Kaikenlaista puuhastelua

Tällä viikolla ollaan juostu irtona, hypitty ja reenailtu kouluakin.
On tullut huomattua, että poni on ottanut suuren askeleen eteenpäin laukan suhteen. Laukat nousee paremmin ja poni laukkaa tosi kivasti! Hakeutuu pyydettäessä muotoonkin, mutta olen antanut sen laukata melko vapaassa muodossa. Myös oma laukkaistunta on parantunut, katse on enemmän eteen ja tuntuu helpommalta (:

Tänään oli tarkoitus maastoilla, mutta poni oli ihan mahdottomalla tuulella ja niinpä jäätiin kentälle. Treenailtiin aluksi ravissa eteen-alas, poni oli hirmuisen laiska ja painoi ohjalle. Laukassa kuitenkin parani huomattavasti ja kantoi itseään paremmin!


Otettiin ekaa kertaa "kunnon laukkatyöskentelyä". Eli ravin kautta laukanaihtoja! Vaihdeltiin paljon suuntaa koko rata leikkaa -kuviolla ja hieman ennen kulmaa raviin ja siitä sitten uusi laukka. Tajuskohan kukaan? No, poni oli kuitenkin super hieno! Vaihto oikeeseen laukkaan ihan muutamalla raviaskeleella (: Loppukäynnit käytiin maastossa, kuten ollaan lähes joka kerta käyty - ihan ilman ongelmia.

Neiti näpsäkkä

Kävin tänään irtohypyttämässä ponia vaikka itse olen flunssassa. Poni oli sitä mieltä, että ei huvita hypätä vaan rapsutella Aku -heppaa :D Hyppeli ties mitä muuta kuin itse estettä. Hupsu poni. Lopulta kuitenkin tajusi mistä pitää hypätä ja tämän jälkeen hyppäsikin hienosti.

Aluksi este oli ristikko, sitä neiti ei suostunut hyppäämään. Kun sitten korotin sen ~70cm jolloin poni innostui ja alkoi pomppia oikein mageesti (: Hiki tuli molemmille, mutta kyllä tuli todettua että osaa se neiti hypätäkkin!

Yhteisen tien alku

Kuinka Frida sitten tuli minulle? Luvassa siis erikoispostaus (:

Olin jo pidenpään haaveillut omasta hevosesta, kuten varmasti jokainen heppatyttö joskus. Kesällä 2010 keksin kuitenkin, että sehän voisi olla ylläpitohevonen ja niinpä kirjoitin ilmoitukseni hevostalli.nettiin. Hiljaista oli, kukaan ei ottanut yhteyttä, eikä markkinoilla ollut sopivia hevosia tarjolla.

Jossain vaiheessa sain kuitenkin viestin Fridan omistajalta. Hän kertoi, että tarjolla oli pidempiaikaiseen ylläpitoon perusasiat osaava nuori nvh-tamma. Silmäni varmaan pullahtivat päästä kuin luin ensimmäisen viesti. Että vuonohevostamma! Sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Sain kuin sainkin äitini suostuteltua ajatukseen ja yllättävän pian oltiin matkalla tutustumaan Fridaan.

Koeratsastuspäivä, 9.7, oli karmivan kuuma ja poni jota olin tullut katsomaan, suorastaan nukkui. Se oli lihava, ötököiden syömä ja sen kaviot olivat karmivassa kunnossa. En kuitenkaan osannut kiinnittää tähän huomiota, "voi kuinka suloinen se on" olisi varmasti ollut järkevin lause mitä sain muodostettua. Ja eipähän minun kriteerit kovat olleetkaan "perusterve ja järkevä hevonen".



Koeratsastus sujui... Sanotaanko kehnosti. Ponilla oli epäsopiva satula joka pyöri vimmatusti ja jossain vaiheessa päädyttiinkin ottamaan se pois. Lisäksi poni kiemurteli ja puski pohkeita vastaan. Laukannostoissa pukitti, eikä laukka meinnnut pysyä yllä. En tajua miten en voinut huomata tätä silloin, sillä tämähän kertoi jo selkeästi ponin haastavuudesta. No tyytyväisenä sovittiin, että ollaan yhteyksissä ja päätetään sitten tuleeko poni minulle.

Täysin yleisiä neuvoja vastaan poni tosiaan tuli minulle ylläpitoon. Muutaman päivän sisällä päätettiin omistajan kanssa ponin saapumispäivä ja tehtiin sopimus ylläpidosta. Kaikki sujui hirmu nopeasti ja muutamassa viikossa poni olikin jo huolehdittavani. Yksi koeratsastus, sähköpostiviestejä ja poni oli minulla. Sanotaanko näin, että OLISI kannattanut käydä useamman kerran ratsastamassa, sillä ponista on paljastunut vuoden kuluessa aika paljonkin kaikkea ei niin mukavaa. No siitä huolimatta siitä on tullut tosi tärkeä (:



Jälkiviisaana sanon teille, jotka harkitsette ylläpito/omaa hevosta, käykää koeratsastamassa useamman kerran! Ja kyselkää hevosesta muiltakin kuin omistajalta (:

Plaaaah

Löhöän sohvalla ja yritän pohtia mitäs sitten.
Innostus hevosiin on täysin kadonnut, etenkin Fridaan. Mikään ei tunnu sujuvan ja tallilla käynti vain turhauttaa.

Poni varmasti aistii tämän ja käyttäytyy entistä huonommin. Lisäksi se tuntuu keräävän jostain energiaa (niin mistä!?) ja riehuu ihan joka kerta. Olen nyt lähinnä irtojuoksuttanut, että saisi sitä kamalaa energiamääräänsä pois. Toimii kyllä ihan kivasti ja kuuntelee apuja, kunhan on ensin saanut riekkua...

Milläs te olette saaneet intonne hevosiin takas?

Duracell pupu!

tekstit tulossa (: