2011/09/18

Mistä kaikki on lähtenyt?

Minä ja Mella shettis


Ratsastushistoriani... tämä postaus tosiaan käsittelee sitä ja voin jo ennalta kertoa, että tästä tulee PITKÄ - joten jos et jaksa lukea niin skippaa ja odottele seuraavaa postausta :D

Ensimmäisen kerran olin hevosen selässä 2,5-vuotiaana Suomenlinnassa. Itse en tästä toki muista mitään, mutta äiti kertoo että minun oli ihan pakko päästä ison peeveen selkään :D

Ensimmäisellä tallillä kävin 3-vuotiaana, mökimme läheisellä ratsastustallilla. Kyseessä oli pieni shetlanninponi Mella, jolla kävin neljänä päivänä talutusratsastuksessa. Silloin se hevoskärpänen taisi lopullisesti puraista!

Minä ja Mella


Ratsastuskouluissa

Aloitin ratsastuksen 7-vuotiaana, Vihdin ratsutallilla. Ratsastin noin vuoden, kunnes sitten talven lähestyttyä sain pienoiset traumat. Meinasin lentää erään suokkiruunan selästä päin betoniseinää, kun se kuskasi minua 6-0 pitkin kenttää. Siihen jäi ratsastus siltä erää, joten pidin vuoden tauon.

Minä ja vuonisruuna Ulvar


Kauempaa en voinut olla hevosista erosta ja niinpä jatkoin ratsastusta kavereideni kanssa islanninhevostalli Ófeigurissa. Sain luottamukseni takaisin ja hevosten kanssa puuhastelu sekä ratsastus tuntui taas turvalliselta.

Maastossa Ófeigurissa


Pikku hiljaa tajusin kuitenkin, etten kehity enempää kyseisellä tallilla, sillä kävimme paljon maastossa ja etenimme rauhassa. Niinpä vaihdoimme kaveriporukan kanssa tallia, suuntanamme kohti Stall Sandbacken.

Olin ratsastanut noin 3-vuotta issikoilla, ennen kuin palasin 'normaaliin ratsastukseen'. Aloitimme tyttöjen kanssa ryhmätunnit, joilla ratsastimme vuoden, kunnes perustimme pienen 3-4 hengen ryhmämme ja jatkoimme koulupainotteisilla pienryhmätunneilla.

Neeria ja minä tunnilla


Pienryhmätunneilla aloin vakituisesti ratsastamaan suomenpienhevostamma Neerialla. Tämän parempaa aikaa en ratsastuskouluissa ole kokenut! Neeria oli ihana, vaikkakin nuori muistaakseni noin 5-vuotias, opetus oli hyvää ja minä kehityin (:

Stall Sandbackenista sain myös ensimmäisen hoitohevoseni, ison peeveetamma Anuskan. Olin ratsastanut Anuskalla muutaman kerran kesäleirin aikana ja se oli ollut hoitohevoseni leirillä, vaikka kaikki olivat sitä kamalaksi haukkuneet - joten päätöksen teko ei ollut vaikeaa. Kävin hoitelemassa Anuskaa vajaan vuoden kaksi kertaa viikossa.

Muuttaessani Tampereelle jäi vanha talli ja kaikki tutut hevoset. Eniten jäin ikävöimään Neeriaa. Se oli oikeasti poni, jonka kanssa kemiat pelasivat. Vaikka se oli nuori, häslä ja vähän säpsykin, siinä oli sitä jotain! Näin jälkikäteenhän Neeria muistutti pitkälti Fridaa, joka oli minulle tullessaan myös nuori, häslä ja säpsykin! (;

Neeria ja mulla KARMEAT vaatteet :DD


Vuokrahevoset

Tampereella en enää mennyt ratsastuskouluun. Tai yritinhän minä Niihamassa muutaman kerran käydä, mutta ei ollut mun juttu. Niinpä pidin jälleen vuoden tauon ratsastuksesta, tällöin se ei oikeastaan edes kiinnostanut. Kevään tultua alkoi kuitenkin vanha suola janottamaan ja aloin etsiä vuokrahevosta.

Löysin kesän loppupuolella ensin mukavalta vaikuttavan täykkäriruunan, jota kävin kokeilemassa pari kertaa. Se olikin ihan mukava, mutta ongelmana oli sen maastokäyttäytyminen sillä lähimmälle kentällekkin piti kävellä pieni matka maastossa. Niinpä se jäi muutamaan koeratsastukseen, pääsin kuitenkin pitkästä aikaa nauttimaan kunnon laukkamaastosta (:

Jatkoin kuitenkin etsimistä ja pian minuun otettiinkin yhteyttä, minulla oli myös oma ilmoitus netissä. Niin alkoi vuokrasuhde minun ja pullean peeveetamma Nikin välillä. Vuokrasin Nikiä koko syksyn 2x/viikossa, kunnes se joutui saikulle kipeiden jalkojensa vuoksi.

Sain ensimmäistä kertaa todeta, että heppailu ei ole aina niin hauskaa. Niki ei nimittäin ollut mikään helpoin vuokrahevonen. Sillä oli vetopaniikki, joten sitä ei voinut oikein sitoa minnekkään ja karsinassa se oli todella häslä. Lisäksi se oli myös säikymmän tyyppinen hevonen. Kerrankin tamma sai kauheat slaagit kun kentällä ollut toinen ratsastaja pamautti omaa hevostaan raipalla, oli se aika hupsu tamma :D

Lopetettuani Nikin vuokrauksen aloin etsimään uutta vuokrahevosta. Tällöin sain yhteydenoton Fridan entisen tallipaikan omistajalta ja kävin kokeilemaan heidän erästä kilpaponia vuokralle, se tuntui kuitenkin aivan liian kuumalta. Silloin kun olin tottunut laiskoihin poneihin, niinpä se jäi.

Leevi (:


Pian kuitenkin sain toisenkin yhteydenoton, jossa minulle tarjottiin estekäyttöön 13-vuotiasta suomenpienhevosruunaa. Tästä alkoikin minun ja Leevin taipale kesään asti. Leevi oli oikein mukava laiskanpuoleinen suokkiruuna, joka toimi alkeisratsuna ja minun oli tarkotus hieman hypätä sillä, koska omistajat eivät vielä osanneet.

Ihme kyllä, minä nimittäin hypinkin Leevillä. Muutenkin ruunan kanssa puuhastelu oli ihanaa ja kokonaisuudessaan hevonen oli niin helppo ja mukava. Vähitellen alettiin löytämään myös yhteinen sävel ja juttu alkoi luistamaan entistä paremmin. Leevi oli oikeastaan täydellinen vuokrahevonen ja jos en olisi Fridaa hankkinut olisin varmasti sen kanssa jatkanut (:


Leevi ja minä (:


Kesän aikana aloin kuitenkin elätellä toivetta omasta hevosesta ja niinpä sain äitini puhuttua ympäri ylläpitohevosta ja niin alkoi sen etsiminen...

Ylläpitohevonen

Markkinoilla ei tuohon aikaan tuntunut olevan yhtään minulle sopivaa hevosta ja se oli aika masentavaa. Etsin He C-B tasoista perusheppaa, jolla olisi ehkä vähän hypättykkin - joten kriteerit eivät ainakaan kovalla olleet.

En kuitenkaan halunnut entistä ravuria, joten se rajasia valikoimaa aika pitkälle. Yhden mielenkiintoisen hepan löysinkin, se oli muistaakseni suokkiruuna, jolla oli perusjutut kunnossa. Minua kuitenkin alkoi epäilyttämään kun viestiteltiin omistajan kanssa ja sain kuulla, että hevosta on ehdottomasti talutettava ketju suussa jne.

Niinpä se jäi siihen ja hieman masentuneena jatkoin markkinoiden selaamista. Mitään ei tuntunut löytyvän ja melkein jo luovutinkin, kunnes. Sain ensimmäisen mailin Fridan omistajalta.

Frida koeratsastuksessa


Kertokaapa jos haluatte kuulla "tarinan" myös Fridan ja minun ensitapaamisestamme! (:

5 kommenttia:

  1. kiva postaus :) ja kerro ihmeessä teidän ensitapaaminen ;)

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti haluan kuulla!

    VastaaPoista
  3. Oletko edelleen Fridan ylläpitäjä, vai omistatko sen? Jos et (omista), niin aiotko joskus ostaa sen? (:

    VastaaPoista
  4. Juu, kerro ihmeessä:) Tääkään ei tuntunu pitkältä, kun kuvailet tosi hyvin ja elävästi :)

    VastaaPoista
  5. Kiva kun jaksatte lukea, enköhän minä jossain vaiheessa saa kirjoitettua teille 'erikoispostauksen' tuosta koeratsastuksestakin :D

    Konvehti, olen edelleen ylläpitäjä. Jos Frida olisi myynnissä olisi minulla aika kova pala mietittävänä. Sillä kovasti ponin tahtoisin ja kun tullaan niin hyvin juttuun, mutta en tiedä haluanko omaa ponia... Eli en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata.

    VastaaPoista