Viikot vierivät eteen päin

Aika vaan kuluu, eikä blogiakaan muista päivitellä. No ehkä minä tästä ryhdistäydyn ja koitan pitää teidät ajantasalla. Perjantaina käytiin ensimmäistä kertaa kunnon maastolenkki (noin 30min) selästä käsin ja kaikki sujui hyvin (:

Sunnuntaina kävikin sitten Fridan omistaja moikkaamassa ponia, nyt ei ole enää siitäkään paineita. Fridalla oli pöhinä -päivä, mutta toimi silti ihan kivasti. Mentiin pikkukentällä, joten laukka ei oikein toiminut - sen sijaan ravi toimi oikein kivasti (: Fridan omistaja oli onneksi tyytyväinen.



Tänään käytiinkin sitten isolla kentällä ratsastamassa ja sain taas olla ylpeä ponista (: Vaikka tänäänkin oli pöhinä -päivä Frida loppujen lopuksi toimi tosi kivasti. Alkuun ei keskittyminen kiinnostanut ollenkaan ja yksi kulma oli ihan mahdottoman pelottava! Sain sen kuitenkin aika pian rauhoitettua, jolloin alkoi homma pelata (;

Tehtiin käynnissä väistöjä ja loivaa kiemuraa, Frida oli tosi kiva. Ravia otettiin vain osalla kenttää ja siinä se toimikin oikein kivasti. Frida liikkui tahdikkaasti ja melko ryhdikkäästikin. Ravin jälkeen pidettiinkin huilit, ennen laukkatyöskentelyä.



Tänään otettiin jo laukkaa hieman tavallista enemmän, useampi kierros per suunta. Laukat nousivat kivasti, eikä Frida enää hyppinytkään. Vauhtia toki oli aika hurjasti, mutta Frida kuunteli apuja ja oikeaan kierrokseen jopa hieman myötäsikin (: Voi että sain olla tyytyväinen! Lisäksi pystyin loppuajasta jopa itsekkin istumaan laukassa. Laukan jälkeen vielä hölkkäiltiin hetki ravia, ennen lopetteluja. Hiki tuli molemmille, mutta nyt voidaan hyvillä mielin jatkaa laukan reenaamista (;

Laukkaa ratsu reima!

Tänään Kari (poikaystävä) oli mukana tallilla ja Frida pisti kyllä parastaan (: Tammuska käyttäytyi tosi hienosti, vaikka isolla kentällä olikin aika jännittävää, kun äiti ei ollut mukana (kun vasta loppuajasta) ja kentälle tupsahteli ratsastuksen aikana muitakin ratsukkoja.

Juoksuttelin alkuun lyhyesti, ennen kuin menin selkään. Tehtiin ensin käynnissä hieman väistöjä ja pysähdyksiä. Frida oli oikein kivasti kuulolla, eikä kyttäillyt kuin yhtä kulmaa. Käynnin jälkeen otettiin aika pian ravia, sillä en viitsinyt Karia pitkästyttää ratsastamalla kovin pitkästi.

Ravissa oli jälleen aluksi ongelmia yhteisymmärryksessä, mutta pian sekin alkoi sujua. Frida oli tosi kiva ja kaiken lisäksi kantoi itsensä melko hyvin (: Ravin jälkeen käveltiin pari kiekkaa ennen kuin kokeilin laukkaamista.

Nyt kerron laukkatreenistä (kun on tullut useampi anonyymi kommenti "mikset ikinä laukkaa?", "milloin aijot laukata?", "miten laukkatreeni sujuu?"). Jaettiin isosta kentästä noin 1/3, jossa sitten aloin nostamaan laukkoja. Frida nosti laukan helposti, mutta nostot ja laukkaaminen oli aika huvittavaa.

Poni ns. hyppelehti (ei kunnolla pukitellut) nostoissa ja silloin kun pyysin sitä eteen, mutta muuten laukka sujui oikein kivasti (: Toki se ei pyörinyt niin hyvin kuin liinassa, mutta tästä huolimatta olen todella tyytyväinen. Toiseen suuntaan ei edes hyppinyt niin paljon. Otettiin molempiin suuntiin aika monta kierrosta 'pikku kentällä' laukkaa ja sen jälkeen huilittiin.

Huilien jälkeen otin vielä ravissa työskentelyä, pyytäen Fridaa liikkumaan tavallista ryhdikkäämmin. Olen sitä nyt muutamana kertana pyytänyt liikkumaan ryhdikkäämmin ja omasta mielestä on onnistunut ihan kivasti, joten eiköhän pikku hiljaa saada etupainoisuuttakin vähennettyä (; Lopuksi annoin Fridan vielä ravata pidemmällä kaulalla venytellen. Hienosti sujui! (: Treenin jälkeen poni pääsikin suihkuun ja huomenna olisi luvassa kevyempi päivä.

Ei inspiraatiota...

Tällä hetkellä blogin kirjoittaminen ei innosta yhtään. Sillä vaikka olen ihan uskomattoman kiitollinen teistä 91(!!!) lukiasta, tuntuu välillä että kaikkialta pursuaa vaan 'mikset tee tätä, tätä tai tätä' ja 'sinun pitäisi tehdä näin ja näin'. Se tuntuu aika karulta, kuitenkin kun teen edelleenkin Fridan kanssa paljon töitä ja koitan tehdä kaiken parhaani mukaan...

On mukavaa saada kommentteja, mutta jatkuva kysely on ahdistavaa. Tässä tämä valitus, toivottavasti jostain saan kaivettua bloggausintonikin jossain vaiheessa esiin... Minulla muuten alkoi lukio maanantaina, aaaa! No kyllä tässä pitäisi ehtiä kirjotella tallilla käynnin ohessakin (;






Tänään mentiin ekaa kertaa raviväistöjä, sujui yllättävän hyvin! (: Koitan saada joku päivä niistä videokoostetta.

Noita onnentunteen pikku pipanoita

Kyllä nyt on reenattu kolmen päivän edestä, en ole edes blogia ehtinyt kirjottaa! Lyhyesti tiivitsettynä; perjantaina ratsastin ilman satulaa, lauantaina oli valmennus ja tänään (sunnuntaina) kävin isolla kentällä ratsastamassa.

Perjantaina oli hieman kevyempi päivä, kun lauantaina oli luvassa valmennus - halusin silti ratsastaa juoksutuksen siasta. Niinpä päätin mennä ilman satulaa ja iloiseksi yllätykseksi Frida oli todella kiva. Tehtiin sekä käynnissä että ravissa spiraaliharjoitusta ja poni toimi oikein hienosti. Liikkui eteen ja pyöreästi (: Ei muuta tehtykkään, kun oli tarkoitus pitää reeni kevyenä ja lopetettiin kun Frida tuntui hyvältä.




Lauantaina oli valmennus, josta ei kyllä ole oikein hyvää sanottavaa. Toisaalta, Fridassa ei ollut mitään moittimista ja kokonaisuudessaan se liikkui kivasti. Ei vain opittu mitään uutta ja tuntui, ettei valmennuksesta jäänyt oikein mitään käteen...

Oltiin ensin odoteltu aika kauan valmentajaa jo kävellen kentällä, joten Frida oli käynnissä melko tahmea. Sitten kun vielä tehtiin harjoitusta jossa pysähdyksestä käännyttiin voltille, Frida tuntui suorastaan hyytyvän ja itse aloin kaivaa jaloilla. AARGH! No onneksi ravissa poni jaksoi olla vielä reipas. Tehtiin harjoitusta, jossa siirsin ulkoavuilla ensin Fridan uran sisäpuolelle ja sitten sisäavuilla takaisin uralle - hirmu vaikea selittää! Sujui ihan ok. Frida oli tosi väsynyt valmennuksen jälkeen, mentiin vajaa 60min. Meni kokonaisuudessa hyvin, mutta jäi vähän kuiva maku.



Tänään oli tarkoitus aluksi pitää kevyempi päivä ja vain juoksutella, mutta päädyin kuitenkin ratsastamaan. Mentiin taluttaen isolle kentälle, jossa päätin ensin juoksuttaa ponia. Fridaa selvästi kiukutti, kun olin sitä pariin kertaan komentanut lopettaa pään hinkuttamisen esteeseen (kun laitoin kameraan asetuksia) ja juoksuttaessa se sitten päätti osoittaa mieltään.

Veteli oikein kunnon pukkilaukkaa ja kiskoi. Onneksi se kuitenkin rauhoittui pian ja päästiin yhteisymmärrykseen. Minustahan tuo 'yhteenotto' johtui, sillä Frida pistää kyllä samalla mitalla takaisin jos sitä alkaa komentelemaan liikaa, mutta tärkeintä oli kuitenkin että juoksutuskin alkoi sitten sujua.


Aluksi ei ravi sujunut...

Kun olin hetken juoksuttanut kipusin selkään. Frida oli oikein kiva ratsastaa, vaikka se pariin kertaan säpsähtelikin pieniä vihreitä miehiä. Tehtiin käynnissä ympyröitä ja väistöjä, jotka sujuivat oikein kivasti (: Lisäksi päätin ottaa vielä hieman raviakin. Olin jo luovuttamassa ravin suhteen, sillä Frida vain kaahotti apuja karkuun ja kyttäsi joka nurkkaa, mutta päätin vielä jatkaa hetken. Siinä samassa jotain loksahti ja Frida alkoi liikku todella upeasti!

Polki hyvin alleen, oli herkästi kuulolla ja liikkui reippaasti pyöreänä! (: Voi että sitä kehujen määrää, mitä mun suusta lähti kun poni pisti ravaten. Otettiin hetki isolla ympyrällä ensin harjoitusravia ja sitten vielä hetki keventäen. Tämän jälkeen annoin hetkeksi pitkät ohjat, ennen kuin vaihdoin suunnan. Toiseenkin suuntaan Frida ravasti todella upeasti ja kun oltiin hetki sitä työstetty olikin hyvä lopettaa. Jäi kyllä tosi hyvä fiilis (:

Takaisin lähtöpisteessä!

Huhhuh, tasan vuosi sitten (10.8) saapui minulle ylläpitoon pieni pyöreä punkkarityttö ja tässä sitä nyt ollaan monia kokemuksia viisaampana! Tänään on tosiaan kulunut vuosi siitä, kun Frida minulle tuli ja näin jälkikäteen naureskelin, että taas ollaan samassa lähtöpisteessä.


Tänään oli oikea hässäkkä päivä. Kentän viereistä ojaa kaivettiin kaivureilla ja Frida oli muutenkin jotenkin pörheänä. Päätin kuitenkin riskeerata, menin kentällä selkään ja lähdettiin siitä sitten kohti isoa kenttää metsän kautta.

Kaikki vaikutti lupaavalta, kunnes... FIIUUUH! Se vuosi sitten luokseni tullut sinkoileva poni oli palannut! Frida säikähti ihan hirveästi kulkiessamme Lotan ja Mintun laitumen ohi (Lotta ja Minttu hölkkäsivät vastaan) ja päätti lähteä pikimmiten karkuun. Ilmeisesti suomitytöt olivat muuttuneet sapelihammastiikereiksi :DD



Siinä tilanteessa ei paljon naurattanut! Onneksi sain Fridan kiinni ennen kuin oltiin takaisin tallilla, vaikka ei matka pitkä ollut - oltiin kävelty varmaan 5 metriä tallipihasta. Palattiin sitten laitumen viereen tärisemään, kunnes äiti suostutteli minut alas ponin selästä.

No lähdettiin sitten isolle kentälle taluttaen ja Frida oli heti kuin eri hevonen. Isolla kentällä kipusin takaisin selkään ja aloitin ratsastuksen. Poni oli jännittynyt ja jokaisessa kulmassa vaani ties mitä pieniä vihreitä miehiä, mutta enää se ei sinkoillut!

Tehtiin paljon voltteja, ympyröitä ja pysähdyksiä. Vähitellen Frida jopa hieman rentoutuikin ja pakko sanoa, että kyllä se koko ajan oli kuulolla! (: Pyörittelin käynnissä aikani ja olen itse asiassa todella tyytyväinen, sen verran hienosti poni käyttäytyi toiseksi ratsastuskerraksi.

lähteekö vai eikö? :D

Loppuun uskallauduin ottamaan jopa ravia isolla ympyrällä ja voi että! Frida oli todella upea, hieman kiireinen, mutta herkästi avuilla, kuunteli ja liikkui pyöreästi (: Sain kyllä olla tyytyväinen ja todeta, että ehkä me tästä vielä rohkaistutaan ja kohta ei enää isolla kentälläkään ole niiiin jännittävää :D Loppujen lopuksi siis jäi hyvä mieli treenailusta (: