Olen kuitenkin nyt kaksi päivää ollut taas hommissa ja kivaa on edelleenkin ollut :) Perus heppojen kuskausta, "liinan päässä roikkumista kun heppalasta opetetaan ratsuksi" (eli siis ratsutuksessa avustamista :D) ja syöttelytarhojen rakentamista. Tarhojen rakentaminen ei kyllä ole ihan mun juttu, aitatolpilla on joku salaliitto mua vastaan! Aina kun yhden tolpan olen saanut pysymään pystyssä, niin katsos! Toinen on kaatunut selän takana. Valmista on kuitenkin aina loppujen lopulta tullut :D
Tänään olen päässyt myös käyttämään raivaussahaa, jota oli tuplat vaikeampi käyttää kun Ypäjän vastaavia (tai siis puolet vanhempia) vempaimia, ja ajamaan ensimmäistä kertaa elämässäni mönkijällä! Ja kaiken lisäksi mönkijän perässä killui peräkärry, enkä edes törmännyt mihinkään. Hyvä minä :) Monipuolistakin siis on ollut eikä tylsää ole kertaakaan kerennyt olemaan. Nyt kuitenkin istun jo kotona ja huomenna olisi tarkoitus nukkua PITKÄÄN (herään nimittäin nykyään joka aamu 5:30 kolmen kukon rääkymiseen...:D) ja nautiskella vapaasta. Sunnuntaina sitten takaisin Nurmijärvelle!
Asiasta kukkaruukkuun ja ponin kuulumisiin. Minor alkaa nyt oikeasti asettua kodiksi, sillä enään ei tarvitse taluttaessa esittää niin hirveää jätkää (=huudella ja pörhistellä) ja muutenkin se ottaa aika lunkisti. Paitsi minua se seuraa ja vahtaa kuin hai laivaa ja ette tiedäkkään kuinka ahdistavaa on kuinka poni tapittaa porkkanan tai muun huomion toivossa aina kun kuljen ohi (ja aina on muuten pakko kiljua jos talutan jotain muuta hevosta Minorin tarhan ohi...). Se taitaa olla vähän lellipentu, hups :D No, eiköhän me molemmat tässä 7 viikon aikana totuta.
Olen myös ratsastanut Minorilla nyt kaksi päivää, tosin hyvin käyntipainotteisesti oman kunnon vuoksi, ja poika on jälleen ollut super. Sen työmotivaatio on hirmu korkealla ja muutenkin se tuntuu olevan ihan haltioissaan kun pääsee töihin ja saa huomiota :) Ollaan tehty lähinnä ihan perusjuttuja; pysähdyksiä, väistöjä ja vähän taivutteluja kahdeksikolla. On tehnyt kyllä hyvää ns. alottaa ihan perusteista ja etenkin kun ollaan vain vähän pyöritty ympyröillä, joilla on mielestäni puolet helpompi ratsastaa ja keskitytty siihen, että molemmat olisivat suorina. Tänään mentiin treeni ilman satulaa ja hyvinhän tuo onnistui näinkin :) Huomenna (lauantaina) Minorilla on vapaa, mutta toivottavasti ensi viikolla päästään jo pikku hiljaa aloittamaan kunnolla treenaamista - tämähän riippuu tällä hetkellä vain minun paranemisestani.
Huhhuh, tulipahan tekstiä! Koneen uumenissa odottaisi mukavat 380 kuvaa vuonoponeista, mutta nyt saatte tyytyä hämmästyneeseen Minoriin ja kahteen ylisöpöön vauvaan, kuvia siis myöhemmin, nyt adiós ja untenmaille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti