Hupsista keikkaa!

Aina ei mee kaikki nallekarkit tasan, kuten tänään. Ulkona oli jälleen yli 10 astetta lämmintä ja oli muuten oikein loistava keli, mutta arvatkaapa mitä! Siellä oli oikein kunnon myrskytuuli. JES! No, koska Fridalla on nyt liikutuskuuri meneillään, päätin kuitenkin laittaa myös ridakamppeet ylle.

Alkuun valmentajan neuvosta juoksutusta, jotta näen onko epäsymmetrinen ja että Frida saa lihaksensa lämpimäksi ilman ratsastajan painoa. Liikkui jo paremmin kuin eilen, takajalat eivät varsinaisesti edes olleet epäsymmetriset. Ravissa ei vain pahemmin polkenut kummallakaan jalalla alle. Muuten kyllä Frida käyttäytyi hienosti (: Siispä kipusin selkään ja aloitin työt.

Olen hieman pettynyt itseeni, sillä en jaksa ratsastaa Fridaa kunnolla käynnissä. Se nimittäin osaisi kulkea oikein hienosti kuolaimella ja polkea reippaasti alleen, mutta tästä huolimatta yleensä käynti on meille heikompi askellaji. Fridaa ei huvittaisi, joten se löntystää. Minua ei huvita, joten en raaski pyytää tammaa tarpeeksi eteen ja yleensä tässä vaiheessa takajalat eivät enää polje tarpeeksi alle. No, tavoitteena siis alkaa ratsastaa käyntiä taas aktiivisemmaksi ja keskittyä myös siihen! Frida kyllä liikkui käynnissä tänään ihan kivasti, kun ajattelee kuinka hurja keli oli. Tehtiin loivaa kiemuraa.


Kerran pääsi poni säikähtämään kovaa tuulta + takaa tullutta autoa, mutta siihen se sitten jäikin (odotin paljon suurempaa temppuilua!). Ratsastin säpsähdyksen jälkeen ponin reippaasti ravissa ympyrälle ja pyörittiin siinä kunnes se tajusi rauhoittua ja keskittyä minuun. Hienosti toimi ja tajusi, että nyt on vain parasta keskittyä apuihini.

Otettiin tänään myös ravia, vaikka alkujaan en edes sitä suunnitellut. Molempiin suuntiin kevyttä ravia muutama kierros hyvällä tuloksella. Frida oli oikein loistava! Jaksoi kulkea kuolaimella useitakin kierroksia ja kuunteli jokaista apuani. Oli todella mukava avuille ja liikkui ihan uskomattoman hienosti ((: Olen niin ylpeä tammasta, vaikkakin ärsyttää se että ravi on 100x parempaa kuin käynti tällä hetkellä. (Ja kun se johtuu minusta; tykkään ratsastaa ravia, joten ratsastan tarkemmin, jolloin myös Frida toimii paremmin). Nooh, treeniä treeniä.

Loppukäynneiksi tulinkin sitten alas selästä, kun tuuli oli kuitenkin todella voimakas. No, kaikki sujui siihen asti hyvin kunnes poni talloi ohjiensa päälle. Ja hups, ohjat eivät katkenneet -> niskahihna katkesi. Frida ei ottanut nokkiinsa, vaan oli hetkessä rauhallinen oma itsensä. Minä itse järkytyin varmaan tuhat kertaa enemmän kuin poni ja tietenkin syytin itseäni (= jos olisin pitänyt ohjia paremmin kädessä, enkä olisi antanut ponin haistella maata, näin ei olisi käynyt!). Selvittiin kuitenkin tosiaan säikähdyksellä, mitä nyt suitset hajosivat. Fridan ilmeisesti puraisi alle minuutin kestäneessä hötäkässä kieltään, joten siihen tuli minimaalinen repeytymä. Päätin kuitenkin, etten nyt ainakaan 3 päivään laita suitsia päähän, vaan suoritan liikuttamisen maastakäsin. Lisäksi haavaa hoidetaan ja toivotaan, että se paranee pian. Paranemisia Frida! <3