuntelemaan. Olisin voinut vaikka heti kiittää ponia ja hypätä alas selästä, sen verran mahtavalta se tuntui. Päätin kuitenkin ottaa myös lyhyitä ravipätkiä, jotka nekin sujuivat hyvin. Ravissa tosin ponilla ei ole voimaa työskennellä "oikeinpäin" ja pätkätkin pidän vielä todella lyhyinä. Aaaa, tää tyttö on tyytyväinen poniinsa! :) Kumpa se alkaiskin toimia aina tolleen selästäkäsin. Otettiin siis tänään ihan lyhyt työskentely ja palattiin sitten takaisin talliin. Jälleen kerran poni sai valtavat määrät herkkuja (omenoita) ja pusuja, tyytyväisenä se jäikin lepäilemään karsinaansa. Saa nähdä miten huomenna menee :)


Tähän loppuun haluan kuulla teidän muiden mielipiteet ponin lihavuudesta, onko se yhtään laihtunut? Ensimmäisessä kuvassa olen koeratsastamassa ponia, toinen kuva on vajaan kuukauden päästä siitä - poni on juuri tullut minulle ja kolmas kuva on nyt pari päivää sitten otettu, poni on ollut minulla kohta kuukauden. Lihaksia ei ole vielä edes treenattua, aikanaan sitten.

[5] Hörökorvia ja kontaktia

Yön aikana oli tapahtunut ihme! Frida ja Sula tulivat toimeen tänään loistavasti, ponit jopa rapsuttelivat toisiaan. Eilen Frida vielä juoksenteli tummaa ponia karkuun ja koitti vältellä sitä kaikin keinoin. Eiväthän ne toki mitään ylimpiä ystävyksiä vielä ole, mutta arvatkaapa vain meinasinko pakahtua onnesta kun näin neitoset kyhnyttämässä toisiansa :) Kuviakin tuli räpsittyä kaksikon puuhasteluista ja niitä toivottavasti saadaan tulevaisuudessa lisääkin. Tallille saavuttuani tilanne oli siis se, että neitokaiset rapsuttelivat toisiaan tyytyväisenä ja minä tallustelin tarhaan suu ammollani. Tämän jälkeen ryhdyin iloisesti siivoamaan karsinaa yms. lisäilemään vesiä, odotellen samalla että kenttä vapautuisi.

Haettuani Fridan tarhasta, jäi Sula hörisemään sen perään. Tämä päivä on oikeasti ollut ihan kummallinen, miten kahdesta ponista voi tulla näin nopeasti kavereita? Fridakin vaikutti kaipaavan Sulan seuraan kun vein sen sisälle ja ryhdyin laittamaan sitä kuntoon. No tuosta pienestä levottomuudesta huolimatta poni käyttäytyi taas erittäin asiallisesti, oon ylpeä ponista ♥ Ei yrityksiä syömisestä, eikä kuopimisesta. Ainoa minkä kanssa tänään tapeltiin hetkinen oli kaviot. Etukaviot, jotka nousevat normaalisti äänikäskystä, eivät meinanneet nousta, takakavioista puhumattakaan :> Poni peruutteli ja käänteli peppuaan oikein olan takaa, kunnes kerran huomautin tästä ärähtämällä, johan taas oli kunnioitus siinäkin asiasssa ja jalatkin nousivat nätisti. Lisäksi suitsien kanssa on aina ollut vähän ongelmia, mutta niistä selviää usein huomattavasti helpommin. Eli tänään oli tämänkin seikan puolesta loistopäivä :) Lopulta kun olimme valmiit, tallustelimme yhtämatkaa kentälle.

Aloitimme jälleen työskentelyn juoksutuksella. Pitäisi muuten joskus pyytää joku kuvaamaan vähän videomateriaaliakin ponista, saisitte nähdä minkälaiset liikkeet kirsikka(/liha)pallerolla on :D Lisäksi tulisi vähän näihin kuviinkin vaihtelua... No kuitenkin, poni oli tänään erityisen reipas ja huomiota sai pyytää alkuun aika useinkin. Harjoitellaan siis pitämään kontakti minussa ja liikkumaan nätisti ympyrällä :) Hetken kuluttua kun kontakti sujui käynnissä siirryttiin raviharjoitteluun. Hyvin sujui siinäkin pienien huomauttelujen jälkeen, raviinkin lähti hieman paremmin kuin eilen. Toiseen suuntaan oli ravissa hieman ongelmia, kun poni luuli että saisi hypätä esteen, eikä jaksanut ottaa niin hyvin kontaktia. Kerran tuli säpsähdyskin, mutta kokonaisuudessa olen erittäin tyytyväinen. Hieno palleroinen :) Juoksutuksen jälkeen siirryttiin ratsastukseen. Ratsastaessa poni oli ihan super! Toimi heti aivan loistavasti, kaikki avut oli läpi ja edestä oli tosi kivan tuntuinen. Ainoa mistä miinusta antaisin, oli ehkä hieman turha pöhiseminen ja paljon sai kyllä tehdä juttuja, että pysyi poni käsissä - mutta kivasti meni! Vähän otettiin ravipätkiäkin ihan hyvällä menestyksellä (vaikka ponia ei olisi kyllä kiinnostanut hidastaa ollenkaan) ja hyvillä mielillä lopetettiin tämäkin treeni.

Jäin vielä ratsastuksen jälkeen pitkäksi aikaa tallille, kun kyyti tuli vasta myöhään illalla. Ehdin siis siivota ponin kaapin, laittaa harjapakin järjestykseen ja muutenkin järjestellä tavarat paikoilleen. Lisäksi lellittelin ponin piloille ja leikkasin ensimmäistä kertaa Fridan harjan. Neiti ei tykännyt ollenkaan kun talutin sen kesken iltaruokien pesariin ja muutenkaan ei olisi malttanut seistä paikoillaan. Olen kuitenkin itse tyytyväinen ponin harjaan, eihän siitä täydellinen tullut, mutta ihan ok ekaksi leikkauksekseni :) Tässä vielä joku huono kuva uudesta tukasta!

[4] Esityskelpoinen yksilö

Tänään piti ponilla olla vapaapäivä, mutta päätin kuitenkin aamulla lähteä tallille suhteellisen hyvän sään johdosta. Osittain syynä oli myös se, että täytyi näyttää kaverilleni mitä ponille tulee päälle kun sitä liikutetaan yms. tulevaa viikkoa varten, jolloin olen poissa. Pääsin tallille joskus yhdentoista aikoihin ja odotellessani kaveria kuvailin Sulaa ja Fridaa hetken tarhassa. Ponit eivät tosin olleet kuvaustuulella ja kuvista tuli mitä tuli... Tajusin muuten tänään, että ponin liikakiloista on varmasti tippunut ainakin se 10kg - ei se ainakaan näytä yhtään niin pallolta mitä oli silloin kun kävin sitä kokeilemassa! No kuitenkin, kun kaverini saapui niin näytin ensin missä tavarat ovat ja siivottiin sitten ponin karsina. Kun kaikki "tallihommat" oli tehty käytiin hakemassa Frida sisälle ja ruvettiin harjailemaan sitä.

Olin jo valmistautunut siihen, että se näyttäisi kaikki huonot tapansa ja antaisi oikein loistavan ensivaikutelman, mutta ei! Poni käyttäytyi kuin unelma, seisoi nätisti harjatessa ja kaviotkin nousi ongelmitta. Ei oikeastaan missään ollut ongelmia, ei edes pientä poneilua mitä se toisinaan saattaa tehdä. Mitä nyt poni koittaa aina syödä minut, mutta ei onneksi kavereitani :D Toisaalta nyt en voi olla neuvomassa jos ongelmia sitten tuleekin, eli sinäänsä tuo loistokäytös ei välttämättä ollut juuri tällä kerralla mikään hyvä idea.

Pian olimmekin valmiit ja talutimme varustetun ponin kentälle. Tässä vaiheessa tajusimme, että juoksutuspiiska jäi tietenkin kotiin ja virittelimme raipasta ja paalinarusta "juoksutuspiiskan". Pystyin ainoastaan toivomaan, että se vakuuttaa Fridan, mutta arvatkaapa vain :D Juoksutus kuitenkin sujui oletettua paremmin, opit oikeasti taisivat mennä perille ja poni toimi jopa kaverillani! Toisaalta tuntui kyllä siltä, että piiska ei oikein vakuuttanut tammaa ja se olisi minä hetkenä hyvänsä voinut ruveta temppuilemaan. Kyllähän poni tekee vielä sitä, että koittaa puskea lapa edellä pois ympyrältä, mutta tätäkin koitetaan kitkeä ajan kanssa pois ja se johtuu kyllä etupäässä esteestä joka on tavallaan ympyrän tiellä ja täten häiritsee Fridan näkökenttää. Lisäksi poni keksi tänään säpsähtää kerran jotain ja muutenkin sillä oli virtaa melkoisen paljon kaahottaa. Kai se kuitenkin ihan hyvin käyttäytyi :D Ainakin minusta tuntui siltä, eikä se koittanut karata kertaakaan käsistä.


Itse juoksutus siis sujui hyvin ja poni oli kuulolla. Aluksi käyntiin siirtyminen ja pysähdykset olivat tahmeita, mutta loppua kohden nekin paranivat. Lisää vain varmuutta molemmille niin eiköhän se siitä (ja sitten kun saadaan uskottavampi piiska niin raviinkin voi varmasti lähteä heti!). Fridan kanssa siis jatketaan kontaktiharjoituksia liinassa ja pikkuhiljaa siitä sitten edetään. Juoksutuksen jälkeen otettiin ponilta kamat pois ja päästettiin se sitten syömään tarhaan päiväheiniä. Eli ihan kiva peruspäivä tänään :) Loppuun vielä kuva kirsikkapallosta tarhailemassa.

[3] Pukkikone vai onko sittenkään...

Valmennus, valkku, opettaja. Mitä se sitten tarkoittaakaan? Tarkoittaako se sitä, että joku istuu huutelemassa kentän laidalla mitä sinun tulisi tehdä ja milloin teet väärin ja milloin oikein? Vai tarkoittaako se sitä, että joku oikeasti on kiinnostunut auttamaan sinua sekä ponia ja kertomaan mitä ongelmatilanteissa pitäisi tehdä? Sitä minä en osaa sanoa, mutta sen voin kertoa, että itse koen jälkimmäisen paljon hyödyllisemmäksi. Kyllähän minä osaan päättää mitä tunnilla teen, mutta sitä en oikeasti voi tietää miten kannattaisi tehdä ja miksi. Juuri näistä syitstä meillä oli tänään ensimmäinen valmennus ponin kanssa. Valmentajanamme toimi Karoliina Mönkkönen "Tallikamu" ja minä ainakin olin kovin tyytyväinen :)

Aloitimme valmennuksen juoksuttamalla ponia. Olin todella tyytyväinen kun joku vihdoin opetti minut oikeasti juoksuttamaan! Ratsastuskoulussa kun ei ole tullut opittua juoksutusta ja itse olen sitten opetellut sen, joten miettikääpä siitä vain kuinka taidokas olen :D Alkuun meno oli kyllä karun näköistä kun poni pisti hanttiin ja pukitteli sekä kiskoi kuin hullu. Tilanne näytti välillä ihan mahdottomalta, mutta lopulta poni oikeasti alkoi kulkea. Se selkeästi ymmärsi, ettei sillä nyt ollut sanan valtaa ja että oikeasti näin tehdään. Nyt on molemmilla varmempi olo juoksutuksen suhteen ja varsinaista työskentelyä jatketaankin sen parissa, niin kuin Karoliina neuvoi.

Kun Frida lopulta toimi juoksutuksessa oli minun aika kiivetä selkään. Luottavaisin mielin kuuntelin Karoliinan neuvoja ja ponikin pysyi paikallaan minun kivutessa selkään. Tällä kerralla tärkeintä oli vain tehdä tehokkaasti perusratsastus ja lopettaa heti kun poni kulkee hyvin. Tätäkin jatketaan kunnes Frida saa kärsivällisyyttä ja kuntoa. Aloittelimme käynnissä taivutteluilla, kiemurilla urilla ja ympyröillä. Suuntaa piti vaihdella paljon, ettei poni herpaannu ja singahda käsistä. Hyvin tamma liikkuikin! Ei yhtää pukkia, eikä yritystä lähteä käsistä. Hetken käyntityöskentelyn jälkeen aloimme ottamaan lyhyitä ravipätkiä. Ravissa keskityttiin asettamaan ponia hieman sisään, ettei se puske lava edellä - mitä on paljon tehnyt. Toimi tosi kivasti Karoliinan neuvojen avulla, tuntui hienolta saada poni oikeasti kuuntelemaan. Eihän meno hienolta varmasti näyttänyt, mutta hyvältä se tuntui. Niimpä lopetettiin siihen ja taluttelin loppukäynnit. Karoliinan kanssa sitten vielä juteltiin Fridasta yms. ja sain myös hieman kotiläksyä. Minun pitää miettiä miksi harrastan ratsastusta, eli sitä siis miettimään!

[2] Uusi kaveriko...?

Maanantai... Päivä oli meille molemmille jännittävä monessakin mielessä, tai ainakin siten minä asiat koin. Tänään oli nimittäin tarkoitus pistää Frida yhteen Sula nimisen issikkatamman kanssa. Toivoin vain parasta kun ajoimme tuttua tallitietä hiljakseltaan. Tallille päästyämme minä ja Sanna, tallin omistaja, päästimme ponit vapaaksi kentälle ja jäimme seuraamaan tapahtumia. Fridaa kiinnosti huomattavasti paljon enemmän kentän laidalla kasvava heinä, kuin uusi kaveri, mutta lopulta saatiin ponit tutustumaan toisiinsa. Alkuun kaikki näyttikin sujuvan hyvin, tammat haistelivat toisiaam yms. Yhtäkkiä Frida kuitenkin päätti työntää päänsä Sulan mahan alle, aivan kuin olisi vain haistellut, mutta samalla puraisikin tamma raukkaa! Siitä syntyikin pieni kohtaus kun kirsikkapallo sai turpiinsa ja Sula suuttui uudelle kaverilleen oikein kunnolla. Hetken kuluttua tilanne kuitenkin näytti rauhoittuneen ja ponit nautiskelivat kentän reunojen antimista. No oppipahan Frida ainakin sen verran, ettei noin vain mennä pureskelemaan toisia hevosia, etenkään itseään vanhempia! :D

Kun tammat olivat rauhoittuneet haimme ne Sannan kanssa pois kentältä ja minä ryhdyin puunaamaan tammaa kuntoon. Samalla paikalle pöllähtivät Sulan omistajat ja lähtivät ratsastamaan. Niimpä jäin rauhoittelemaan kirsikkapalloa ja odottelemaan kentän vapautumista, Fridan kanssa kun ei aina voi ryhmässä mennä. Kun kenttä sitten oli vapaa juoksuttelin alkuun tammaa ja ratsastin sitten ihan pienen hetken. Neiti oli ihan ok, ottaen huomioon mitä se on ollut :)

Voisinpa muuten kertoa teille tähän väliin pienen pätkän meidän lyhyestä taivaleesta. Fridan kanssa elo ei nimittäin ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, se on jo näin lyhyessä ajassa koetellut hermojani! Tamma on poneillut, koittanut pomottaa ja kaikkea muutakin mahdollista. Lisäksi se on jaksanut pelätä yhä uudestaan ja uudestaan kentällä yhtä nurkkaa jne. Tosiaan, pohjimmiltaan kiltti tamma osaa olla myös vaikea. Ratsastaessa on suurimpia ongelmia olleet pukittelu ja käsistä ryöstäytyminen, lisäksi kunnioituksen puute on ollut aika iso ongelma. Toivottavasti näihin kuitenkin saadaan apua ja niistä päästään yli! Tässä vaiheessa tuntuu jo pahimmat poneilut olevan ohitse. Loppuun vielä kuva Sula -neitosesta :)