[75] Jännitystä ilmassa

Oho, sille kasvo parta! :D
Ärsytti, ärsytti ja ärsytti! Eilen piti olla valmennus, mutta arvatkaapa mitä. Täällä tuulee niin paljon, että suunnilleen seinät kaatuvat päälle. Frida oli siinä sitten hieman pörheänä ja itse menin todelliseen lukkoon. Paniikkikuvat iskivät päälle; viimeksi kun oli tälläinen keli Frida riehui ja kontrollia ei ollut ollenkaan. Suosiolla lähetinkin valkulle viestiä, että siirretään valmennusta. En halunnut leikkiä uhkarohkeaa, koska jos itse jännitän, niin ponikin jännittyy ja tuolloin olin kuin rautakanki. Päätin kuitenkin juoksuttaa Fridan, koska siinä se on "kontrollissa" paremmin. No hienostihan se toimi, oli jopa vähän laiska. Tietenkin alkoi vielä enemmän ärsyttämään se, etten itse uskaltanut ratsastaa ja että jännitti niin perkuleesti, myönsin itselleni että säpsyily johtuu enimmäkseen minusta! (ja nyt siihen puututaan)

Tänään menin tallille siinä toivossa, että ei tuulisi. No eipä paljon auttanut toivomukseni, ihan yhtä hurja keli kuin eilenkin. Ajattelin kuitenkin, että nyt on tuullut 4 päivää - Kyllä Fridan on pakko alkaa tottua tähän keliin (on siis ollut kolme päivää aika pinkeä, vaikkei ole sen kummemmin säpsynyt). Niinpä puin ponille ridakamppeet päälle ja lähdimme kentälle juoksuttelemaan. Aaah, mikä laiskuus ♥ Poni oli taas laiskaporsas, eikä säpsynyt kertaakaan. Se oli myös ehkä hieman jäykkä, joten hierojaa ajattelin tilata ensiviikolla (veikkaan, että takana on jonkin sortin jumia). On kuitenkin helpotus huomata, että nyt kun maha on kunnossa, Frida ei enää oireile sen puolesta.



Juoksuttelin ponia hetkisen, alle 10 minuuttia, ja kun se tuntui niin rauhalliselta päätin kivuta selkään. Ennen sitä kuitenkin testasin ponin hermoja siedättämällä -> huidoin liinalla >> ei enää pelota. Lisäksi kokeilussa oli muovipussi. Ääks! Se muistuttaa pressua, joka Fridaa peloittaa. Niinpä se alkuun säikähti pientä kahisevaa muovipussiakin. Hetkessä se kuitenkin rauhottui ja tovissa antoi minun hieman vastenmielinen ilme kasvoillaan koskettaa sillä itseään. Hieno poni! Nyt jatketaan siis totuttelua pikku muovipussin kanssa ja kun se ei ole enää niin hurja, niin siirrytään isompaan (:

Siedättelyn jälkeen heitin ponille gramaanit päälle ja kipusin selkään. Gramaanit halusin laittaa, jotta minulla olisi itsevarma olo -> tiedän että saan ponin pysäytettyä. Satula ei tänään pyörinyt, kiitos äitini joka kiristeli vyötä (: Selästäkin Frida oli hieman tahmatassu alkujaan. Se alkoi jossain vaiheessa raivostuttaa minua sanonko kuinka paljon ja oikeastaan unohdin tuulen. Lisäksi huomasin puristavani taas ohjia - koitin vääntää ne "oikein" käteen ja turhauduin kun kippurat gramaanit eivät suostuneet yhteistyöhön. Siihen se sitten jäikin! Nimittäin viskasin gramaanit kaulalle ja aloin ratsastamaan takapäätä liikkeelle. Ette arvaakkaan kuinka hieno tunne oli, kun poni todella alkoi työntää takaa ja kuunteli apujani (: Se ei tuijotellut, saatikka säikähtänyt vaikka menin löysillä gramaaneilla. Hih, itsekkin tosiaan keskityin vain hienoon poniseen.

Oli huvittavaa kuinka aloin kehua ponia ja kuinka se silloin alkoi tarjota yhä hienompaa ja hienompaa. Se on todella perso kehumiselle (: Hetki siinä väänneltiin suunanvaihtoja ja ympyröitä, kunnes lopetettiin. Frida tosiaan hieman ingnoorasi pohkeet ja kulmat menivät vähän sinne ja tänne, mutta loppua kohden parani huimasti! Toisaalta oma asentokin oli päin hanuria (aluksi jännitin lonkista todella paljon, mutta sen korjattuani parani tosiaan paljon) ja siihen päästäänkin toivottavasti taas valkussa keskittymään. Ah, olen niin iloinen että sain itseäni niskasta kiinni ja kipusin ponin selkään ilman pelkoa. Myöhemmin vielä leikkelin neidin tukan ja saimpa yhdeltä tallilaiselta hevosagility kirjan (: Hieno päivä siis oli!